Lisättyä todellisuutta oppimiseen

Muutama viikko sitten heittelin hatusta lauman ideoita siitä, millaisia sovelluksia lisätyn todellisuuden (AR augmented reality) sovelluksilla ja paikkatiedolla voisi olla oppimisern näkökulmasta (ja vähän muutenkin).

[EDIT: Mitä on lisätty todellisuus? Se syntyy reaaliympäristön ja teknisen laitteen, kuten kännykän näytön avulla, jolloin todellisuuteen tuodaan lisäinformaatiota esimerkiksi paikkatietoon sidottuna. Kännykän näyttöön tulee reaalimaailman näkymän päälle tasoja, joihin on lisätty informaatiota, kuten kuvia, tekstejä, symboleja, animaatioita tai muuta vastaavaa. YouTubesta löytyy hyviä havainnollistavia videoita.]

Tarhaton eläin- ja kasvitarha

Lajituntemus ja suhde luontoon ovat merkittäviä ympäristökasvatuksen kannalta. Eläimet kiinnostavat suurinta osaa lapsista. Muistan oman lumoukseni Korkeasaaressa (ja kuulen saman lumouksen lapsenlapseni kertomuksessa). Mutta muistan myös ahdistuksen, kun ymmärsin myöhemmin eläinten vangitsemisen ja katseltavana olemisen luonnottumuuden.

Lapsenlapseni Aleksi 3,5 v. on hyperinnostunut myyristä. Myyriä ei pääse havainnoimaan luonnossa.

Näistä ajatusaluista kehittyi idea eläinsaaresta, jossa AR:n avulla olisi mahdollisuus tutustua maan alla mönkiviin eläimiin, hyönteisiin, lintuihin ja ylipäänsä kaikenlaiseen elolliseen. Eri tasoille voisi sijoittaa erilaisia polkuja, kuten ötökkäpolku, lintupolku, lahottajapolku...

Kasvisto ei kiehdo lapsia yhtä paljon kuin erilaiset liikkuvat otukset, mutta leikillisen / pelillisen toiminnan kautta niihinkin tulee uutta kiinnostavuutta. Olen opettanut aikuisille biologiaa ja solutasolle menevät asiat ovat todella vaikeita hahmottaa. AR:n avulla voisi kasvistosta avata mikroskooppisia tasoja, puita voisi katsella juuristosta ja rungon sisältä ja vaikka mitä.

Luonnonvara-alojen koulutus

Puutarha. maa- ja metsätalouden koulutuksessa AR toisi upeita välineitä opetukseen. Maa- ja metsätalouden koulutus on kalleinta peruskoulutusta Suomessa ja siinä suhteessa AR voisi olla myös vähentämässä tarvittavaa konekantaa. Mekaanisten taitojen oppimiseen tarvitaan ilman muuta koneiden ja laitteiden käyttöä. Mutta suuri osa näiden alojen oppimisprosessia liittyy erilaisten tilanteiden kohtaamiseen ja ongelmanratkaisuun. Käytännön työssä eläinten ja maan kanssa pitää olla jatkuvaa ohjausta. Tässä nyt vain yksi idea siitä, miten AR voi toimia:

Koulutilan peltoon liittyvä informaatio sijoitetaan esimerkiksi aarin ruuduissa paikkaan (geotag) ja lisäksi kasvulohkon tiedot kyseiseen kasvulohkoon. Tätä informaatiota ovat maalaji, viljavuusnäytteen tiedot (runsaasti tietoa maan ravinnetilanteesta, ph yms.), näytteiden ottoajat, käytetyt lannoitteet, edellisten kasvukausien lajikkeet, viljelytoimenpiteet (milloin kalkittu, mitä muokkauksia tehty, kasvinsuojelutoimenpiteet ja milloin, kylvetyt lajikkeet, satojen määrät yms), luonnonolosuhteet (kuten sademäärät, tulvat, rinteen sijainti auringonvalon suhteen, sääennusteet yms.).

Oppimistehtävissä opiskelijoitten pitäisi ratkaista käytännön tehtäviä eri vuodenaikoina, kasvukauden eri vaiheissa saatavilla olevan informaation varassa. Näyttökokeet voitaisiin rakentaa myös tällaisen tehtäväsarjan pohjalle. Ongelmista voitaisiin muodostaa autenttisia. Aistihavainnot ovat aina oleellisen tärkeitä ja päätöksiä pitää tehdä sekä olemass aolevan informaation että käytännön aistihavaintojen varassa.

Itse asiassa nyt kun ryhdyin miettimään, niin tällainen sovellus olisi aivan huippua viljelijälle muutenkin. Voisi suoraan tallettaa viljelytiedot pellolla traktorista sitä mukaa, kun työtä tekee. EU-lainsäädännön edellyttämä kasvulohkokohtainen kirjanpito on työlästä ja traktorissa on aikaa, mutta näihin saakka toimistohommat on hoidettu kotona, mikä on tosi työlästä pitkien työpäivien vuoksi.

Metsänhoidossa on samalla tavalla valtavasti paikkaan sidottua informaatiota, jonka perusteella tehdään työhön liittyvää ongelmanratkaisua.

Patsastelua

Radiossa on menossa hauska ohjelmasarja Helsingin patsaista. Olisi hauskaa saavuttaa nämä YLE:n ohjelmat ja muita tietoja AR:n avulla. Kollegani vei toukokuussa maahanmuuttajalasten ryhmän Kotkan Sapokkaan eläinveistosretkelle. AR voisi saada patsaat eloon. Suomen kieltä opettelevalle voisi olla audioita ja tekstejä, eri tasoja, pieniä tehtäviä. On eri asia liikkua tilassa, kosketella patsaita, kiivetä niihin ja olla ulkona luokasta, kuin opetella samaa asiaa kirjan ja kuvien kanssa luokassa istumalla, varsinkin kuumana kevätpäivänä.

Maan alle ja jääkaudelle

Näin maanantaina iPadilla tähtitaivaan. Aivan riemastuttava sovellus. Siitä tuli mieleen, että samalla lailla voitaisiin mennä maan sisään. AR:n avulla voitaisiin katsella geologista paikkatietoa. Aikoinaan kansakoulussa tutustuttiin jääkauteen ja paikalliseen peruskallioon luontoretkillä, osa asioista piti mielikuvitella, AR toisi lisää havainnollisuutta mukaan ja mahdollisuuden myös aikamatkoihin eli millainen oli tilanne jääkauden eri vaiheissa.

YLE:n aineisto ja tarinoiden maailma

Vuosi sitten kuvittelin Tuija Aallon erääseen kyselyyn tällaisen YLE:n aineiston ja henkilökohtaisen tarinnankerronnan liiton:

Äänitearkiston ohjelmat on geotägätty ja voin vaikkapa Haminaan mennessäni etsiä kätevästi Haminan historiaa käsittelevän radio-ohjelman ja kuunnella sen matkalla. RUK:n pihassa mobiili medialaite itse ehdottaa, että voisit kuunnella tämän jutun, koska olen pyytänyt radioarkiston aarteita ehdottamaan minulle paikallistarinoita sen mukaan, missä liikun. Ja Haminan torilla laite ehdottaa Pellen Gabrielin kuuntelua, koska olen lisännyt henkilökohtaisen geotägin siihen biisiin juuri sille paikalle.

Tämän kaltainen julkisten ja omien sisältöjen sijoittelu ja löytäminen liittyvät enemmän informaaliin oppimiseen. Tarinoilla ja henkilökohtaisilla paikkaan ja tilaan liittyvillä kokemuksilla on elämänkulussa suuri merkitys. Ihmiset eivät ihan vain huvikseen käy merkittävillä paikoilla ja pyhiinvaeltamassa.

Arkkitehtuurikasvatus idea 1

Opetan 102 vuotta vanhassa jugendrakennuksessa. Ympärillä Kotkansaarella on nahtävillä suomalaisen arkkitehtuurin eri vuosikymmenten tyypillisiä edustajia. Maantieteellisesti pienelle alueelle voisi rakentaa kiinnostavan kävelyreitin, jolle sijoittuisi perustietoa, valokuvia, mahdollisesti haastatteluja, opiskelijaryhmien virtuaalisia postereita yms.

Arkkitehtuurikasvatus idea 2

Lasten näkökulma ohitetaan kaupunkisuunnittelussa. Aikuisen on myös vaikeaa eläytyä lapsen kokemusmaailmaan ja näkökulmaan. Projekti, jossa lapset kirjoittavat minirunoja asuinympäristöstään, valokuvaavat sitä. Kun tuotokset on sijoitettu alueelle, järjestetään yhteistapahtuma aikuisten kanssa, jossa aikuiset pääsevät katsomaan tuttua ympäristöään lasten silmin. Mukana voisi olla myös virtuaaliopas, lapsijoukon matkaopas esittelemässä ympäristöä. Jonkinlainen dialogi prosessin lopussa. Olen itse lukiolaisena päässyt osallistumaan maalaiskyläkeskuksen suunnitteluun, joka huipentui tv-iltaan. Se jätti pysyvän kokemuksen kansalaisen, nuorenkin, mahdollisuudesta osallistua ja vaikuttaa oman lähiyhteisön suunnitteluun.

Arjen mediamaisema

Valokuvilla kaupunkinäkymän seuraaminen pitkänä prosessina. Aikajanan muodostaminen. Sama opettaja voisi teettää vuosi vuoden jälkeen samasta kohteesta mediakasvatuksellisen projektin, jossa luetaan arjen mediamaisemaa ja analysoidaan sitä.

Roolipelaaminen

AR antaa huimia mahdollisuuksia roolipeleihin ja tasojen avulla myös siihen, että tarina voi edetä samassa paikassa samaan aikaan monella tasolla.

Kun haastattelin äskettäin Tuija Aaltoa, hänen kanssaan kehiteltiin ajatusta siitä, miten AR voisi myös näyttää opettajalle dataa siitä, missä kukin opiskelija parhaillaan etenee ja onko joku jäänyt jumiin, tarvitseeko ohjausta. Isoveli valvoo...