Omassa työssäni lukio-opettajana olen oppinut valtavasti opettamalla (enemmän kuin ne, joita olen yrittänyt opettaa). Työläin ja itselleni havainnollisin oppimisretki olivat lukion pakolliset biologian ja maantiedon kurssit viisi vuotta sitten. Meillä ei ollut BI-GE-aineenopettajaa sinä lukuvuonna. Ei ole helppoa löytää tuntiopettajia aikuislukioon. Opetus-oppimistehtävässäni aineistoa kertyi monta mappia, suuri pahvilaatikollinen. Molemmat aineet ovat aina olleet läheisiä, vaikka ainevalintojeni vuoksi saatoin itse opiskella lukiossa vain biologiaa. Jotain tuolloin verkkoon: maantiedosta ja biologiasta ja LUMA-linkkejä.Nyt olen opettamalla oppimassa uusia pedagogisia lähestymisiä ja viestintäteknisiä sovelluksia Opekon Pedacasting-kurssin toisena vetäjänä (Silanderin Pasi toisena). En ole aikoihin päässyt kahden työn vuoksi ja korkean osallistumiskynnyksen takaa oppijan rooliin. En halua enää tuhlata aikaani kursseille, joiden informaatio on saatavilla hetkessä Jaikusta tai Sometusta.
Pedacasting on jotain uutta. Vähintään opin itse tällä matkalla paljon, mutta epäilen, että myös muut kyytiläiset saavat ihan kelpo evästä (tosin tuskaa aiheuttaa tasapainoilu riittävän ja liiallisen saannin kanssa). Ensimmäinen viikko on ollut ilahduttava. Kirjoittelen sisällöllisiä juttuja Pedacast-blogiin, jonka tuoreimmat näkyvät tämän blogin kupeessa. Kurssi on täynnä, mutta se toteutuu avoimesti verkossa, joten sivusta osallistuminen on monin tavoin mahdollista.
1 kommentti:
Hei, tämä pedacasting olikin löytö! En tiedä miten se koulutuksena meni minulta kokonaan huomaamatta, mutta tosi kivaa, että sitä pääsee ulkopuolisetkin seuraamaan ja sitä kautta oppimaan uutta. Kävin linkkisi pohjalta läpi tähän mennessä esillä olleen ja seurailen jatkossakin.
Lähetä kommentti