Luin Hesarin haastattelusta (Internetin kirjeenvaihtaja Miska Rantasen jutussa), että Jaikun perustajat ajattelivat lähinnä nuoria aikuisia, joilla ei ole mitään erityisen painavaa sanottavaa (ehkä tämä on vähän heitto, mutta selaamalla Jaikuja, juuri tältä näyttää): Jaikun toinen perustaja Petteri Koponen: "Jaiku on bloggausta kaltaisilleni, joilla ei ole juuri sanottavaa"
Vaan kuinkas käy, kun pedagogit sukeltavat Jaikuun. Jarin ensipäivän havainto: "tämä virtuaalinen työhuoneeni alkaa jo olla aika mukavan sosiaalinen paikka jossa poikkeaa tuttuja" Mobiilipedagogiikan Vaparetkellä on jo hyvää tuntumaa tunnelmasta. Samaan tapaan voi organisoida kurssin reflektoinnin: perusta Jaiku-kanava, ohjaa kurssin sosiaaliset kirjanmerkit ja muut mahdolliset syötteet sinne ja kutsu opiskelijat mukaan (voi vinkata, että oma kokonimi ei ehkä ole välttämätön, kunhan opettaja tietää, kuka on kuka ja siitähän voi tehdä vaikka paperille listan).
Juhan huomio siitä, että vähän pelottaa, on osa avoimuuteen siirtymistä ja uusien ympäristöjen tuntua. Siinä ei ole yhtään mitään outoa. Jokainen muistaa ensimmäisen päivän uudessa koulurakennuksessa. Vähän pelottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti