sunnuntaina, lokakuuta 04, 2009

Koodipeukalo keskellä kämmentä

Muistan, miten tuskaa joillekin oli kouluaikoina kintaan ja terukkaan neulominen, varsinkin peukku ja kantapää.

Olen etsinyt netistä kätevää palvelua, johon voisi rakennella oman nettikäyntikortin helposti, mutta ei vaan löydy. Niinpä sitten näppäimen esiin, vaikka tuntuu, että nyt neulotaan rasvatuilla ja vääntyneillä puikoilla. Google sites välineenä, alt-tekstit pitää lisätä käsin, samoin mouce overit. Eikä oikein kätevästi etene, mutta alku on.

Tällainen on kätsy laittaa sähköpostin allekirjoitukseen, blogikommenttien nettisivutiedoksi ja muualle, missä omaa nettisivua kysytään. Ftp-yhteydellä päivitettävä kotisivuhan ei voi olla kellään itseään kunnioittavalla sosiaalisen median puuhaajalla tuoreesti päivitetty, omani on jämähtänyt 19.9.2008.

EDIT: Kysyin Qaikulta, kumpi-kampi, laittaako linkit aukeamaan samaan vai uuteen ikkunaan ja keskustelun vinkkamaana päädyin samaan ikkunaan. Arvelen, että tämä alkaa olla suunta, vaikak argumentit uuteen ikkunaan ovat myös päteviä. Silloin, jos samaan ikkunaan avautuminen antaa mielikuvan eri sisällöntuottajan sisällön liittymisestä lähtösivuun, uusi ikkuna on hyvä, mutta tässä oli kyse omista sivuistani eli saman torvensoittaja linkin molemmin puolin. Keskustelussa myös pari hyvää linkkiä aiheeseen liittyen. Kiitos avusta!

3 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

"Terukkaan"? Mitä murretta?

Anne Rongas kirjoitti...

Kaakkois. Miä oon virolahelta kotosin ja tälleen täällä haastetaan.

Sun äitis kirjoitti...

Samaan vai eri ikkunaan? Tuota kyselin omilta verkko-opiskelijoiltani kolme vuotta sitten. Tahtoivat eri ikkunaan, vaikka itse olisin ollut saman ikkunan kannalla (minusta liki mikään ei ole niin inhottavaa, kuin vahingossa taustalle kasaantuva avonaisten ikkunoiden pino! Sikstoisekseen ctrl-pohjassa klikkaamallahan jokainen voi valita, jos välttämättä haluaa uuteen ikkunaan). Juuri tuo "sekaantumisen vaarattomuus" yhden naisen tuotosten kohdalla on vielä lisäpointti yhden ikkunan puolesta.