Eikö ole ihan hölmöä käyttää omaa aikaansa siihen, että auttaa muita. Se on itseltä pois. Ei ehdi tehdä omia asioita kunnolla - niinkuin vaikka ikkunanpesua tai pakastimen sulatusta.Kotityöt ovat merkityksellisiä. On tärkeää pitää arki kohtuullisessa järjestyksessä. Tätä keskustelua olen vuosien mittaan käynyt sanoin ja sanatta sen ihmisen kanssa, joka eilen nukkui pois.Olen elänyt aikuisen elämäni vanhanaikasessa maalaistalossa. Meitä on ollut tässä kolme polvea saman katon alla yli 20 vuotta. Ei ole enää. Ei tietenkään ole helppoa jakaa erilaisten ihmisten kanssa omaa fyysistä elintilaa. Erilaisuudesta voi kuitenkin syntyä hyvä yhdistelmä. Toinen tekee sitä, mitä minä inhoan. Sulattaa pakastimia ja pesee ikkunoita.
Kun koti on jaettu, siellä on aina joku kotona. Lapseni eivät ole olleet koskaan yksin kotona... no nuorimmainen kyllä jäi koiran kanssa kerran, kun jokainen aikuinen luuli, että joku on kotona. Vajaan neljän ikäinen pikkuneiti heräsi, puki suojapuvun ja meni koiran kanssa takapihalle laskemaan liukurilla mäkeä. Ei ollut elämästään huolissaan.
Jakaminen ja yhteisöllinen oleminen toimii myös verkossa. Monet erottelevat reaalimaailman ihmissuhteet ja virtuaalisuhteet. Eivät näe, että siinä välissä on muutakin. Ihmiset voivat olla reaalimaailmassa lähellä toisiaan kohtaamatta ja jakamatta. Ihmiset voivat olla virtuaalisesti läsnä, lähellä, apuna ja tukena vaikka fyysinen välimatka olisi mitä.
Jokaisen elämässä on vaikeita aikoja, murheellisia päiviä, kyvyttömyyttä, epävarmuutta, epätietoisuutta (jos ei ole, on sulkenut itsensä). Tämä blogi lähti aikoinaan liikkeelle pienestä etäesitelmästä. Ajatus kollegoiden vinkkaamisesta kiehtoi. Blogi jatkui. Siipinä ja nosteena se, että itse jouduin aivan yksin selvittämään lukemattoman määrän verkkomaailman asioita. Unelmoin siitä, että vierellä olisi ollut joku, jolta kysyä. Nyt vuosien kuluttua niin on. Ja saman katon alla haluaa moni muukin pitää pientä majaa. Auttaa minua siinä, mitä en osaa... joskus jopa siinä, mitä en halua. Yhdessä erilaisina.
Sometu toivottaa tervetulleeksi! Jakamaan, kuulemaan, oppimaan, kysymään.
Täällä valmistellaan hautajaisia. Ja opetellaan hoitamaan uusia pieniä kesyrottia. Elämä on sellaista.
7 kommenttia:
Osanotot.
Sinä olet kyllä sosiaalisen median oppimis-genren merkityksien tulkki ja airut.
"Unelmoin siitä, että vierellä olisi ollut joku, jolta kysyä. Nyt vuosien kuluttua niin on."
Mikä on uusi unelmasi? Nyt kun edellinen on toteutunut.
Voi kiitos!
Toivon, että edellinen leviää. Mutta toivon myös hartaasti, että yhteisesti päästään periaatteellisista puheista ja hauskanpidosta (tai murheiden jakamisesta) myös todelliseen toimintaan. Yli rajojen. Näyttää, että sinne suuntaan on mahdollisuuksia avoinna :-) Siis konkreettista, ekologista yhteistuotantoa... jotain sellaista. Älyjen ja taitojen yhdistämistä toimivalla tavalla. Ajankäytön järkevöitymistä. Maailman pientä parantamista.
Kollektiivinen asiantuntija on juuri sitä. Ei oma keksintöni suinkaan. Mutta sellainen, jota olen heti ehdottomasti liputtamassa. Toivoa maailman hämäriin ei synny itseen keskittymällä vaan yhteisesti. Sosiaalinen media on hieno paikka tällaiseen sikiämiseen.
Minäkin otan osaa.
Ja kiitän. Tätä blogia seuraamalla pysyn opettajana kärryillä siitä, mitkä nettihärpäkkeet ovat tutustumisen arvoisia ja mitä ilman taas voi mainiosti elää. Ajatteles, miten monelle ihmiselle mahdollistat pakastimen sulattamiseen panostamisen, kun ei tarvitse itse kokeilla kaikkea uutta, vaan voi senkin ajan viettää kodinhoidossa (paitsi minä kyllä en vietä, ja se näkyy!)
Juuri viime tiistain yrittäjyyskasvatuskurssilla käytin sinua esimerkkinä, kun ihmiset alkoivat puhua siitä, kannattaako ideoitaan jakaa muille.
Jäin itse miettimään kirjoituksestasi jakamisen luonnetta jatkuvuuden näkökulmasta. Ne palat elämäämme mitkä olemme jakaneet muiden kanssa ovat niitä jotka jäävät elämään jälkeemmekin. Anoppisi panos maatalon arjessa oli varmasti merkittävä kaikille siellä asuville ja ne teot ja sanat elävät toisten muistoissa.
Voimia ja jaksamista kaikille omaisille.
Osanotto ja jaksamista!
Kiitos :-)
Yli sukupolven välittyy paljon kulttuuria ja pientä historiaa. Sitä ei yleensä huomaa.
Erilaisten, eri-ikäisten sulkeminen/sulkeutuminen eri elämänpiireihin on tässä ajassa. On helppoa olla samanlaisten kanssa. Mutta välillä kannattaa raahata erilaisia sekoittamaan samanlaisten seurapiirit. Vaikka olin aikalailla eri maata anoppini kanssa, pidin siitä, että kohtasin arjessa hänen välittämään toisenlaisen tavan jäsentää todellisuutta. Sellainen opettaa ymmärtämään.
Osnanotot Anne
Ja kiitos sanoistasi, jotka osuivat ytimeen ja tavoittivat sen, joka epäilee.Aion opetella kysymään! Nyt olen kyllästynyt yksin tekemiseen...
Jaksamista teille sinne! Lämmöllä sinua ajattelen!
Lähetä kommentti