maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Oppiminen ja verkko – Osa 3: miten opettaja jäljittää netistä kopioidun

Opettaja osaa tehdä samanlaisia Google-perushakuja kuin opiskelija. Usein opiskelijat käyttävät yksinkertaisia hakusanoja ja ensimmäisinä tulevia hakutuloksia.

Opettaja tunnistaa opiskelijan tyylin, varsinkin, jos on nähnyt muita opiskelijan tuotoksia. Yllättävät ilmaisut ja erisnimet ovat hyviä hakulainauksia. Yksinkertainen tapa etsiä mainitsemattomia lähteitä on kopioida epäilyttävä tekstikatkelma ja lisätä sen alkuun ja loppuun lainausmerkit, jolloin Google hakee täsmälleen samanlaista katkelmaa.

Mahdollisia tutkielmien lähteitä:

Valmiita esitelmiä. Tämä ei ole suinkaan ainut valmiiden töiden varasto.
On näitäkin kopioitu lukiolaisten esitelmiin. Helsingin yliopiston sähköiset gradut ja väitöskirjat.
Valmiita esseemuotoisia tekstejä eri lukio-oppiaineista.
Lupaa lisää vapaa-aikaa opiskelijalle eli pirteyttä koulunkäyntiin. Jalo periaate, mutta...
Toppuuttelee kopioimista, mutta suosittelee lähteiksi (16-vuotiaitten asiantuntijoitten tekstillä on epäilemättä painoa).
Shvoong - kirjojen tiivistelmiä
Lähde, jossa monella kielellä opiskelijoitten tekstejä. Mahdollinen plagiointipaikka.

3 kommenttia:

Tarmo kirjoitti...

Erinomaisia vinkkejä! Yliopistoillehan myydään kovaan hintaan plagioinnintunnistusjärjestelmiä, mutta hyvällä Google-haulla pääsee pitkälle, juuri niin kuin sanotkin.

Yhden pedagogisen vinkin voisin lisätä, eli oppijan pikatenttaamisen kirjallisesta tuotoksesta. Esimerkiksi luokkahuoneessa voi nopeasti kysyä jonkin avoimen kysymyksen oppijalta, tyyliin "Miksi käsittelit X:n ennen Y:tä?" tai "Miten päädyit tällaiseen rakenteeseen?" tai ihan vain "Mikä oli väliotsikkosi X pääviesti?". Ideana siis kysyä kysymys, johon tekstin itse työstänyt oppija voi vastata lonkalta, mutta johon läksypalveluita käyttänyt ei pysty vastaamaan.

Samaa tarkoitustahan mielestäni ajaa yliopistojen käyttämä kypsyyskoe - tieteellisen kielenkäytön lisäksi siinä tarkistetaan, että opiskelija oikeasti osaa sen asian, jota on gradussaan tai kandintyössään kirjoittanut.

Anne Rongas kirjoitti...

Hyvä lisäys, olen omiin portfolio-ohjeisiin laittanut loppuvaiheena keskustelun portfoliosta juuri mainitsemastasi syystä. Kun tämän ilmoittaa ennakkoon, saattaa karsia osan kopiointituotteista.

Nuoriso kertoi tuntevansa näitä kopioi-liimaa-juttuja paljon. Niillä myös kertoman mukaan rehennellään. Eikä olla mitenkään vaatimattomia, eräskin esitti opettajan opiskelukaverin gradun tiivistelmän omana tutkielmanaan.

Ma-Riikka kirjoitti...

Aikoinaan plagioitiin kirjoja, nykyisin opettaja pärjää helpommalla, kun usein tekstinpätkän syöttö googleen tuottaa alkuperäistekstin. Jotkut oppimisympäristöt sisältävät automaattisen plagiointitunnistustoiminnon (ainakin Opintoverkko, toimii melko hyvin muttei täydellisesti).

Tarkistuskysymyksiä olen minäkin joskus käyttänyt: suomennapa tämä juttusi lause, mitä kaikki nuo sivistyssanat oikein tarkoittavat? Miksi väität näin? Mistä löysit tämän lähdekirjan, luulin että sen painos on lopussa?