Blogi-ideologiaa

Ah huh, nyt on kesän ensimmäiset viisi opintopistettä tentitty. Meren rannalla (Internet-free-zone) tenttikirjojen äärellä ajatus askarteli tovin myös blogeissa. Ja Suomenlahden rannalla väistämättä ekologisissa tuskissa.

Blogit ovat ekologinen ilmiö. Samoin kuin tvt monella tavalla. Vaikka kaikkeen digitaaliseen viestintään tarvitaankin laitteita, piuhoja ja sähköä, niin niillä säästetään myös tavattoman paljon paperia, muovia ja matkustamista. Ainakin minä teen niin. Kun sain omaan luokkaani koneen ja tykin ja laukkuuni kevyen kannettavan, olen todella siirtynyt ison harppauksen paperittomuuteen. Matkustamisessa säästäminen on valtavan iso asia. Täällä maalla kovin konkreettinen.

Mietin painokustannuksia. Olen kolme vuotta sitten kirjoittanut Opit -opiskeluympäristöön (WSOY) aineiston verkko-opiskelun taidoista (salasanan takana). Yritin esittää sitä myös painettavaksi, koska sellaista aineistoa ei ole olemassa ja mielestäni tarvetta olisi. Kustantaja ei lämmennyt ja minua vähän harmitti. Mutta eihän enää tavitse harmitella sellaista. Kirjat vanhenevat nopeasti (kerroin jo hieman blogeista mutta muuten sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä). Rakastan kirjoja, luen joka päivä. Mutta silti kaikkea ei tarvitse painaa. Blogit ja wikit ovat taloudellinen ja persoonallinen tapa julkaista uutta tietoa, ajatuksia ja esimerkiksi oppimateriaalia.

Muistelin myös sitä, miten usein minulta on kysytty, että miksi teet ilmaista työtä (kotisivuillani on avoimesti saatavana kaikki oppimateriaali, mitä kouluun ja keikoille teen). Tulen niin erilaisesta maailmasta (maanviljelijä-yrittäjä-perhe), että en käsitä sitä ajattelumaailmaa, joka herättää tuollaisen kysymyksen. Minusta on inhimillistä hukkaenergiaa olla jakamatta ajatuksia. Ymmärrän, että palkkatyömaailmassa on opittu ajattelemaan näin: teen sitä, mistä maksetaan enkä tee sitä, mistä ei makseta. Ajatuksen takana on yksilö, joka myy työtään. Ajatus ei sisällä mahdollisuutta tehdä yhteistä työtä, jakaa ja saada (ellei erikseen siitäkin makseta). Ja erityisesti tilaisuutta oppia uutta.

Seuraavan aamun lisäys: Lisätyö, joka oman aineiston julkaisemisesta verkossa syntyy, on suhteellista. Ensin pitää opetella uusia teknisiä taitoja, joka todellakin vie aikaa. Itse pidän sitä oman ammattitaidon lisäämisenä, josta en odota kenenkään maksavan minulle (enhän saa myöskään palkkaa opetettavien aineitten opiskelusta, päin vastoin). Kun tekninen puoli ei enää ole kynnys, ajankäyttö kääntyy toisin päin. Verkko helpottaa ja nopeuttaa työtä monella tavalla. Usein tuotamme myös oppitunnilla aineistoa suoraan verkkoon. Kaikki on tallessa ja organisoituna. Etsimiseen ei mene aikaa. Ja oppituntien valmistelussa voi keskittyä entistä enemmän opiskelijakeskeisiin lähestymisiin. Tappiopuolella on ulosjäänti kopiokonejonon sosiaalisista piireistä.

Jos olen kokenut, että jossakin asiassa on suuri vaiva, mielelläni jaan muille tiedon, kuinka asia sujuu, jottei jokainen joudu käyttämään yhtä paljon aikaa saman asian keksimiseen. Maailma aina palkitsee. Idealisti. Kyllä, sillä kyynisenä luo kielteistä maailmaa - eniten itselleen. Minä saan vastaavaa apua toisilta. Juuri tämä vastavuoroisen jakamisen ideologia on sisällä blogeissa, wikeissä ja muissa sosiaalisen webin välineissä.

Minä en ole köyhtynyt yhtä ainutta senttiä siitä, että jaan verkon kautta. Päin vastoin. Olen saanut niin paljon mukavia keikkahommia, että pystyn niillä hyvin kustantamaan verkkoyhteydet ja tarvittavat laitteet ja vielä jää jotain velkojenkin maksuun. Mutta ensin on oltava, mistä jakaa.

Bloggaamalla itse ja lukemalla toisten blogeja olen oppinut hyvin paljon blogeista ja niiden opetuskäytöstä. Jos ihmiset laatisivat salasanoilla suljettuja blogeja, ei tällaista oppimista voisi tapahtua.

Monet ovat huolissaan tekijänoikeuksista ja plagioinnin vaaroista. Julkaisipa missä tahansa, tekijällä on aina tekijänoikeudet. Plagioinnin vaara on tietysti pieni, jos tallettaa mappinsa lasikaappiin lukkojen taa. Mutta ei silloin voita jakamisen iloa ja muilta oppimisen mahdollisuutta. Jokainen pienikin palaute blogissa vie haparoivia ajatuksia eteenpäin. Samon se, että näkee itse omia ajatuksiaan. Tekijänoikeuksista voi huolehtia myös verkossa. Tässäkin blogissa on Creative Commons lisenssi sivupalkissa. Toki tekijänoikeus on vakava asia ja jokainen ottaa siihen omalla toiminnallaan kantaa. Ei kenenkään ole pakko jakaa avoimesti muille! Kannattaa seurata Tekijänoikeus-blogia (toimittaa Jaakko Kuivalainen).

Bloggaaminen vaatii tiettyä asennetta. Siihen sisältyy ideologiaa. Ja hyviä blogeja lukiessa huomaa, että mukana on paljon ystävällisyyttä, älykkyyttä, innostusta ja iloa. Sellaisia asioita tässä tuhoavassa maailmassa kannattaa edistää.