Kuinkahan monta äidinkielen opettajan verenpainetta nostattavaa uudissanahirmua löytyy viime tiistain Hesarin sivulta D1 (täällä luetaan sanomalehtiä vain viikonloppuisin)? Kollegani Kouvolasta otti kantaa kummastuttavaan sanastoon ihan äskettäin. Kannattaa muuten seurata Kielipoliisin sanaa viikonvaihteeksi.Juttu käsitteli ilmiötä, jota nimitetään web 2.0:ksi. Jutussa mainittiin Web 3.0 siihen sävyyn, kuin tuota termiä ei vielä olisi käytetty: "Odottelemme, mikä taho ilmoittaa pian suureellisesti, että olemme siirtyneet Web 3.0-aikaan.". Johan tuo termi on saanut merkityksellisen sisältönsä aikoja sitten, jopa Talouselämä on uutisoinut ilmiötä. Huvittavia nuo termit. Juuttuun liittyvä Hesarin Tiede-blogin merkintä sisältää muutamia kommentteja.
Näin rahvaan näkökulmasta sosiaalinen veppi on ihan eri asia kuin www-verkkosivuveppi. Ehdin opettajana aloittamaan omien kotisivujen laatimisella keväällä 2002 - siis editorin kanssa ja FTP-yhteydellä palvelimmelle siirtäen. Ne ekat tuherrukset muuten ovat vielä tallessa... (heh heh)... ja tällainenkin voi apua
Kun plokit ja vikit kaikkine lisämausteineen avautuivat, tuntui samalta, kuin siirtyminen aikoinaan kirjoituskoneen käyttämisestä tietokoneelle. Olen ollut aina surkea kirjoituskoneen kanssa. Se oli yhtä tuskaa ja paperitolloja. Tietokoneella kirjoittaminen on kuin tanssia. Samalta tuntuvat nämä web2.0-palvelut, millä nimellä niitä nyt sitten kutsutaankaan. Antavat aikaa ja tilaa luovuudelle ja sisältöjen monipuolistamiselle sen sijaan, että pitäisi käyttää taas tunti siihen, että löytää koodista sen väärin päin olevan kenoviivan, joka estää sivun avautumisen Explorerilla vaikka Netscape näyttääkin ihan kunnolliselta.
Ehkä eräs sosiaalisen vepin hahmottamisen ongelma liittyy siihen, että ilmiökenttä on aivan valtaisa, kuten ihmisen muukin sosiaalinen toiminta. Kun asioita niputtaa, niistä katoaa moniulotteisuus. Toinen vaikeus lienee siinä, että jako välineeseen ja sisältöön ei käy yhtä helposti kuin ennen. Hesarin jutussa lainataan www:n kehittäjän Tim Berners-Leen toteamusta:
"Web 2.0 on käyttökelvotonta sekopuhetta, jota kukaan ei pysty selittämään. Se on nippu tekniikoita, jotka yrittävät saavuttaa täsmälleen samaa kuin alkuperäinen web."No ehkä niin, mutta sisältö ei ennen elänyt, tekniikat eivät avanneet vuorovaikutuksen kanavia. WWW-sivut olivat tolppailmoituksia. Nyt sivut ovat maitolaitureita, täällä kuullaan, kerrotaan, tavataan, tänne palataan ihmisten vuoksi. Ja sitten: myös kaikenlaiset kielteiset ilmiöt kukkivat, mutta kuka niitä käskee seuraamaan? Sama kuin valitus huonoista tv-ohjelmista. Toosan voi sulkea, jos ei sisältö miellytä. Ja verkossa vielä toinenkin mahdollisuus: luo itse omat sisältösi, oma maailmasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti