keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007

NLP - tosi tieteellistä-kö?

Oletko vielä välttyttynyt NLP-tietoisuudelta? Sehän on jopa niin top, että akateemisestikin todistetaan, kuinka top. Käsiteanalyysi tai tieteenfilosofinen perusteiden tarkennus olisi tietysti elliä tämän kanssa. Skeptikko suhtautuu aiheeseen innottomasti. Aikuiskasvatuksen Kilta lähestyi juuri meiksiä ja kaikkia muita jäseniään alla olevalla viestillä:

----- Edelleenlähetetty viesti lähettäjältä N.N., Activo ( www.activo.fi) järjestää heinä-elokuussa kaksi aitoa Licensed Practitioner of NLP-intensiivikurssia (1. Kurssi: 28.7.-3.8. ja 2. Kurssi: 6.-12.8). Lisäksi viikonloppukurssimme alkavat elokuussa 2007.

Koska olet Aikuiskasvatuksen Kilta ry:n jäsen, haluan tarjota sinulle
-170 euron alennuksen kurssin kokonaishinnasta. Kurssin hinta sisältää täysihoidon ja yhden
henkilökohtaisen valmennuksen (arvo 400 EUR).

Kurssin hyväksytysti suorittaneet saavat NLP:n kehittäjän Richard Bandlerin ja The Society of NLP:n allekirjoittaman kansainvälisen sertifikaatin, joka oikeuttaa osallistumaan NLP-jatkokursseille kaikkialla maailmassa. Kyseinen sertifikaatti on myös arvokas lisä esimerkiksi CV:ssäsi.

NLP:n (Neuro-Linguistic Programming) avulla monet ihmiset ovat parantaneet saavuttamiaan tuloksia niin opinnoissa kuin työ- ja yksityiselämässäänkin. NLP:n avulla voidaan mm. vaikuttaa tehokkaasti omaan ajattelu- ja asennemaailmaan, tehostaa vuorovaikutusta ja saada aikaan käyttäytymismuutoksia. NLP on osoittautunut erittäin hyödylliseksi työkaluksi mm. opiskelussa, opettamisessa, koulutuksissa ja valmennuksissa, johtamisessa, myynnissä, asiakaspalvelussa, urheiluvalmennuksessa ja terapiassa.

Activo rekrytoi kaiken aikaa uusia kykyjä valmentajikseen. Löydämme tulevaisuuden kyvyt usein kursseiltamme. Kurssimme ovat myös erinomainen keino tutustua valmentamisen mielenkiintoiseen maailmaan.

Voit ladata ilmaisen esitteemme osoitteessa www.activo.fi. Kun ilmoittaudut kurssillemme, muistathan mainita ilmoittautumisesi yhteydessä nimeni (N.N.) saadaksesi lupaamani alennuksen. Annan mielelläni lisätietoa kursseistamme. Loistavaa kesän jatkoa! Ystävällisin terveisin, N.N. Valmentaja Activo
Minä-tylsä-harmaa-nipo pyysin heti em. sähköpostin saatuani lisätietoja myös pikalukemisesta (tiedän, että vettä pitää juoda...), aivojumpasta, tantraseksistä ja feng shui -sisustamisesta. Tietty myös tylsimyksenä muistutin, että kenties yliopistolla on vielä tilaa tieteenfilosofian kursseilla. Mutta hei, juosten nyt activon kurssille!!!! Eikä maxa paljon.

Olen itsekin käynyt NLP-kurssin. Olen sitä mieltä, että on ihan tosi, että jokin aistikanava on mieluinen. Mutta jokainen oppii KAIKILLA aisteilla. Opimistyylijutuissa jokin Tökkii minua Pahasti. Ihmiset nähdään ohjelmoitavina ja passiivisina. Toki mielikuvat toimivat, toki ankkurointi toimii ja hyvää on havahduttaa ymmärtämään ihmisten erilaisuuteen jne. Mutta jokin tökkii, tuo bisneksen teko varsinkin. Ja mukatieteellisyys.

JK. En liittänyt NLP-kurssia CV:heni!
JJK. Kaikki eri kulttuurien tuotteet ja tieteellisen rajoilla olevat (kuten pikalukeminen, aivojumppa, tantraseksi ja feng shui) toimivat omassa kontekstissaan, mutta miksi tunkea niitä länsimaiseen akateemiseen toimintaan? Tätä nykyä kesäyliopistojen ja kansalaisopistojen ohjelmalehtiset pursuavat näitä hauskoja hömppäjuttuja. Niitä voisi nimittää oikealla nimellä. On hyvä, jos homma toimii eikä silloin ole mitään pahaa siinä, että ankkuroidaan huonoja fiiliksiä tupakanpolttoon.
JJJK. Kannattaa lukea vaikkapa Arno Kotron kolumni Teetä ja homeopatiaa ja mietiskellä hetki.

6 kommenttia:

Romi kirjoitti...

Olet oikeassa.
Hyvää Learning Styles-kritiikkiä löytyy täältä:
http://blog.learnlets.com/wp/?p=166
"Research study"-linkin takana löytyy paksu tieteellinen raportti aiheesta (siinä ei tosin muistaakseni mainita NLP).

Anne Rongas kirjoitti...

Kiitos! Kiinnostavaa, tuo raportti on löytö :-) Oppimistyyleissä on tietenkin ideaa, mutta mielestäni paras johtopäätös on, että oppimisessa pisäisi aina olla monipuolisuutta kaikille aisteille ja koko ihmiselle ja kaiken lisäksi osallistavaa yhteisöllistä toimintaa.

Kiinnostavaa on, miten valtava menekki oppimityylijutuilla on. Suurin vallankumous kuitenkin taitaa rajoittua kustantajien ja kirjailijoiden pankkitileille... Oppimisen vallankumous -kirjaakin on myyty 10,5 miljoonaa kappaletta, Suomessakin yli 17 000. Sen verran olen käsissäni pidellyt ja lukenutkin, että ihmettelen, missä ne luvatut muut ihmetulokset viipyvät!

Hienoina pidän niitä teoriakehitelmiä ja käytännön toimia, joissa ei ensisijaisesti korosteta yksilöiden erilaisuutta ja sitä, kuinka erilaisia yksilöitä pitää opettaa erilailla, VAAN sitä, kuinka erilaiset ihmiset yhdessä, yhdistellen erilaisia taitojaan ja osaamistaan ja ihmissuhteitaan ja innostuksiaan, voivat luoda uutta, kehittää asioita eteenpäin ja ratkaista monimutkaisia ongelmia.

Timonardo kirjoitti...

Kommentteja Annen artikkelin ja Kotron artikkelin pohjalta:

Hömppä-termin käyttöä kannattaisi välttää, se perustuu sille ajatukselle, että jokin toinen ajattelumalli on parempi tai oikeutetumpi kun muu. Tieteenfilosofisesti on todistettavissa, että länsimaista tiedettä voisi aivan hyvin kutsua hömpäksi, koska se on niin monta kertaa vaihtanut mielipidettää (joskus jopa 180 astetta) joissain asioissa.

Hömppä termin käyttö on lopulta vain ego-defenssi.

Kertomalla uskovansa hömppään ihminen vähättelee omia henkisiä tarpeitaan. Henkisen "ravinnon" tarve on aivan samanlainen kuin fyysisen ravinnonkin. Tämä on yksi syy miksi niin monia kiinnostaa muu kuin tieteellinen maailmankuva, sekun ei tarjoa mitään henkistä, se on henkisesti kuollutta, kliinistä, persoonatonta, elotonta.

Koko hömppä-vs-tiede -kiistelyn takana on maailmakuvien vastakkainasettelu, johon liittyy suoranaista epätietoutta ja väärää tietoa toisesta osapuolesta.
Kuinka moni tiedemies voi todella sanoa tuntevansa holistisia-tekniikoita ja läpieläneensä esoteerisia traditioita? Melko harvat. Entä kuinka moni henkisen tien kulkija voi sanoa tuntevansa tieteellisen prosessin kaikki vaiheet ja vivahteet? Melko harvat. Silti kumpikin osapuoli ampuu kovilla ja mutu-tuntumalla toisesta osapuolesta otaksumia.

Vasta kun ymmärretään, että kumpikin maailma on totta, ollaan lähempänä totuutta. Nyt pitäisikin rakentaa siltoja, eikä polttaa niitä. Pitäisi kuunnella niitä jotka tuntevat molemmat maailmat.

Tulevaisuuden tiede yhdistää mekanistisen ja holistisen maailmankuvan. Näitä uudella maaperällä toimivia pioneereja on jo esillä, esim. Otto Scharmer ja Bruce Lipton. Viimeksi mainitun artikkeli (osoitteessa http://www.shiftinaction.com/node/2685) on lukemisen arvoinen.

Anne Rongas kirjoitti...

Kiitos kommentista. Tutkiskelen sydämessäni.

Maailmassa on erilaista ymmärrystä. Siksi kirjoitin, että ne, joita tietystä suunnasta katsottuna vähätellään ja pidetään epäuskottavalle pohjalle rakentuvina järjestelminä, toimivat omassa kontekstissaan. Ihminen/ryhmä, jonka maailmankuvaan kuuluu esimerkiksi ajatus erilaisista energioista (vaikkapa sakroista ja sakraväreistä), voi kommunikoida samoin ajattelevien kanssa sujuvasti. Voin kunnioittaa toisin tulkitsijaa. Mutta voinko todella kommunikoida hänen kanssaan (kun minulle selitettiin, että oranssit alushousut parantavat alapään vaivoja, olin tosi huvittunut)?

Siltojen rakentaminen kuulostaa myönteiseltä ja hyväksyttävältä. Vastakkainasettelujen välttäminen kuulostaa myös hyvin myönteiseltä. Mutta pääsemmekö silloinkaan todelliseen keskusteluun? Jos me rehellisesti tunnustaisimme, että emme tajua toisiamme, voisimme ehkä päästä parempaan keskusteluun.

Jos toisenlaiseen ymmärrykseen perustuvaa tietoa lakattaisiin myymästä "tieteellisyyteen" naamioituna, siihen voisi suhtautua suuremmalla kunnioituksella. Tässä juttussa minua ärsytti bisneksen teko sellaisilla asioilla, joita kyseisessä tapauksessa on monipuolisesti tarjolla kyseiselle kohderyhmälle ilman lisämaksua. Heikko argumentti tietysti...

Tunnustan itsestäni, että en pysty ymmärtämään kovinkaan paljoa. On riittävän vaikeaa kommunikoida samankaltaisen maailmankuvan omaavien kanssa. Silti kuunnella voi, voi uteliaana tutustua toisenlaiseen maailman hahmottamiseen (kuuntelen parhaillaan hindumytologioita).

Yritän opetella suhtautumaan kohteliaasti niihin käsitejärjestelmiin, joita en kykene ymmärtämään. Juuri enempää en voi luvata.

Timonardo kirjoitti...

Unohtui muuten ed. kommentistani, että blogisi on mainio, kuinka ehditkään niin paljon!

Toisenlaisten ajatusten kuunteleminen on tosi vaikeaa, ilman, että alkaa vanhasta "lihasmuistista" reagoida vastaan. Itse painin jatkuvasti tuon asian kanssa. Kuitenkin mielestäni tieteen ja vaihtoehtoisten ajattelumallien välillä on sodittu riittävän kauan, se on vähän kuin lähi-idän tilanne. Minusta on hyvä että esim. jenkeissä on jo sairaaloita, jotka käyttää alternative medicine-juttuja ihan siinä missä kemiallisiakin hoitomuotoja. Teorian paras mittari on käytäntö...auttaiskohan ne oranssit pikkuhousut sunnuntaiaamun päänsärkyyn? =)

Niin, rahastus on sitten asia erikseen, se on tosi-Puoskarointia!

Anne Rongas kirjoitti...

Ajatus herättää ajatuksen, siksi taas kiitos ajatuspiristyksestä.

Erilaisuus herättää pelkoja, jos on omastaan epävarma. Hapuillen tavoittelen mielessäni jotain ajatusta... joka ehkä on sellaista kuin: tunne itsesi, voit kuunnella ja elää muitten kanssa, vaikka he olisivat kovinkin erilaisia. Jos yrittää myötäillä joka suuntaan, kadottaa oman juttunsa ja jos on liian ehdoton, ei voi itse kasvaa. Siis voin olla reilusti ja itseni ilmaisten sitä mieltä, että en kannata ajatusta X. Jos toisen ihmisen argumentti on hyvä ja vakuuttava, voin kuitenkin uudistaa ajatuksiani.

Tämä piirre viehättää minua filosofiassa. Voidaan keskustella, vaikka ymmärretään maailman perusasetukset aivan eri tavoin. Siitäkin huolimatta, että keskustelu on vaikeaa, mm. sama käsite tulkitaan usein eri tavoin. Jätin 17 vuotiaana politiikan, koska siellä haukuttiin niitä, joiden kanssa kuitenkin oltiin loppujen lopuksi ihan samaa mieltä (koin että politiikka oli älyllisesti epärehellistä, sitävastoin etujärjestössä näin ei ollut).

Ajattelun harrastaminen on hauskaa. Hmm... tuo kysymys "kuinka ehditkään..." tulee vastaan silloin tällöin ja ahistaa mua. Olen ollut 20 vuotta maanviljelijä ja nyt lähinnä viihteellä (siisitä sisätyötä, viikonloput vapaat, kesälomaa, säännöllinen palkka...), nautiskellen keveästä ja innostavasta työstä, johon voi heittäytyä kuin virtaan. Tämä blogi syntyy yleensä sivutuotteena ajattelusta ja havainnoista. Nyt olen kirjoittanut yhtä artikkelia ja sen siivellä etsinyt kaikenlaista verkkouutta (ja samalla katsellut, mitä ensi lukuvuonna voisi kursseilla ottaa käyttöön). Aina kun tulee vastaan löytö tai sopiva ajatus, heitän sen tänne blogiin ja siinä menee vain hetki.

Jos ajan ja ajankäytön pohdiskeleva tutkailu kiinnostaa, tervetuloa mikrobloggaamaan Aika-luonnokseen. Se käy näin: a) kerro, millä sähköpostilla voin kutsua sinut mukaan tai b) luo Tumblr-käyttis itsellesi ja kutsu minut mukaan osoitteella anne.rongas[AT]gmail.com. Tämä kutsu on yleisesti avoin!