Mitä niillä värkeillä tehdään? Yhdessä vai erikseen?

Piisilmä kertoi kiinnostavia asioita aneemisesta tietoyhteiskunnastamme ja pysäytti miettimään asiaa, joka on hyvin tärkeä. Mitä tietoyhteiskunta on tai pitäisi olla? Koneita ja kytkentöjä, softaa ja servereitä? Tietty varustus tarvitaan. Mutta jotain puuttuu... hallitusohjelmasta, tavoitelauseista, keskusteluista.

Eilen kirjoitin eräälle kysyjälle mietteitäni tvt-opetuskäytöstä Suomessa (kysyjä viittasi eLearng Nordig selvitykseen, jonka mukaan Suomi on joiltain osin jo jälkijunassa):

Valitettavasti Suomi ei itsetyytyväisistä mielikuvistamme
huolimatta ole enää eturintamassa tvt:n opetuskäytössä. Meiltä puuttuu
intohimoa, uudistumisen nälkää, innostusta tehdä asioita monilla eri tavoila ja
erityisesti meillä on uskomattoman vankka yksinäisen opettajan työkulttuuri. Ovi
kiinni. Tämä tulee esille sosiaalisen webin välineistön käyttämisessä. Ei voi
olla sosiaalinen, jos laitetaan ovi kiinni eli suljetaan verkkoympäristöt
salasanoilla. Sosiaalisen webin perusidea on avoimessa vuorovaikutuksessa.
Mielestäni tässä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö ei ole pelkästään
uuden välineen käyttöönottoa, vaan se on samalla toimintakulttuurin muuttumista.
Yksin ja itsenäisesti työskentelevä opettaja jättää jakamatta omastaan.
Jakaminen ja yhteistyö ei toki ole jokaiselle luontevaa, mutta sillä tavalla voi
myös oppia paljon ja jakaa työtaakkaansa. Erityisesti olen pohdiskellut koulun
työyhteisöjä asiantuntijayhteisöinä ja ihmettelen, jos tuollaisella hienolla
asiantuntijayhteisöllä on varaa olla avaamatta yhteisten taitojen aarteistoa
yhteistyöllä.

Minua huolestuttaa, että tämä yksilökeskeinen työkulttuuri leviää myös oppijoihin. Jokaisella on oma juttu, mun projekti. Koulu mittaa yksilösuorituksia. Niitä olen tässä juuri tällä hetkelläkin valvomassa lauantain uusintakokeessa. Toki tarvitaan yksilötavoitteita ja yksilösuorituksia. Mutta tarvittaisiin myös yhteisöllisen oppimisen tuomista koulun arkeen. Tulevaisuuden ekologiset ongelmat ja muut suuret haasteet eivät ratkea sankarien voimalla vaan muurahaistoiminnalla. Siksi meillä on minusta moraalinen velvollisuus edistää vuorovaikutteista verkottumista, yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisia taitoja. Tvt antaa näihin loistavat välineet. Ja näin puhui Vanha Idealisti-Mummo...

...niin ja kaiken lisäksi koulujen työyhteisöissä on siellä täällä taakankantajia, joilla on kiire ja joita väsyttää, joita kukaan ei kannusta.

Pieni päivitys: Edellisen kirjoittamisen jälkeen saavuin kotiin lukemaan loppuviikon postia. Iloinen yllätys. Opettajan tietopalvelu välittää kuukauden kirjan, joka johdattaa sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Kirjan on kirjoittanut Reijo A. Kauppila ja nimi on hyvä: Ihmisen tapa oppia. Loistavaa. Tätä kirjaa odotellaan kieli pitkällään.