Aikoinaan, kun aloin opiskella, jouduin miettimään, että millä ajalla. Juniorini kellui tuolloina kohdussani, siitä on pian 17 vuotta. Tein nopean päätelmän: lopetan television katsomisen ja saan 8 tuntia viikossa. Saksalaisista poliisisarjoista, taivaallisista brittiviihteen helmistä ja elokuvahurmiosta en luopunut. Välillä pidin ja pidän edelleen päätä pehmittäviä töllötys-tajuttomuus-päiviä.
Saksan kieli on pysynyt vireessä - Gott sei Dank, wir haben keine Synchronisation in Finnland. Työasunnossani ei ole töllöä, ei oikean kotini olohuoneessa (vaikka muissa tiloissa kyllä). Olen enimmäkseen ulkona tv-maailmasta. Mutta saatan ahmia videoilla auvoisia sarjoja autuaana, kuten parhaillaan Sopranosia (joka on aivan huippu!!!).
Serkku kirjoitti omassa blogissaan tv-ajatuksia. Olen sen verran kriittisesti vanhempi, että pidän televisiosta juuri sen sukupolvea yhdistävän kulttuurisen roolin vuoksi. Lapsuudessani oli yksi kanava, joka lähetti ohjelmaa kuudesta yhdeksään, jatkoajalla lauantaisin myöhempään ja Peyton Placen tullen myös keskiviikkoisin.
Minulla on surkea tv-maku. Tai siis hyvä. Omasta mielestä. Fanitan sellaisia kuin Ketonen & Myllyrinne tai Mounthy Payton. Lukematon joukko laatuhömppää, kuin myös Simpsonit ja South Park. Uppoavat kuin Pyynö. Tietenkin olen myös sarjakuvafani. Nautin myös camp-henkisestä hömppäupotuksesta. Tosin tosi harvoin. Olen radioaddikti ja vihaan soittolistaradioita. Uskon vanhaan kunnon joukkoviestintään ja yleisradiokanaviin. Hannu Taanilaa ikävöidessä (josta verkkomaailmassa on surkea Wikipedia-artikkeli ja surkeat muutama kymmen tallennetta YLE:n Elävässä arkistossa) on maukasta höristellä Tuomas Enbuskea tai Kirsi Virtasta. Netti on paitsi töllöttäjän myös kuuntelijan paratiisi.
Ja vihaan luontodokumentteja, joissa luodaan draamoja ja inhimillistetään eläimiä. Oikeasti olenkin siis likinäköinen, jotain miinus 1,25. Siis kurzsichtig.
2 kommenttia:
Hei Anne,
juu, minä kirjoitin televisiosta ensi sijaisesti omasta elämäntilanteestani käsin. Kun elämä ja elämän tärkeimmät ihmissuhteet ja asiat tässä silmien alla koko ajan, silloin televisio on mielestäni huono idea. Pidän myös lasten kasvatuksen kannalta tärkeänä, etteivät he totu älyttömään, aikaa vievään tuijotukseen - lapsilla ainakin on parempaa tekemistä ja myös energiaa siihen. Asiaan liittyvä tunnepitoinen vastustus on myös peräisin omasta tunneköyhästä lapsuusperheestäni, jossa vanhemmat enimmäkseen epäläsnäolivat, kumpikin tavallaan, ja lohtua toi telkkari. Minä haluan itse ja myös lapsilleni mieluummin the real thing kuin sähköisen korvikkeen.
Jos on sairas, väsynyt ja vanha eikä ihmissuhteita ole, niin tilanne on ihan toinen. Tosin pidän omalla kohdallani jonkinlaisena kauhuskenariona sitä, että joutuisin vanhana vanhainkotiin, jossa puolikuuro huonekaveri huudattaa televisiosta viihdettä ja visailuja. Tämän välttämiseksi puuhaan sitä yhteisöllistä kerrostaloa, jossa olisi saattohoitofasiliteetitkin...
Mutta radio. Se on ihana. Ja tietenkin tässä on kyse vain Yle radio 1:stä, muuta todellista toimitettua radiota ei enää olekaan. Tämä on niin iso aihe, että siitä kirjoitan lisää omassa blogissani ennen pitkää. Totean vain, että toisin kuin Sinä näköjään, minä en tykkää Kirsi Virtasesta. Minusta hän puhuu ylimielisesti.
Voi hyvin!
Salla
Ah joo, Kirsi Virtanen on kiinnostava minusta juuri siksi, että olen monista asioista ihan eri mieltä. Pidän hänen ärsyttävyydestään kovasti.
Lähetä kommentti