tiistaina, helmikuuta 03, 2009

Sosiaalinen media tuli kouluun – vastahangasta myötäsukaan?

Pedacasting-koulutuksessa nousi esille tärkeä kysymys siitä, miksi kollegat opettajanhuoneessa eivät kiinnostu sosiaalisen median hyötykäytöstä.

Vastasin mieleenjuolahdusjärjestyksessä syitä kuvaillen ja jotain ratkaisuja ehdotellen:
  • Työnjohto (rehtori, koulutoimi) ei organisoi asiaa, vastuu jää taakkana opettajalle > uhkaava taakka ilman tarvittavia toteutuskeinoja (aikaa, opastusta, työtapojen muutosta) huono yhdistelmä.
  • Mistään vanhasta ei luovuta > sanon ihan vakavissani, että jos monistettaisiin vähemmän ja siirrettäisiin kaikki ylimääräinen sähköposti wiki/blogi/yms. sosmedia työskentelyyn, sillä ajalla jo yksistään otettaisiin iso askel (jos ihmiset pitäisivät koulussa kirjaa monistuskoneen ja sähköpostin kanssa tuhratusta turhasta ajasta, kiireeseen vetoaminen olisi huono argumentti).
  • Tvt-vastaavan kannattaa keskittää eniten aikaansa vastaanottavaisimpaan porukkaan; 1-9-90 -teorian mukaan tuo joukko 9% (tvt-vastaava on itse se 1%) eli jos on 40 opettajan sakki, siellä on 3-4 potentiaalista innostujaa, he raivaavat tietä ja kun näyttöjä tulee, muut innostuvat hiljalleen.
  • Kollegan pelkäämisestä pitäisi päästä pois, kiire on toki todellista, mutta kun ihminen Oikein Todella innostuu, hän saa voimaa ja työtarmoa mielekkäästä tekemisestä, olen tämän käytännössä omin silmin nähnyt monta kertaa, rutiiniksi muuttunut työ syö ihmistä.
  • Opettajilla on toki oikeus suojata itseään (uusi työtapa on uhka ammatti-identiteetille yms.), mutta tässä suhteessa koululla on tärkeä tehtävä tieto/informaatio/osaamis/etc.yhteiskuntataitojen kanssa, vaikka muitakin tärkeitä tehtäviä on, noita ei yksinkertaisesti voi ohittaa ilman ikäviä seurauksia (esim. pelkästään opiskelutaitojen ja työelämätaitojen kannalta).
  • Selkeät työyhteisössä keskustellut toimintatavat auttavat, epämääräinen "pitäisi" haittaa tvt-osaamisen ja työtapojen kehittymistä, jos on sovittu vastuut ja määritelty tavoitteet ja mietitty keinot (strategia ja toimeenpano), niin homma etenee vähemmällä kivuilla.
  • Tvt-uhkakuvat ja vieraannuttava kielenkäyttö luovat kuilua, tarvitaan suomentajia, rautalankoja, havainnollistamista.
  • Vertaistyöskentely on erittäin tehokasta ja luontevan parin/ryhmän löytyessä myös erittäin hauskaa.

1 kommentti:

teromakotero kirjoitti...

Hyvä Anne! Puhut tärkeistä asioista ja annat todella hyviä vihjeitä. Pedacasting -koulutukseemme liittyen tein kyselyn tietokäsityksestä koulussamme, mutta käyttäen foorumina Wilma-järjestelmää, joka vielä monelle koulumme opettajalle on pakkopullaa, vaikka se tarjoaa mahtavia mahdollisuuksia esim. koulun ja kodin väliselle yhteistyölle vanhempien kanssa.

Nyt huomaan, että jo yllättävän moni opettaja on uskaltautunut keskusteluun, vaikka kysymykset eivät ole kovinkaan helppoja.

Lähetin itse ensin kysymykset kaikille opettajille ja sen jälkeen omat vastaukseni kysymyksiin, jotta tyhjän paperin kammo ei haittaisi vastaamista.

Meni muutama päivä ja nyt minulla on jo 9 vastausta. Moni on aikeissa vastata, mutta kynnys tuntuu olevan korkealla. Monet myös sanovat, etteivät halua toistaa samoja vastauksia.

Wilmassa voin myös seurata sitä, kuinka moni on viestin lukenut ja voin muistutella halutessani niitä, jotka sitä eivät ole lukeneet.

Ne, jotka puhuvat kiireestä, saattavat hyvinkin olla niitä opettajia, jotka tuhlaavat loputtomasti aikaa kopiokoneen ja piirtoheitinkalvojen ääressä samalla tuhlaten uskomattomia määriä kopiopaperia, mustetta ja omaa aikaansa. Eikö olisi opettajienkin jo aika astua uuteen aikaan?

Kirjoitin tarkoituksella hieman provosoivasti. Olemmehan uuden ajan airuita...