Yleisön joukossa oli henkilö, joka ainakin ulkoisesti ihan tosissaan kommentoi, että hän ei ymmärrä käsitettä jaettu asiantuntijuus, miksi sellaista kannattaa tavoitella. Se on kuin omena, joka jaetaan lohkoihin ja annetaan jokaiselle palanen. Kaikilla on siis vähemmän kuin se omena.
Vertaus oli omaperäinen ja kiinnostava. Olen kuvitellut, että sanapari on jo niin vakiintunut, että sitä uskaltaa enempiä selittelemättä heittää akateemisesti koulutetun kuulijakunnan korviin. Itse olen asiaan tutustunut 10 vuotta sitten aikuiskasvatustieteen perusopinnoissa. Ja juttu on psykologian lukio-oppikirjassa (PS4). Sattumoisin kiisin vinhaa vauhtia virtuaaliopetuksen päiviltä juuri kyseistä asiaa käsittelevän oppitunnin pitämiseen. Ja päätin, että tämä tulee ylihuomiseen kokeeseen (katsotaan, lukeeko kukaan opiskelijoistani tätä blogia, ei haittaa ja huom. kysymyksen saa vapaasti kopsata). [Jälkihuomautus: oleellista kommenttikeskustelua tästä.]
Tätäkö on jaettu asiantuntijuus?
5 kommenttia:
Minusta tuo omenan pilkkominen on kyllä aika outo kielikuva tässä yhteydessä. Kyllä minä ainakin saan joka kerta ihan kokonaisen jutun, siis koko omenan tai sitten sellaisen palan tarjolla olevasta omenasta kuin itse haluan, eikä sen ottaminen vähennä muiden mahdollisuuksia lainkaan. Tai jopa niin että jos ottamaani omenan palaa (tai koko omenaa) pureskellessa saan uusia ajatuksia ja heitän ne takaisin niin alkuperäinen omena siitä jopa kasvaa. Jaettu asiantuntijuus on pysyvä ja yhteisesti käytettäessä kasvava resurssi. Ei sitä voi omenan tapaan jakaa tai syödä pois.
terv, raimo parikka
Kyllä tämä jaettu asiantuntijuus on vähän samanlainen kuin verkko-oppimisen pedagogiikkakin. Siis uusi asia, jonka omaksumiseen menee vähän aikaa!
Itse tajusin juuri, että oikeastaan haasteenani on ollut lukeminen! Jossain vaiheessa opinto/työpolkua kyllästyin niin totaalisesti (kinesteettisenä ihmisenä) kirjojen lukemiseen, että lopetin kaikenlaisen ammatillisen lukemisen. Ja sitten, kun innostuin näistä verkkoasioista, niin aloitin itse tekemällä, kokemalla ja kirjoittamalla; nyt opettelen lukemaan ja ymmärtämään lukemaani.
Eli se jaettu asiantuntijuus varmaan alkaa pikkuhiljaa tunkea läpi, kun osaa a) jakaa, b) prosessoida ja c) soveltaa.
Mutta on mielenkiintoista tämä ihmisen elo!
Nimim. suomen kielen maisteri, joka oppii uudelleen lukemaan 10-vuotiaan lapsensa opastuksella.
Jep,
vähän pilke silmäkulmassa kirjoitin tästä, mutta kysyjä kuulosti olevan aivan tosissaan. Hän kertoi myös, ettei lukiossa voi käyttää kuvailemiani menetelmiä, koska siellä pitää omaksua oppikirjojen sisällöt. Sääliksi käy opiskelijoitani ;-b
Kyse on tietokäsityksestä. Kiinnostavaa olisi saattaa näkyväksi erilaisia opettajien tietokäsityksiä. Tuo asiantuntijuusomena ei olisi tullut itselleni keksimälläkään mieleen.
Perustelin omaa sosiaalisen webin viestiäni sillä, että meillä ihmiskunnalla on käsissämme jo nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa, niin suuria ongelmia ratkottavaksi, että yhteistyö yli rajojen on ainut toivomme.
Oppikirja tiedon auktoriteettinä takaisin, kouluhallitus takaisin, oppiennätykset takasin. Turvallinen mennyt elämä takaisin. Sulkekaa Internet.
Vai mitä :-) virnistäen sanottuna, ja samalla hyvin hyvin huolestuneena. Kuten Kata sanoi, pitää oppia jakamaan, prosessoimaan, soveltamaan. Siitä se omena vain kasvaa, ja on taikaomena, vaikka kuinka haukkaat, ei vähene, ei ole edes myrkytetty.
Näin vastaa nuori lukiolainen: "Tämän henkilön mielestä jaetussa asiantuntijuudessa tieto revitään paloihin,ja näin ollen yhdellä henkilöllä on käytössään vain murto-osa kokonaistiedosta. Asia on kuitenkin täysin päinvastoin kuin tämä henkilö esittää: omenaa, tietoa, ei jaeta paloihin, vaan palaset nimenomaan tuoaan yhteen. Sen sijaan, että jokaisella olisi käytössään vain yksi lohko, jokaisella on käytössään koko omena." Ja sitten kuvaillaan nyky-yhteiskunnan tietomäärää ja sen asettamia vaatimuksia. JES!
Ja näin vastaa aikuinen lukiolainen:
"Jaettuun asiantuntijuuteen sisältyy myös kokemus yhdessä tekemisestä. Kun sinä jaat osaamistasi, olet kohta saavana osapuolena. Kymmenen yhdessä toimivaa asiantuntijaa kymmenkertaistaa oman viipaleensa, ja näin jaetusta omenasta tuleekin kukoistava omenapuu."
Voisiko tuota nyt enää kauniimmin sanoa! Tavoittelemisen arvoinen ja mahdollinen tila.
Lähetä kommentti