Onko etätyötä olemassa?

Ensimmäinen graduversioni tutkii etätyötä. Case-study, mielenkiintoinen tapaus. Silloin kirjoitin etätyöstä ja kurkkasin nyt, mitä vuonna 2000 tuli aiheesta kirjoitettua. Kappale on parin sivun mittainen, poimin tähän jotain keskeisimpiä (lähteisiin perustuvia kiteytyksiä):

"Etätyö määritellään poikkeuksetta kahdella perusmääreellä: 1) etätyö tehdään muualla, kuin toimeksiantajan toimitiloissa ja 2) etätyössä käytetään hyväksi sähköistä tiedonkäsittelyä ja tiedonsiirtoa. Silti etätyö on vielä varsin epäselvä käsite. Siihen rinnastuvina käsitteinä esiintyvät muun muassa kotiansiotyö ja joustotyö.

Etätyön käsite on uutuutensa ja vähäisten sovellusten vuoksi hahmottumaton. Varsin yleistä on se, että palkansaaja tekee osan työstään kotona ja osan varsinaisella työpaikalla. Ylitöiden tekemistä kotona ei lueta varsinaisesti etätyöksi. Etätyön tekemisessä voidaan erottaa kaksi pääluokkaa eli palkkatyösuhteessa tehtävä etätyö ja yrittäjänä tehty etätyö.

Etätyö ei ole vain tekninen, työvälineeseen liittyvä ratkaisu, vaan työtoiminnan kulttuuriin liittyvä muutos. Etätyön oheen liittyy toisen asteen työ eli tuottavaa työtä organisoiva ja ohjaava työ.

Etätyötä on tarkasteltu alueellisen kehittämisen välineenä. Etätyötä käsitellään kirjallisuudessa lähinnä palkkatyön näkökulmasta. Hyvin tyypillinen on kuva, jossa etätyöntekijä on huippuammattilainen, joka tulee kaupungista maaseudulle, koska maalla on vapaata tilaa ja hyvä asua."

Noista ajosta paljon on muuttunut. Olin tänään aamupäivällä kuulolla, kun Tieto rekrytoi insinööriopiskelijoita. (Raporttia Qaikussa). Työ muuttuu vauhdilla. Olen itse sitä mieltä, että nykyisellään on absurdia puhua etätyöstä. Tieto Oy:n kansainvälisten toimintojen johtaja Pekka Viljakainen demosi sitä, miten tuhansien kilometrien välimatka muuttuu mikrosekuntien mittaiseksi. Hänen sihteerinsä on fyysisesti Saksassa ja kollegat ympäri maailmaa. Kuitenkin työskentely on lähes tulkoon kuin toimittaisiin samassa rakennuksessa (jossa ihmiset voivat olla kaukana toisistaan).

Iltapäivällä vastasin erääseen etätyötä koskevaan kyselyyn, jonka jokainen kysymys tuntui mahdottomalta vastata, koska en ilmeisesti jakanut lomakkeen tekijöitten kanssa käsitystä etätyöstä. Jos olen oppitunnilla koulussa ja annan pienen tutkimustehtävän opiskelijoilleni, saatan pohtia itse kollegoitteni kanssa netitse jotakin pulmaa. Olenko lähitöissä vai etätöissä?

Teknologia ei yksin riitä. Se on ollut valmista jo aikapäiviä. Graduraakileessani 9 vuotta sitten: "Voisi väittää, että edelleen puhutaan suhteessa enemmän tekniikasta ja sen kehittämisestä kuin siitä, mitä tekniikalla tehdään. Jo käytössä olevaa tekniikkaa voitaisiin hyödyntää innovatiivisemmin." Ja edelleen: "Etätyö on vuorovaikutusta ja informaation käsittelyä. Vuorovaikutuksen ja informaationsiirron kompastuskivien purkamiseen pitäisi uhrata nykyistä enemmän voimavaroja – sekä tutkimusta että siihen perustuvaa taitojen ja laitteiden kehittämistä."


Tieto Oy:n Tiedon valo -tilaisuudessa esiteltiin teknisiä ratkaisuja, mutta pääviesti oli siinä, että ihmisten täytyy tulla toistensa kanssa toimeen, pitää oppia ymmärtämään toista kulttuurisista eroista huolimatta. Käytännön esimerkeissä tuli näkyväksi työn ja vapaan rajan sulaminen, mikä ehkä kauhistaa monia, mutta joka yrittäjäluontoisille ja luoville ihmisille on arkea. En voi pysäyttää aivojani klo 16, jos minulla on idea. Jos pysäytän, syntyy huonoa jälkeä.

Koskapa ajankäytön omatoiminen säätely tuottaa monille niin suurta tuskaa, siihen pitää tietenkin kehittää menetelmiä. Työelämän pahoinvoinnissa on paljon sellaista, joka ei synny työn määrästä vaan siitä, miten asiat toteutetaan ja vielä enemmän siitä, mitä puuttuu. Olemme taipaleella. Mielestäni keskustelu etätyöstä jumittaa työn kehittämistä. Koko sanan voisi unohtaa. Lähes jokainen työ sisältää etätyöulottuvuuksia, suorittava työ tietenkin vähänlaisesti, mutta tietotyö paljon.