Etäesitelmäni on jo kaksi vuotta vanha, mutta tuntuu, että vieläkään kätevien verkkotyökalujen ja palveluitten löytäminen on koulumaailmassa vaiheessa. Nyt sentään on jo runsaasti myös hyviä esimerkkejä ja tekijöitä, jotka myös vinkkailevat ja tsemppailevat toisiaan. Aloittaja saa vertaistukea, jos vain uskaltaa pyytää.
Niin miksi pidän tätä blogia? Päivänselvää. Siksi, että en suo kenellekään yhtä kivistä polkua kuin itselleni. En unohda, miltä tuntui, kun kukaan ei ollut auttamassa. Vygotskyn teoria toimii verkon verkostoissa täysillä, vertaisten tuella pääsen jonnekin, minne yksin en yltäisi ja muita neuvoessani opin itsekin.
Tällaisen etäesitelmän pidin 5.5.2006, kun tämä blogi kuoriutui:
5 kommenttia:
Blogin yksi tärkeä ominaisuus varmasti tuo muoto, jossa asiat esillä aikajärjestyksessä. Perua kai siitä henkilökohtaisesta päiväkirjasta, joksi blogikin liian usein yhä vielä mielletään. Sinunkin blogisi hyvä esimerkki siitä, että se voi olla paljon muutakin.
Itse tällaisena aika tuoreena bloggaajana (http://timorainio.blogspot.com) huomaa käyttävänsä blogia myös eräänlaisena monipuolisempana ajatus- ja linkkivarastona, josta helposti löytää asioita ja ajatuksia myöhemminkin. Jos niistä avoimuuden takia on jollekin muulle iloa, on vaan hyvä juttu.
Sama motiivi minullakin hyvin pitkälti. Yhtä lailla itselle muistiinpanoina kuinn toisille vinkkeinä. Jostain mallin mukaan sain rakenneltua tämän blogin kylkeen hakukoneen, jota itse käytän usein. On muuten ihme, ettei Bloggerin sivuelementtein valikoimassa ole hakupalikkaa!
Googlellahan voi tehdä kohdennettuja hakuja kirjoittamalla hakukenttään site:sivun osoite ja sitten muut hakusanat.
Olin tuolla luennolla, josta kaikki lähti. Neuloin villasukkaa ja osallistuin keskusteluun (varsinkin blogeista) tapani mukaan vähän liiankin ahkerasti.
Minulle blogi oli ensin harrastuksen tuotosten esittelyväline. Nyt se on ennen kaikkea päiväkirja ja samanhenkisten ihmisten tapaamispaikka.
Vietin nostalgiatuokion selailemalla vuoden 2006 merkintäsi. Ja sitten toisen tovin etsimällä, mikä mahtoi olla se postaukseni, johon linkkasit ja jonka jälkeä seuraamalla tänne alun perin löysin.
Sanomattakin lienee selvää, että olet ollut minulle (ja monille muille opettajille) keskeisin ammatillinen suunnannäyttäjä viime vuosina. Ihailen suunnattomasti täysin käsittämätöntä energiaasi! Kiitos, että jaksat!
Haku-asiasta sen verran, että onhan näissa bloggereissa tuolla ylhäällä se Search-luukku. Eli kyllä haku toimii, mutta luukun bongaaminen kyllä on aika haastavaa (ainakin itseltäni meni monta vuotta ohi koko juttu. Olin kuin lapset, jotka unohtavat lukea otsikon, minä taas olin sokea yläpalkille)
Hip hei Villasukka! Pieniä säikeitä. Säikeistä erityisiä yhteksiä. Monet epäilevät, voiko verkossa olla todellista sosiaalisuutta. Voi. Ja monenlaista vinkeää. Kohta alan keittämään blogireseptillä mmmm eritysiherkullista Mulligatawny-keittoa.
Ja Sun äitis, jälleen kerran LOISTAVAA! Kiitos. Aiheesta syntyy tämän blogin postaus numero 550. Hihkuttaa. Mutta kun tuo vaarallinen Merkitse blogi -linkki on siinä niin vieressä. Joku kai joskus aikoinaan oli sitä napauttanut, kun blogini oli suljettuna monta päivää.
Heti haku "Sun äitis."
Lähetä kommentti