torstaina, syyskuuta 02, 2010

Valtion takaama (pätkivä) netti?

Suomalaisiin kansalaisoikeuksiin kuuluu nykyään vähintään megan levyinen liittymä informaation globaaliin viidakkoon. Moni mökkiläinen on kesän aikana valitellut, että eipä tämä mokkulamallin fillarointi kovin vauhdikasta ole, vähän kuin ylämäkeen polkisi.

Suomi on laaja maa, ei voi sanoa vieläkään, että laajakaistamaa. Asun etelän rintamailla tai miltei. Linnuntietä Suomenlahdelle 18 kilometriä. Täällä katoaa välillä kännykän kaikki tolpat. Naapurikylä on edelleen ISDN-kaudella, meillä on sentään tämä pätkivä ADSL. Muuten siis hyvä, mutta ottaa välillä nokosia eikä vika ole kotiseinien sisällä sijaitsevissa laitteissa. Firmani joutuu pitämään työhuonetta kaukana kaupungissa etäverkkoluentojen ja webinaarien vuoksi.

Kapeaa on kaista kaupungissakin. Serkku Pitäjänmäellä Helsingissä (Suomen pääkaupunki) asuu färskissä kerrostalossa, jonka asukkaat ovat vuoronperää vedonneet eri operaattoreihin, että lisää tolppaa. Kännykkä kuuluu parvekkeella joten kuten. Mokkulan kanssa voi virkata pitsiä latailuaikoina.

Tällä viikolla pidin pari päivää majaa Tampereen ydinkeskustassa, Hämeentiellä Hämeenkadulla. Eikä kuulunut 3G ei.

Oma tuskansa on mokkuloinnissa. Niillä on herkempi suhde Windowsin kanssa. Mac-käyttäjien pitää päivitellä mokkuloitaan ja tikkujaan Windows-koneella! Ja sitten, kun saa homman pelittämään, saattaa yllättäin käydä kalpaten, kerneliä kernelin perään. Pitäisi poistella käsin lukuisista kirjastoista erinäisiä tiedostoja. Silmät pyörivät päässä, kun ohjeita tavaa englanninkielisiltä vertaistukipalstoilta. Operaattorien tukipalveluitten ohje on enimmäkseen, että yritä itse.

Täällä meillä Miehikkälässä on kuntakuitupilotti. Tuosta melko läheltä pitkin Suur-Miehikkälän tietä on vedetty valokuitua. Siihen kiinni. Koska asun hajallaan, 1,5 kilometrin päässä subventoidusta kuidusta, joudun maksamaan liittymästä viisinumeroisen rahan. Ajattelin pitää bileet 100 megan kunniaksi. Nimittäin kallis on kaupunkitoimipiste, kallista matkustaminen, elämä kallis. Kaikesta huolimatta ruhtinaallista, että tänne etelärannikon periferiaan saapuu kaapelivaloa. Työ tulee sitä pitkin kotiin. Silti mietin, missä kipuraja menee... aika monella jo 100 metriä omalla kustannuksella on liikaa.  Entä jos asuu vaikka 3 kilometrin päässä?

Täällä on nyt tarjolla myös 2 megan langaton. Siinä on vaan se huono puoli, että se on aina altis pätkimiselle. Ei se ole vaihtoehto nettiammatinharjoittajalle. Tasa-arvosta ei voida puhua. Netti ei ole itsestäänselvyys kuin ilma ja vesi. Se on edelleen etuoikeus.

5 kommenttia:

jiivonen kirjoitti...

Joo. Ei ole kummoista tämä meidän langaton laajakaistamme Helsingissäkään. Työpaikalla Manskun pohjoispäässä ikkunan vieressä saattaa olla edge, mutta gprs on yleensä parasta. Lasipalatsillakin monesti pätkii.

Espoon puolella ADSL alkoi toimia, kun rajoitettiin operaattorin taholta kaista alle puolen siitä mitä kuparin omistava Elisa väitti linjan laaduksi.

Pelottaa oikeasti mikä olisi, jos lähtisi kotikonnuille Keski-Suomeen.

Timo K kirjoitti...

Näin maalla asuvana ihmettelen taajamien ja kaupunkien netti- ja kännykkäongelmia. Täällä Riihimäen kupeessa kaikki toimii (24 Mb ja 3G), mutta esim. Porin seudulla paljon katvealueita. Ja Lappi on sitten oma juttunsa.

PeeR kirjoitti...

Olit varmaan jossain muussa kaupungissa kuin tampereella - tampereella on Hämeenkatu, turussa lienee hämeentie;)

asias nettipätkimisestä olen kanssasi yhtä mieltä - tätä on mm. jyväskylässä.

Anne Rongas kirjoitti...

Pahoittelen maalaisuuttani, ei näy menevän Hämeenkatu kaaliian, ehkä tämän jälkeen. Korjattu tekstiin.

PeeR kirjoitti...

"Pahoittelen maalaisuuttani..."

Nooh. :):)