Vanhimmassa teoksessa, Meisalon ja Tellan Tietotekniikka opettajan maailmassa ei ole yhtään hullumpi lähestyminen. Ensimmäisen luvun otsikoissa pureudutaan lyhyen ja pitkän aikavälin harhaan tietotekniikka-käsitten osalta, tieto-tietämys-osaaminen sekä data-informaatio -problematiikoihin, tiedon muuttuvaan luonteeseen sekä tiedon, tunteen ja taidon triadiin. Ja heti alussa otetaan nasevasti kantaa kysymykseen tietoyhteiskunnasta: "Yhtä hyvin tai paremmin voisimme puhua tietämättömyyden yhteiskunnasta." Tämä siis vuonna 1987.
Mielenkiintoista lukea 23 vuotta sitten kirjoitettua tekstiä tietotekniikan tarjoamista mahdollisuuksista koulun arjessa (s. 16):
"Kun tietotekniikka antaa mahdollisuuden vähentää rutiinityötä, korostuvat sellaiset koulun toiminnot, jotka eivät ole automatisoitavissa. Esimerkiksi inhimillistä vuorovaikutusta, luovaa toimintaa, aloitteellisuutta ja vastuun ottamista voidaan kehittää, samoin taiteellista ilmaisua ja luovaa ongelmanratkaisua. Sen sijaan irrallisia asiatietoja ei enää kannata päntätä päähän muistitedoksi, koska ne ovat helposti saatavissa tietopankeista, ja muistitiedon ajan tasalla pitäminen on joka tapauksessa mahdotonta. Sen sijaan oivallukset ja elämysten hankkiminen tulevat tärkeiksi. Luontoakin on tämän vuoksi tutkittava itse luonnon keskellä eikä yksinomaan televisioruudulta tai tietokonesimulaationa. Tulevaisuudessa on ilmeisen tärkeää pystyä laatimaan omia tietämyskannan tyyppisiä kokonaisuuksia."
Ja edelleen kuin jatkona lauantaiseen kirjoitukseeni (ja siis tämän vanhan kirja-aarteen kaivoin juuri hyllyjeni kätköstä) Meisalo ja Tella toteavat vuonna 1987, että (s. 18) "Olennaisimpana ja todennäköisimpänä piirteenä voidaan pitää sitä, että oppilaat ja heidän opettajansa elävät jatkuvan opiskelun maailmassa, jossa kenelläkään ei ole oikeutta katsoa olevansa lopullisesti valmistunut tai täysin oppinut."
 |
| Lenkkipolun varrelta 3.6.2010 kolarin kokenut ritariperhonen. Miten murheellista, kun lento katkeaa. Kaunis ja uljas. Jaksavatko ihanteet ja visiot elää vuosikymmenestä toiseen? Kolarin kokeneita tietoyhteiskuntatoivon ritariperhosia on tullut kohdatuksi. |
Tvt:n (tieto- ja viestintätekniikan) opetuskäyttö tai sosiaalinen media oppimisen tukena ovat ilmauksia, joilla on oma paikkansa. Sosiaalinen media on epämääräinen ja miten se eroaa netin käytöstä yleensä? Opetuskäytön korostaminen ja verkkopedagogiikka erikseen ovat aikansa ilmiöitä, kuten mobiili pedagogiikkakin. Voisikohan jo ajatella, että näin kolmannen käyttövuosikymmenen lopulla ilmiö alkaisi olla arkea? Voisiko puhua jostain sellaisesta kuin tvt:n oppimiskäyttö tai jotain. Lyhyesti ja yksinkertaisesti. Tai pelkästä oppimisesta.
Oleellista on, että kaikki oppivat (tilanteen mukaan roolit vaihtelevat), vuorovaikutus, yhteistyö, kollektiivinen toiminta, asiantuntijaverkostot, oppimisverkostot...
Meisaloa ja Tellaa lainaten (s. 239):
"Monisuuntainen opetusverkko mahdollistaa ja kannustaa käyttämään vuorovaikutteisia opetus- ja viestintämuotoja. [...] sekä viestin lähettäjä että vastaanottaja ovat samalla henkisessä kosketuksessa toisiinsa." Ja teoksen julkistamisen aikaan ei siis vielä puhuttu sosiaalisesta mediasta!
Lähde: Meisalo, Veijo & Tella, Seppo (1987). Tietotekniikka opettajan maailmassa. Tietotekniikan opetuskäytön ja didaktiikan perusteita. Helsinki: Otava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti