Kamera joka lapselle: paljon iloa pienestä laitteesta

Silloin ennen vanhaa lapsilla ei ollut mitään mahdollisuuksia ottaa valokuvia. Tai ehkä joillakin lapsilla, poikkeustapauksissa. Valokuvaaminen oli kallista huvia. Ja hidasta. Filmitkin olivat lyhyitä, 24 tai 36 kuvaa. Ne vietiin kehitykseen, jotkut kehittivät itse. Sitten vasta näki, mikä kuva onnistui ja mikä ei.

Tein kokeita ensimmäisellä kamerallani. Voitin sen Osuuspankin piirrustuskilpailusta noin vuonna 1975. Pienen pieni pokkari, johon sai salamavalokuutioita. Yleensä kannatti kuvata vain ulkona, mieluummin valoisana päivänä. Kokeilukuvia otin pimeässä vaatekaapissa salamalla. Niistä ei tullut yhtään mitään. Mutta se tunnelma ei unohdu.

Toissa kesänä Lapin retkellä viihdytettiin serkun kanssa takapenkillinen naperoita antamalla jokaisen käsiin kamera tai kamerapuhelin. Olivat hyvin riemuissaan.

Nyt lapsenlapsi (2 v 7 kk) kuvaa innoissaan. Hänellä on kotona isän vanha kamera omassa käytössä ja on jo kokenut tähtäilijä. Tietää, ettei kameraa sovi heitellä miten sattuu. Annoin oman kamerani hänelle tänään. Mummolaa tuli ikuistettua ihan uusista näkökulmista, kuten sohvan alta, kattoon päin, mummon päätön syli ja tietenkin oma naama.

Näitä on hauska katsella jo nyt, saati sitten, kun pikkumies kasvaa.