Somen syvin olemus pedagogille?

Viime aikoina olen mietiskellyt sitä, miten somepaine muuttuu toiminnaksi oppilaitoksissa ja opetuksessa. Some on pop. Näkyvyys Facebookissa ja Twitterissä on opiskelijoita hakeville oppilaitoksille tärkeää. Blogeista ja wikeistä puhutaan niin paljon, että kai niitä sitten pitäisi käyttää.

Suomessa on tyypillistä mennä asioissa äärestä laitaan. Nyt herkästi kaikki uusi näyttäytyy hyvänä ja kaikki vanha miltei tuomittavan vanhanaikaisena. Vaikka ahkerasti puuhastelen kaikenlaisten interaktiivisen opetusteknologian kokeilujen kanssa, pidän kaikenlaista opettamista ja oppimista arvokkaana enkä ollenkaan tykkää vastakkainasetteluista.

Itse rakastan liitutaulua, siinä on mainio käyttöliittymä, hyvä resoluutio, näkyvyys luokan perälle kaikissa valaistusolosuhteissa ja matala hiilijalanjälki (sen saa myös digikameralla kätevästi nettiin). Silti mielestäni kaikenlaiset kosketusnäytöt ovat ihan okei. Toisena esimerkkinä Second Life, joka ei itseäni ole vieläkään imaissut sisäänsä, kun en jaksa ylittää käyttöönottokynnystä. Silti pidän sitä mainiona ympäristönä toteuttaa myös pedagogisesti mielekkäitä toteutuksia (kuten äsken Kaisa Vähähyypän Facebookin kautta jakama matikanopetuksen juttu).

Tykkään hyvistä luennoista, parhaat saavat haltioitumaan. Silti kannatan myös aktiivista oppimista, jossa oppijat laitetaan töihin. Vaikka olenkin vuosien ajan kehitellyt portfoliotyöskentelyä arvioinnin kohteeksi, pidän vanhanaikaisia kokeiltakin hyvinä oppimistilaisuuksina, kunhan mittaamisen kohteina ei ole triviaali knoppitieto. Ajattelin muuten kerätä kaikki yhdeksän vuoden aikana tekemäni kokeet Opiskelutaitojen wikiin (jahka kesäkausi alkaa). Usein olen teettänyt opiskelijoilla koetehtävien muotoilua. Kysymisen opettelu on erittäin hyödyllistä.

Ajan innokkaasti ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttamista eli oppiaineita yhdistävää oppimista, mutta en pidä realistisena oppiainejakoisuuden poistamista. Nämä toteutustavat sopivat elämään rinnatusten. Jos opiskelija ei koskaan koe oppimisprojekteja, tutkivaa, ongelmalähtöistä oppimista, tosi sääli, tosi sääli. Oma biologian ja maantiedon opettajani Tapio Rintanen opetti meitä 70-luvulla käyttäen loistavia ja mieliinpainuneita metodeja, kuten maantieteessä kirjallisuutta ja karttaoppia: Tarzanin levinneisyys Afrikassa.

Auroran koulun rehtori, tohtori Martti Hellström laittoi kriittisiä jäitä hattuun opetustoimen tietoyhteiskuntapapereita lukeville (ja tekeville): toimintakulttuurin muutos on iso asia, kaikkea ei voi siirtää verkkoon ja erityisesti itseäni puhutteli hänen muistutuksensä ikäkausipedagogiikan merkityksestä (osa 1 ja osa 2).

Samu, Senja ja Lena ovat löytäneet jotain aivan huippua sosiaalisesta mediasta oppimisen tukena. Asialla ovat ihmiset, joita kielen oppiminen kiinnostaa ja joilla on iloista intoa heittäytyä. Some on ensisijaisesti ihmisiä, ihmisten välistä toimintaa, ajattelua, puheita, kuuntelua, ideointia, kysymistä, vastaamista, yhteistö kehittelyä, tsemppaamista, vinkkaamista, auttamista.

Anja Alasilta muistutteli yritysten someviestijöille tunteiden merkitystä. Hän pohtii, että some voisi vahvistaa tunnesiteitä. Sama asia koskee myös oppimisen maailmaa. Motivaatio ja tunteet (emootiot) on tärkeä pari ja tämän parin emootio-osapuoli on liiaksi unohdettu.

Ikäkausipedagogiikkaan liittyen on tärkeää miettiä ja ymmärtää oppimisen ja oppimaan oppimisen taitoja. Tiedonkäsittelykyvyillä on rajoituksia eivätkä ihmisen tiedonkäsittelykyvyt ole eri ikäkausina samanlaisia. Aivojen kypsyminen vaikuttaa sisäiseen säätelyyn ja siten mm. tarkkaavaisuuteen. Emootioilla on vaikutusta havaintoihin. Emootioihin kuuluvat siis yleiskielen ymmärtämien tunnetilojen lisäksi biologiset aisteihin ja kehon kemiaan perustuvat tuntemukset. Mikäli ihmisen stressihormonitaso on korkealla, hänen havaintokenttänsä kapenee ja saattaa suuntautua tiettyihin ärsykkeisiin. Ihminen on sopeutuva ja aivojen plastisiteetti eli muotoutuvuus on kautta ihmiskunnan historian auttanut sopeutumaan erilaisiin toimintaympäristöihin. Erilaiset temperamenttiominaisuudet (ärsykkeisiin reagoinnin tyylit) ovat säilyneet, sillä eri ympäristöissä heikkoidet ja vahvuudet ovat erilaisia.

Some näyttää helpolta jakelukanavalta ja siksi meillä opettajilla se tapaakin olla monistenipun korvaaja ja jonkinlainen portaali omaan opetukseen. Somen ydin ei ole kuitenkaan tässä vaan vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, yhteisessä tekemisessä, siinä, mitä ihmiset yhdessä luovat, tuottavat, työstävät ja jakavat. Siis yhdessä. Kyllä itse käsi sydämellä voin sanoa, että paljon paasausta on tullut nettiin laitettua, ei siis sen kummampaa kuin luokassa ovi kiinni ja nyt puhun minä täältä kateederilta, kuunnelkaa!

Gradublogi ynnä gradu-Qaiku: kohteena nettikätilöinti

Kuluvan talven olen opiskellut tiiviisti Tampereen suunnalla. Informaatiotieteen yksikössä gradusemma meneillään ja aiheeksi on kirkastunut fasilitointi internetissä ja siihen läheisesti liittyvät ilmiöt, vielä kirkastumisasteella.

Parhaillaan teoriakirjallisuuden metsästystä aiheesta, seminaarityön valmistelua (mm. etsin nettifasilitoinnin pioneereja haastateltaviksi), aihepiirin kaikkinaista tutkailua.

Nyt on gradublogi alussa. Kirjoitan sinne aiheesta. Qaiku-kanavalla jutustelua ja yhteiskehittelyä. Kaikenlaisia vinkkejä otetaan mielellään vastaan (ja kiitos vain, niitä on jo tullut).

Sosiaalisen median lukiokurssi – vassokuu

AVO-hankkeen tuotoksia alkaa tipahtelemaan kuin kypsiä hedelmiä puusta. Tätä hedelmää on kypsytelty jonkunmoisella joukolla puolitoista vuotta. Siis somen median luokiokurssia.

Vuonna 2009 järjestin omassa osahankkeessa (Vinkkiverkko) Harppaus-opintopiirin Wikiopistoon. Tarkoituksena netitse ottaa sosiaalisen median työtavoista ja ilmiöistä työkaluineen ite. Opintopiiri ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mikä oli inspiroivaa ja johti kehittelemään jatkoajatuksia. Yksi jatkoajatuksista oli lukiolaisille kohdennettu opinto-ohjauksen näkökulmasta suunniteltu sosiaalisen median kurssi. Opinto-ohjaus tässä tarkoittaa opiskelutaitoja ja valmiudet jatko-opintoihin sekä työelämään.

Alunperin Kotkasta piti löytää toteutuskoulut ja kurssilaiset, mutta monen tekijän summana homma ei lähtenyt käyntiin. Verkostoissa on voimaa ja niinpä kokeilu polkaistiin käyntiin Turussa ja Hämeenlinnassa. Turun Päivi Luoma ja Antti Huttunen sekä Hämeenlinnan Pieta Tukkimäki-Hildén saivat organisoitua ensimmäiset kurssit pystyyn. Assistenttina ensimmäisessä toteutuksessa oli abiturientti Riku Heininen, jolle myös vielä suuret kiitokset. Riku valaisi nuorisonäkökulmaa kurssin rakenteluun. Turusta löytyi kaksi pilottivalmiudessa olevaa opettajaa, Jatta Paakkinen ja Johanna Parvinen, joille myös iso kiitos.

Homma eteni etäluentojen ja verkkotehtävien kanssa. Viime syksynä pallo oli entistä enemmän kouluilla. Turkulaiset liittivät kurssin verkkotarjottimelleen ja Hämeenlinnalaiset toteuttivat kurssin osana yrittäjyysopintoja. Hämeenlinnalaisten lopputuotos oli onnistunut tapahtumailta paikallisille yrittäjille.

Kuulin, että muuallakin on vedetty sosiaalisen median lukiokurssia, mutta en silloin saanut mitään linkkejä, josko jotain olisi somessakin löydössä. Tämä meidän toteutus on CC BY-SA 3.0 mukaisesti käytettävissä. Kesän aikana rakentelen kurssipaketin Wikiopistoon, sinne mistä kaikki aikoinaan lähti.

Somen lukiokurssin wikistä löytyy mm. opetussuunnitelma, open opas kurssin yhdenlaista toteuttamista varten, portfolio-ohjeet, arvioinnista opiskelijoille, arviointimatriisi ja käänteismentroinnin idea yrittäjyyskurssilaisille. Kaikkia sisältöjä on mahdollisuus edelleen muokata ja kehittää. Tavoitteena on valmistaa kesän rauhallisena aikana ennen lomia vielä muutama sisältöalue. Rakennettakin on jatkuvasti hyvä selkiyttää ja miettiä vaihtoehtoisia toteutustapoja. Mutta tässä on nyt ainakin jotain, mistä lähteä eteenpäin.

Mitä on avoimuus nykynetin näkökulmasta?

Sarja jatkuu eli AVO-hankkeen kollektiivinen käsitteiden avaus. Kollegani olivat laittaneet tärkeitä asioita yhteiseen paperiin. Alla oma jatkoni. Näkökulma on verkoon ja verkostoihin ja ihmisten yhteistoimintaan nykynetin vallitessa. Tämä ei siis ole mikään täydellinen avoimuuden määritelmä vaan jatkoa jo aloitettuun erittäin ansiokkaaseen määrittelykirjoitukseen. Ja paljon näkökulmia vielä puuttuu... tätä kierjoittaessani mietin, että olisi ollut paljon fiksumpaa tehdä tätä käsitemäärittelyä kokonaan avoimessa verkossa. Mahdollisia muita näkökulmia olisi kertynyt enemmän, mutta toki on hyvä välillä harjoittaa oman ryhmän sisäistä avoimuutta.

• Avoimuus on oman toimintatavan ja toimintaprosessin dokumentointia, näkyväksi tekemistä (vrt. kabinettipolitiikka, vallan huoneet).
• Avoin toiminta antaa mahdollisuuksia osallistumiseen, mutta ei tarkoita sitä, että epäreilua toimintaa ja avoimuuden härskiä hyväksikäyttämistä nieltäisiin purematta. Avoimuus on myös väärinkäytösten paljastamista, jotta väärintekeminen vähenisi. Toisaalta avoimuudessa on oltava viisas, jottei vahingoittaisi sen avulla syyttömiä.
• Avoimuuten kuuluu maksuton omastaan antaminen, avoin jakaminen, ilmaisuus. Toiminta voi olla yhtä aikaa sekä maksullista liiketoimintaa tai palvelua että avointa jakamista (sosiaalisen median liiketoimintamalli).
• Avoimuuteen liittyy kyky kysyä. Tämä on siinä mielessä kyky, että edelleen monet asiantuntijat sulkeutuvat oman asiantuntemuksensa linnakkeeseen, jonka uskottavuutta kuvittelevat kysymisen vähentävän.
• Avoimuus sisältää kulttuurisen ymmärryksen siitä, että elämme aina tietyn käsiteavaruuden ja tulkintakehyksen sisällä. Merkitysperspektiivin siirtymä (Mezirow) on aina mahdollinen ja voi avata samaan kohteeseen aivan uuden näkymän. Avoimuus on siis avoimuutta kyseenalaistaa oma ymmärrys ja tulkinta ja siten avoimuus on lähellä dialogia (Bahtin, Freire).
• Avoimuus vaatii asennetta, koska avoin toiminta antaa informaatiota mahdollisten vihollisten käsiin. Avoimuus voi olla kuitenkin paras puolustus. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa avoin omalla nimellä ja omilla kasvoilla toimiminen luo muille käsityksen ja ymmärryksen toimijasta. Jos sitten joku käyttää avoimen toimijan nimeä väärin, tekee toisen nimissä jotain tai muuten hyödyntää toisen nimeä ilman lupaa, kiinnijäämismahdollisuus on suuri.
• Avoimuus luo luottamusta, mutta tässä suhteessa on toisaalta aina lunastettava luottamus. Jos hyödyntää avoimessa netissä sisältöjen ja avun saalistusta (sorsastusta, crowdcoursing) ammatillisesti, tämä on aina syytä kertoa heti kättelyssä (klassikkokeskustelu: Suviko: Sovitaanko jaikusourcingille säännöt).

Kansalaisyhteiskunta ja kansalaistoiminta

AVO-hankkeessa avaamme käsitteitä kollektiivisen kirjoittamisen avulla. Mainio tapa! Suosittelen erilaisiin yhteistyöverkostoihin. Eri toimijat puhuvat samoilla käsitteillä, mutta tulokulma vaihtelee.

Jotta kaikkien käsitykset tulisivat näkyviksi, kannattaa perustaa kehittämishankkeen yhteinen asiakirja (meillä Google-dokumentti). Siihen käsitteitä listana ja jokainen omaan tahtiinsa kirjoittamaan, miten käsitteen ymmärtää.

Olen itse ollut reippaanlaisesti mukana maaseudun kansalaisaktiivisessa toiminnassa (toimintaryhmä Alkuvoima), jossa opiskeltiin yhdessä muutosasioita, tavattiin poliitikoita, kirjoitettiin lehdistötiedotteita, oltiin radiossa, lehdissä ja tv:ssä niiden sekä tempausten seurauksena. Muun muassa.

Tältä taustalta oli jännää kirjoittaa yhteiseen dokumenttiin käsitteenavausta aiheesta kansalaisyhteiskunta. Oma näkemykseni tuntui olevan hmm... jotenkin muutosvimmainen. Kas näin (en nyt tähän kopsaa, mitä muut kirjoittivat, joten lukija ei voi vertailla, mutta vertailua voi tehdä esimerkiksi omiin aatoksiin aiheesta):

Tuo esiin kriittistä näkökulmaa. Rikkoo annettuja rooleja ja toiminnan rajoitteita. Asettuu yhteisvoimaksi latistavia ja lannistavia konkreettisia tai kuviteltuja järkevän yhteistoiminnan esteitä vastaan. Ei tyydy kohteen rooliin (osallistettavaksi, aktivoitavaksi, interventioiden kentäksi). Muodostaa tilanteisiin puuttuvaa hetkellistä toimintaa tai pitkäkestoista uudistavaa toimintaa. Ottaa luovalla, yhteisöllisellä ja voimauttavan iloisella tavalla kantaa jähmeisiin valtarakenteisiin. On avoin ja ymmärtää, että valtarakenteet ovat usein enemmän ihmisten mielikuvia kuin todellisia esteitä. Viisas kansalaistoiminta toimivassa kansalaisyhteiskunnassa ei hae voimaansa vastakkainasetteluista vaan yhteistyön rakentamisesta, kuitenkin tinkimättä yhteisistä arvolähtökohdista (joita on myös tuotava näkyviksi).

Alkuvoima, meikän piirtämä kartta 1997. Klikkaamalla suuremmaksi.

Hurrit somehurmasivat – poliitikoista ei hajuakaan

Vaalit ovat jättäneet rauhaan, kun en tilaa paperisia sanomalehtiä enkä katso televisiota. Lupaus oli ilmassa, että nyt politiikka solahtaa sosiaaliseen mediaan. Mutta eipä ole vielä tullut vastaan mitään. Ihan rauhassa kaikelta vaalihumulta saa olla. Minä suodatan itse, mitä luen ja mihin verkostoidun. Mutta toki, jos joku hurmaa, siihen törmää.

Suomenruotsalaiset räjäyttivät pankin hurmauskoneellaan ja Senjallaan. He osasivat valjastaa nykynetin niin mainiolla tavalla kaikkia inspiroivaan käyttöön, että kiireen vilkkaa mallia yhteiskunnallisen vaikuttamisen puuhaihmiset! Kyllähän me netissä ja toreilla hiippailevat osallistumme, jos se on mielekästä, hauskaa ja siitä saa jotain itselleen.

Hurrinhurmauskone-blogissa kerrotaan, että Senja opettaa sinulle ruotsia -Facebook-sivuilla on käyty kahdessa kuukaudessa 2 miljoonaa kertaa. Siis 2 miljoonaa!

Suomenruotsalaisten suomenkielisillä sivuilla toimii nyt abiapu, jonka ideana on sparrata yo-kirjoituksiin valmistautuvia suomenkielisiä ruotsin opinnoissa. Idea abiapuun lähti seinäjokelaiselta abilta, Mari Hernesniemeltä. Hän itse valmistautui kokeisiin sparraajan kanssa. Niinpä samaan malliin 12 suomenruotsalaista julkkista lupautui mukaan chattäilemään ja skypettämään abien kanssa. Ja Senjan FB-sivuilla toimii myös jatkuva vertaisapu käännösten kanssa.

Voin vain kuvitella, miten mahtavaa olisi samaan tyyliin toimiva kansanvallanhurmauskone, jossa tunnetut (ja tuntemattomat) ehdokkaat, edustajat ja ministerit välillä chattäilisivät meidän kansalaisten kanssa ja selittäisivät, mitä tarkoittaa natojäsenyys tai tasavero.

Muut kielet ovat ainakin napanneet idean: nyt voi maistella viroa Samun kanssa ja saamea Lenan kanssa. Tai mikä näistä nyt sitten olikaan ensimmäinen ja mistä idea, ehkä näitä löytyy ulkomailtakin. Mutta abiapu ainakin härmäläinen keksintö, oiva sellainen! Eikä hurmaavien hurrien suosio ainakaan viestittele, etteikö ruotsin kieli kiinnostaisi.

Omaa digihistoriaa: "Kuka, mikä, kumpi, kumpainen?"

Toinen suvun yökyöpeli, eno (s. 37) laittoi juuri viestiä. On ahertanut filosofian virtuaalikirjaa aktivoivine kysymyksineen verkkoon, vielä on tulossa ppt-versio. Vastineeksi laitoin enolle pari linkkiä omia verkkopuuhia ja tuli siinä sitten lisättyä koulutusteni aineistosivun hänniksi ensimmäisiä opettajakoulutuksiani.

Ja heh hee, löytyi opeopetusten ensimmäiseltä koostesivustolta Pedanetistä oma esittelyni, jonka olin tehnyt aineistojeni yhteyteen niihin tutustuvia varten. Jos joku ihmettelee, että miten olen laittanut muutakin kuin kouluasioitani Pedanettiin, niin minä ihastuin 2003 OPO.FI-koulutuksessa Pedanettiin ja ostin sen omilla rahoillani käyttööni puolentoista vuoden ajan. Lopulta kävi niin, että oman koulumme muutkin opettajat tykästyivät Pedanetiin ja niin se sitten hankittiin koulun käyttöön.

Laitanpa talteen tännekin tuon esittelyn, kirjoitettu loppuvuodesta 2004:

Nykyään (marraskuussa 2004) opetan Kotkan aikuislukiossa (UE, PS, FI, ET, mediakasvatus) puolet työajastani ja toisen puolen teen samassa koulussa opinto-ohjaajan tehtäviä. Verkko-opetuskokeilut aloitin vuonna 2002. Isäni on toiselta ammatiltaan kalastaja, joten ei ihme, että olen sotkeutunut verkkoihin. Parikymmentä vuotta olen ehtinyt myös hoitaa sikoja, mistä tietenkin on paljon hyötyä verkko-opettamisessa. Ai mitä? Saatan kertoa joku kerta.

Aloitin verkko-opinnot, koska asun 200 km päässä yliopistolta. Verkossa oli Tosi Tylsää. Yksinäistä. Ahdistavaa. Ikäviä toteutuksia. Jätin aina uudelleen kesken. Myöhemmin ymmärsin, miten paljon verkkopedagogiikkaa opin niistä mahalaskuista. Sitten tuli vastaan Virtuaaliyliopisto ja tvt-opetuskäytössä 15 ov. Loistavat opinnot (ja tietysti välillä oppimisen tuskaa...). Nyt jatkuu sama aineopintoina.

Ensimmäiset haparointini verkko-opettamisessa lähtivät kirkkohistorian kurssin tuskallisesta tilanteesta: melkein 40 opiskelijaa samassa luokassa (tapahtui päivälukiossa). Kun laitoin tehtäviä verkkoon, sain välillä ilmatilaa luokkaan. Nämä arkeologiset kirkkohistoriamuistot eivät enää löydy nykyisiltä kotisivuiltani, moni linkkikin on hyytynyt, mutta en niitä raatsi hävittääkään. Luotu Wordilla vuonna 2002. Siitä se lähti. Tekemällä oppi. Erehtymällä erityisesti. Opiskelijoiden palautteesta. Ja kokeilemalla rohkeasti.

Toista vuotta kirjoitan sivutöinä verkkosisältöjä. Silti periaatteideni vuoksi laadin jatkuvasti myös avointa aineistoa verkkoon. Opetan jopa Heikki-poikaani verkossa: hän tekee tehtäviä viereisellä koneella ja tenttii maailmanuskontojen janeuropsykologian kurssit omaan kouluunsa. Saan samalla omille opiskelijoilleni sopivaa aineistoa verkkoon. Omassa koulussani ei edes opeteta neuropsykologiaa, joka on Erittäin Kiinnostavaa! Ainereaalin haasteet aikuislukioissa ja etäopiskelussa saavat ajatukset sotkeutumaan verkkoon. Siinä meille yhteistä haastetta.

"Miten sait blogisi kylkeen Twitter-laatikon?"

AVO-hankkeemme johdattaa sosiaalisen median työ- ja opetuskäyttöön. Meneillään on muutama laajempi koulutuskokonaisuus, joiden tarpeisiin olemme kokoamassa käsikirjawikiä. Rinnalla myös LeMill-palveluun tuotettuja sisältöjä.

Pyrkimyksenä on suodattaa liikoja rönsyjä pois ja tarjota sopivassa määrin toimintatapojen, rakenteiden ja pedagogiikan ymmärrystä sekä yksityiskohtaisempaa työvälineiden hallintataitoa. Sosiaalinen media on tolkuton viidakko ja tolkun ottamiseen tarvitaan raivaamista.

Jäsentäjiä alkaa kertymään. Oikein mieluisa löytö oli muutamia päiviä sitten Miikka Salavuon miellekartta sosiaalisen median pedagogiikasta. Nyt on myös saatavilla Miikkan pienempiin palasiin pilkkoma ppt-esitys:

Sosiaalisen median pedagogiikan miellekartta

View more presentations from Miikka Salavuo

Eilen olin kouluttamassa yhdelle opettajaryhmälle mm. käteviä lisäherkkuja someympäristöihin. Twitteriä emme ehtineet käymään läpi. Kurssilaisilla oli kuitenkin toiveita erityisesti Twitter-virran johtamisesta muille verkkosivuille. Samaa asiaa kyseltiin minulta tänään sopivasti Facebookin kautta. Niinpä lähti alkuun eilisen Wikispaces-opastelaarin rinnalle Twitter-helppimesta.

Twitter-vimpaimen luominen ei ole kovin mutkikasta, mutta ensimmäinen askel on kinkkinen. Linkki, josta vimpaimen luomiseen pääsee, on minimaalisen pienellä tekstillä piilotettu Twitterin näkymään. Kuvaruutua saa välillä lukea somepalveluissa kuin Piru Raamattua. Aina kannattaa kilauttaa kaverille, jos jumittaa. Kysyminenkin on taito. Somessa arvostetaan kysyjää. Kysymykset johtavat tutkimaan ja ihmettelemään ja siitä on lyhyt matka oppimiseen.

Wikispaces edelleen luotettava ja helppo

Olen käyttänyt Wikispaces-wikipalvelua vuosikausia. Edelleen olen tykästynyt siihen. Nyt myös korkea-asteen opetukseen saa mainoksettoman Wikispaces-wikin.

Erästä AVO-koulutusta varten perustin juuri Wikispaces-helppimestan. Esitykseen kertyy kurssilaisten kysymysten pohjalta lisää ruutukaappausopasteita. Perusvinkkejähän olen koonnut ja tehnyt jo joitain aikoja sitten ja vaikka ovat hiukan vanhoja, perusasiat toimivat edelleen.