perjantaina, syyskuuta 05, 2008

Sytytän kynttilän... hei tää sopii virtuaali-inehmollekin!

Led-minikynttilöitä pari kappaletta Airamin tuotantoa. Luvattu paloaika 20 000 tuntia. Olenkohan minä vielä hengissä, kun kynttilöitteni liekki hiipuu? Muistan kyllä selkäpii tikkuisena sen pikkujoulumarraskuisen päivän, kun olin polttaa keittiöni kynttilällä. Olen rento ihminen ja unohdan kaikki paineita aiheuttavat asiat hetkessä. Kynttilöiden kanssa tämä ominaisuus ei ole edullinen.

Alekorin parin euron virtuaalituikut ovat ihan viehättäviä. Voi olla, että suhteessa käyttöikään ovat jopa ekologisia vaihtoehtoja oikeille tuikuille... Kuka kertoisi, miten on? Näyttävät tosissaan leppoisilta pieniltä liekeiltä. Ehkä hieman liian oransseja, mutta oikein kotoisasti. Pieni lepatus herättää juuri sopivasti muistojen aarrearkusta kaikki kynttilähetket.

1 kommentti:

Anne Rongas kirjoitti...

Oli hätkähdyttävä avata oma blogi ja nähdä tämä illan miete. Järkyttävä kuolinviesti tavoitti juuri. MTK-aikojeni järjestötoveri oli menehtynyt. Keittiöstä alkanut tulipalo. Meistä ei kukaan tiedä, koska, kuka, miten. Pieni on yhden ihmisen liekki. Ja silti sillä on oma suuruutensa. Lähimmille, niille, joista pitää huolta, joita kantaa ja jotka kulkevat lähelle, jotka pitävät huolta, jotka kantavat. On hyvä aina muistaa elämän raja. Elää tätä elämää.