Asento-oppia

Äskettäin kysyttiin (hmm... taas): "Eikös siinä sitten joku hyödy sun kustannuksella, kun laitat kaiken (opetusaineiston) verkkoon?"

Sitähän minä ihan toivon. Tässä blogissakin on tullut välillä saarnattua, että:
a) oppiminen on vuorovaikutusta, sitä ei voi kopsata kenenkään nettisivulta
b) opettajan työstä soisi pois niitä asioita, joita kaikki muutkin tekee, tehdään ne yhdessä
c) jaettu tieto ei puoliinnu

Mikähän haittaa minulle on, jos joku käyttää niitä aineistoja, joita olen tehnyt? Ei näy palkkapussissa. Ei tunnu kropassa. Ei päänupissa. Päin vastoin. Tulee kiva fiilis, kun voi auttaa. Ihan vain sen kivan fiiliksen vuoksi tulee "lisäarvoa". Kysyttiin siis myös taas kerran, että "mitä lisäarvoa siitä sitten on, että laitat noi jutut verkkoon."

Eräät kysymykset tuovat aina mieleen, että kysyjällä ja minulla on ajatusten asento ihan erilainen. Minun mielestä (ja nyt veikkaan että aika monen sosiaalisessa webissä puuhailevan mielestä) asioita voi tehdä ihan vain huvikseen. Siksi että innostuu. Siksi että on hauskaa. Siitä saattaa olla hyötyä. Mutta ei sitä heti tiedä. Ei voi aloittaa niin, että laskee hyötyvänsä ilman että muut hyötyvät ainakaan enempää kuin minä.

Pidin kaksi vuotta erinäisiä blogeja ennen kuin sain ensimmäisen kommentin. Voitin blogilla ihan kohtuullisen kilpailunkin. Ja sain lopulta monta mieluisaa keikkatyötä. Mutta en minä hyötyä ajatellut. Olin innostunut. Mieleni oli sellaisessa asennossa. Sama hauska kokeiluote johdattaa kehittelemään aina uusia sovelluksia. Ja tietysti siinä sitten on vaivihkaa käynyt niin, että ammatillinen pätevyytenikin on laajentunut. Mutta se on enemmän vahinko, mutta ei yäk mikään lisäarvo... miksi se sana aiheuttaa pahoinvointia. Kai siksi, että se on täynnä välinearvon henkeä. Oppiminen on ilo ja arvo sinänsä. Jakaminen ja kaverin auttaminen on ilo ja arvo sinänsä.

Ja sitten käy niin, että minuakin autetaan. Minulla on aina joku, jolta kysyä. Eikä sellaista etua saa, ellei ole mielessä jako-asentoa. Ja jotenkin jännästi tuo jakamis-valmius on imuroimistaidon kanssa liitossa. Yhdessä nuuskitaan, missä hyvää saalista, napataan kyytiin ja vips vaan, vinkki leviää jaikun nopeudetta ja syötteen sykkeellä. Lopputuloksena syntyy yllättäviä yhteyksiä ja luottamusta.