Vastaus on helppo. Siksi kysymys onkin mielestäni mielenkiintoinen. Länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen historia jakautuu hengen ja ruumiin kulttuureihin. Käsityöläiset ovat olleet alempaa säätyä.Ensimmäisenä opettajavuotenani (2001) tulin maininneeksi opettajainhuoneessa vieressä istuneelle kollegalle, miten suuresti arvostin omia lukio-opettajiani sen suhteen, että antoivat neuloa tunneillaan. Sitähän ei nykyään näe. Kollega oli ihmeissään. Miksi sallia moista?
Erilaisissa virtuaalisissa seurapiireissä olen havainnut, etten ole kädentaitointoiluineni mitenkään paitsiossa. Myös oppimisen psykologia todistaa. Erilaiset tarkkaavaisuuden ja muistitoimintojen resurssit eivät häiritse toisiaan – välttämättä. Häiriökäyttäytymiseltä näyttävä voi jonkun oppijan kohdalla olla keskittymisen syväväylä.
Uskon, että monet käsityöläiset tunnistavat sukellustunteen, sen että kykenee uppoutumaan täydellisesti tekemiseen ja sen sivu-uomiin. Kun tekemisen kyky kasvaa ja keskittymiseltä vapautuu tilaa muun ajattelulle, on kuin leijuisi vapaan pudotuksen tilassa.
Silloin kauan sitten, kun hoisin sikoja, olin arkisissa askareissa tuon vapaan pudotuksen tilassa. Saatoin suunnitella esimerkiksi puheita tai kertomuksia tai piirroksia. Tuossa kupeessa on kappale niiden aikojen kuvasta, omakuva, jossa ihmettelen käsiäni, käsittämistä, käsittelen käsitteellistä. Samaa teemaa olen kehitellyt myöhemmin lukiopsykologian opiskelun tukiaineistossa. Käsi-käsittää on ymmärryksen ydin.
3 kommenttia:
Itse satun kuulumaan niihin jotka eivät osaa samaan aikaan kävellä ja syödä purukumia, joten varmuuden vuoksi kieltäisin neulomisen kaikilta omilla kielitunneillani :)
Juuri eilen kerroin psykologian opiskelijoille suggestopedian ideasta. Toissapäivänä opotunnilla käytiin ryhmässä keskittymisen keinoja läpi. Eräs opiskelija lukee kirja telineellä ja itse juoksumatolla rytmisesti kävellen. Hän kertoi, että istuallaan lukemisessa vireys lopahtaa hetkessä. Innovatiivinen metodi!
En ottanut Rita kommenttiasi ihan vakavissani. Et varmaan ole oppimisesta ihan tuota mieltä...
En ole yksiselitteisesti kumpaakaan mieltä. Toisinaan esim. käsillä duunaaminen auttaa opiskelua, toisinaan häiritsee. Minä opetan vieraita kieliä, ja jos on meneillään intensiiviopiskelu puhelimessa, siinä ei todellakaan ehdi uhrata aivokapasiteettia muuhun kuin reagoimiseen / ymmärtämiseen / omaan tuottamiseen. Ihan eri asia kuin vaikkapa luennon kuunteleminen.
Tiedän kyllä mainiosti mitä tarkoitit kirjoituksellasi ja kommentillasi. Olen itsekin menetyksekkäästi soveltanut omiin opintoihin tekemisen ja kuuntelemisen menetelmää. Etenkin jos on kyse kertaamisesta, ei niinkään uuden oppimisesta. Tai jos olen ideoimassa jotain uutta kurssia tms.
Lähetä kommentti