Siivouspäivän löytöjä Kymppärin uutinen parin viikon takaa: "Bloggaajan teksti päätyi luvatta lehteen."Tämä on eräs niistä kysymyksistä, johon aina törmään, kun esittelen avoimen verkon hyötykäyttöä. Jutussa kerrotaan Keskipohjanmaan toimittajasta, joka oli koostanut kirja-arvostelunsa leikkaa-liimaa-menetelmällä. Leikannut sekä Lappeenrantalaisen Salla Brunoun blogista että YLE:n Radio Suomen Juha Roihan blogista.
Juha Roiha totesi lehden haastattelussa: "Jutun tekijällä on ollut henkilökohtaisia ongelmia..." Ja vaikka suhtautuukin ymmärtämyksellä, niin: "...näin ei tehdä. Piste."
Kiinnostavaa tapauksessa on, että avoin verkko, joka helpottaa plagiointia, myös valppaasti paljastaa sitä. Juttu selvisi Sallan lukupäiväkirjaa seuraavan henkilön kommentin kautta. Juttu on dokumentoitunut Sallan lukupäiväkirjablogiin. Keskipohjanmaa julkaisi oikaisun asiasta ja toimittaja Aro menetti julkisesti mainettaa - hyh hyh. Ja tässä Sallan kertomus siitä, miten sitten menetellään.
En itse välttele avointa tekstin tuottamista siinä pelossa, että joku kopioi, mutta yritän aina lainata asiallisesti. Opettajana pidän myös tämän alueen mediakasvatusta äärimmäisen tärkeänä. Kaikilla ihmisillä (en sano, että nuorilla, koska näitä copy-pastaajia on aikuisissa todistetusti) ei ole käsitystä siitä, mitä plagioiminen on tai että sitä ei tehdä piste. Tämän ajan moraalinen ohje on: saa tehdä, jos ei jää kiinni (urheilumaailmasta tuttu periaate).
Olen laatinut nuorisoa varten pienen sivun aiheesta plagiointi. Saa vapaasti linkittää. Linkittäminen ei ole plagiointia - sitäkin joku joskus epäilee ja jopa kieltää sivujensa linkittämisen. Jos niin ajattelee, ei kannata laittaa sivuja verkkoon.
Jukka Korpelan sivuilta paljon asiaa aiheesta ja sivustolta Lähde esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti