Kauan piti uskoa yksin omaan juttuun. Vasta viime aikoina tämä juttu on alkanut muuttua himpun verran vuorovaikutteisemmaksi. Tietty, jos englanniksi kirjoittaisi, olisi heti blogimaailman ytimessä. Mutta rakastan suomea.
ITK'07 jätti mieleeni erityisesti pari kokemusta. Ensimmäinen oli melkein heti Hämeenlinnaan maastoutumisen jälkeen. Epäkonferenssin miittinki Aikaa ei ole - ei ole aikaa kokosi parikymmentä ihmistä piiriin. Ja piiri ulottui Ouluun saakka. Paikan kahleitten takomiseen tarvitaan vieläkin lihaksia ja kirveitä, mutta kuitenkin juttu toimi pikkuisen venymisen jälkeen. (Aikaa ei ole -blogi oli myös tsemppaava kokemus).
Erityistä oli myös mobiilijuttumme. Vaparetki. Ja sen ihmematkan kertominen.
Erityisasia minulle oli myös se, kun Tulevaisuuden oppimateriaalit -esityksen jälkeen eräs tätä blogiani seurannut juuri valmistumassa oleva opiskelija tuli kiittelemään. Palautetta tulee harvoin ja joka hippunen lämmittää todella paljon.
2 kommenttia:
Heips!
Meillä oli perjantaina blogimiitti, jossa tapasin mm. hämeenlinnalaisen Qimkin, joka oli tavannut sinut livenä jossain koulutustilaisuudessa (ei näillä messuilla, vaan aiemmin). Kiitteli intensiivistä otettasi. Yhdessä sittem kehuimme aktiivisen työsi blogien opetuskäytön puolestapuhujana. Eli jos koit perjantaina jotain erityisiä tuntemuksia, ne ehkä olivat myönteisten etäajatustemme aiheuttamia.
:-) punastuu
Elämässä on välillä painavia asioita. Silloin lämpimät sanat kannattelevat. Sen kun muistaisi aina itsekin. Kerran kollegani sanoi viisaasti: Voi olla, että jos et nyt kiitä, toista tilaisuutta ei tule. Hyvä sana ei maksa mitään. Vaikutus on silti suuri. Ystävällisyyttä kovassa maailmassa. se on SUURTA. Kiitos jälleen kerran sun äitis, osaat tsempata ja kannustaa hyvällä tavalla!
Lähetä kommentti