Avoimet aineistot ja oppiminen (sunnuntaisaarna)

Onpa saman viikon aikana tullut taas useammalta suunnalta vastaan opettajien suhtautuminen avoimeen verkkoaineistoon (mm. Sun äitis kommentoi asiaa). Koska kaikki oppimateriaalini (paitsi se, jonka olen myynyt suljettuihin ympäristöihin), on avoimesti saatavilla verkossa, saan aika ajoin vastata erilaisiin kysymyksiin ja väitteisiin. Tässä jälleen kerran oma näkemykseni:

Joku toinen opettaja käyttää vapaamatkustajana työtäsi hyväkseen.

Siitä vaan! Eihän se ole minulta pois. Päin vastoin. Teemme kollegoitten kanssa vaihtokauppaa ja rikastamme toistemme idea-arsenaalia. En kerta kaikkiaan ymmärrä sellaista näkemystä, jonka mukaan opettajan työn keskeisin ammatillinen osaaminen olisi siinä, että hän laatii salaista oppimateriaalia ja esittää sitä oppitunnilla. Tämä ajatus ei ole tästä maailmasta. Opettaminen on julkista toimintaa. Ja oppimisen ydin ei ole tiedon siirtämisessä varastosta toiseen. Jos joku ajattelee näin, saa minun puolestani ihan rauhassa ajatella. Minulla on kuitenkin täysi oikeus julkaista oppimateriaalini avoimesti verkossa.

Entäs jos joku kopio aineistoasi kaupalliseen käyttöön?

Ensinnäkin hän toimii silloin laittomasti, ellei mainitse lähdettä. Ja toisekseen, on ihan turhaa kuvitella, että oppitunenille tai verkkotyöskentelyyn tarkoitetut aineistot sinällään kelpaisivat millekään kustantajalle julkaistavaksi. Joudun itsekin tekemään mittavan työn, kun muunnan avoimeen verkkoon viemääni oppimateriaalia verkkokäsikirjoitukseksi. Sitä paitsi Suomen julkaisumarkkinat ovat niin pienet ja kustannustoimittajat niin valppaita, että tällainen plagiointi paljastuu. Kymmenisen vuotta sitten eräs yliopistotutkija julkaisi tekemiäni piirroksia ilman lupaani ja sopimusta omassa painetussa teoksessaan. Tiedän, että akateeminen koulutuskaan ei ole este törkeälle käytökselle. Mielestäni eniten kärsii kuitenkin tekijä itse, kun epäasiallinen toiminta tulee esiin.

Saatko korvausta ylimääräisestä työstäsi, kun viet oppimateriaalit verkkoon?

Ymmärrän tämän kysymyksen, mutta kysyjä ei ymmärrä tiedonkäsittelyn luonnetta. Aluksi verkkotyövälineitten hyötykäyttö vaatii opettelua ja opettelu vie aikaa. Minulla aineiston vieminen verkkoon ja säilyttäminen verkossa vähentää työmäärää. Kaikki aineistoni ovat tallessa ja löydän ne nopeasti. Minun ei tarvitse kantaa materiaalia eikä järjestää papereita (ihan vähän tietenkin). En juuri koskaan monista tai tulosta (tätäkin toki pikkuisen).

Minulle pitäisi maksaa siitä, että en käyttäisi tieto- ja viestintätekniikkaa työssäni. Tvt-opetuskäyttö vähentää työtaakkaani.

Olen saanut joistakin hankkeista käyttökorvauksia joistakin oppimateriaaleista. Olen myös myynyt kustantajille tai muille julkaisijoille verkko-aineistoja. Olen tehnyt myös käsikirjoituksia erilaisiin oppaisiin ja muihin julkaisuihin. Näitä työtilaisuuksia en olisi saanut ilman monivuotista harjoitusta verkkoaineistojen tuottamisesta. Kotisivuni toimivat mainoksena. Olen yrittäjä opettajatyön ohessa (vanha maanviljelijä ei osaa pitää 3 kk kesälomaa). Yritykseni ei ole missään hakemistoissa enkä ole ehtinyt edes julkaista kotisivujakaan. Töitä on silti tarjolla, aina kun tulee vapaata aikaa harjoittaa palkkatyön vastapainoksi jotain muuta.

Kuinkas nuo tekijänoikeudet?

Yleissivistävän oppilaitoksen opettajalla on tekijänoikeus omiin teoksiinsa. Emme tee työnantajan kanssa sopimusta, joka tätä oikeutta rajoittaisi. Joku vertaisi opettajaa insinööritoimistossa töitään tekevään insinööriin ja väitti, että työnantaja omistaa opettajan verkkoaineistot. Tällainen pitää kuitenkin erikseen sopia. Oletteko koskaan nähneet opettajaa, joka työpaikkaa vaihtaessaan luovuttaisi kaikki monisteensa ja kalvonsa työnantajalleen?

Tekijänoikeutta ei tarvitse edes erikseen ilmoittaa verkkosivuilla. Teen kuitenkin yleensä niin. Olen antanut oppimateriaaleihini CC-lisenssin ei-kaupalliseen käyttöön, lähde mainittava tai muuta vastaavaa ja tämä näkyy sivuilla lähes aina.

Entä opiskelijoiden tekijänoikeudet, jos sivuilla on opiskelijoitten töitä?

Aina kun julkaisen opiskelijoitten töitä, kysyn opiskelijalta luvan (yhden tosi hyvän kuvan olen julkaissut arkistojen aarteista, en enää tiennyt, kenen tekemä se oli). Kysyn myös, laitetaanko tekijänimi näkyviin vai ei. Opastan opiskelijoita kirjoittamaan omia tekstejään avoimille sivuille nimimerkillä enkä pakota ketään, avoimet verkkojuttut ovat vapaaehtoisia. Opiskelijat ovat poikkeuksetta olleet mielissään töittensä julkaisemisesta. On hienoa, että oma juttu tulee nähdyksi.

Olen kaupalliseen käyttöön tehnyt kirjallisen sopimuksen ja maksanut korvauksen, kun halusin käyttää serkun pojan (11 v.) hienoa valokuvaa sellaisessa aineistossa, josta sain itse korvauksen.

Taisi tulla vähän saarna. Jokainen saa mielestäni ihan itse tehdä valintansa oppimateriaalien jakamisen suhteen. Minun ei tarvitse käsittää niiden ihmisten ajatusmaailmaa, jotka harjoittavat jemmaamisen politiikkaa ja suon heille täyden vapauden olla ymmärtämättä minua. Kehotan lukemaan uusimman Tiede-lehden jutun, jossa haastatellaan Kai Hakkaraista. Äly on yhteisöllistä. Vain jakamalla voimme tulevaisuudessa ratkaista vakavia globaaleja ongelmia. Olen huolissani, ellei tämä ymmärrys valkene opettajille. Olen iloinen, että sosiaalinen web antaa hienoja työvälineitä yhdistää erilaisten ihmisten osaamista, jakaa ja työstää yhdessä.

Oppiminen on vuorovaikutusta. Opettamisen keskiössä pitäisi olla jotain ihan muuta kuin oppimateriaali ja sen siirtäminen oppijan päähän mitattavaa ulkoistamista varten.

Ja totta kai olen sitä mieltä, että tiettyjä asioita pitää opetella vanhanaikaisilla menetelmillä. Vanhat menetelmät ovat oikein hyviä ja enimmäkseen on niin, ettei opettamisessa lopulta keksitä mitään uutta. Toisaalta maailma muuttuu ja sen mukana tietokäsitys ja työskentelytapa uusiutavat. Parhaat menetelmät toimivat aina ja kaikkialla.

Yhdenkään opettajan työ ei lopu, vaikka kaikki maailman oppimateriaalit löytyisivät verkosta. Verkko ei korvaa opettajaa. Jos aineisto riittäisi oppimiseen, kirjastot olisivat korvanneet opettajien tarpeen jo aikoja sitten. Todellisuudessa on niin, että uudet informaation välittämisen kanavat tekevät opettajista ja opastajista entistä tarpeellisempia.

Aiheesta olen kirjoittanut myös Vaparetken blogiin.
Teemu Arina on pitänyt viime vuonna hyvän esityksen aiheesta.