Kamera joka lapselle: paljon iloa pienestä laitteesta

Silloin ennen vanhaa lapsilla ei ollut mitään mahdollisuuksia ottaa valokuvia. Tai ehkä joillakin lapsilla, poikkeustapauksissa. Valokuvaaminen oli kallista huvia. Ja hidasta. Filmitkin olivat lyhyitä, 24 tai 36 kuvaa. Ne vietiin kehitykseen, jotkut kehittivät itse. Sitten vasta näki, mikä kuva onnistui ja mikä ei.

Tein kokeita ensimmäisellä kamerallani. Voitin sen Osuuspankin piirrustuskilpailusta noin vuonna 1975. Pienen pieni pokkari, johon sai salamavalokuutioita. Yleensä kannatti kuvata vain ulkona, mieluummin valoisana päivänä. Kokeilukuvia otin pimeässä vaatekaapissa salamalla. Niistä ei tullut yhtään mitään. Mutta se tunnelma ei unohdu.

Toissa kesänä Lapin retkellä viihdytettiin serkun kanssa takapenkillinen naperoita antamalla jokaisen käsiin kamera tai kamerapuhelin. Olivat hyvin riemuissaan.

Nyt lapsenlapsi (2 v 7 kk) kuvaa innoissaan. Hänellä on kotona isän vanha kamera omassa käytössä ja on jo kokenut tähtäilijä. Tietää, ettei kameraa sovi heitellä miten sattuu. Annoin oman kamerani hänelle tänään. Mummolaa tuli ikuistettua ihan uusista näkökulmista, kuten sohvan alta, kattoon päin, mummon päätön syli ja tietenkin oma naama.

Näitä on hauska katsella jo nyt, saati sitten, kun pikkumies kasvaa.

Avattu koekäyttöön simppeli keskustelutyöväline

LearningCafe tarjoaa mainoksettoman ja tyylikkään simppelin verkkokeskustelutyövälineen. Jokainen avattu keskustelu muodostuu yhdeksi keskustelutauluksi tai seinäksi. Uusin viesti tulee alimmaksi. Osallistujat kutsutaan sähköpostilla. Kätevää esimerkiksi ryhmille, joilla ei ole yhteistö toimintaympäristöä. Rekisteröityminen on selkeän simppeli. Taustalla ainakin E.Mikko Nurmi.

Kun nyt tuli mieleen, niin näiden keskustelutyövälineitten kehitys on jäänyt ihan retuperälle. Muistan 9 vuotta sitten opiskelujen tiimellyksessä yhden ainoan kerran törmänneeni verkkokeskusteluympäristöön, jossa keskustelun sisään sai laitettua huomautuksia, kuin post-it-lappuja. Mutta missään ei ole esimerkiksi yhdistetty miellekarttatyövälinettä keskustelutyövälineeseen. Myös värikyniä ja merkkejä tarvittaisiin. Keskustelu pitää aina tuskallisesti kahlata läpi ja tehdä muistiinpanot johonkin eri paikkaan. Toki sitten on jotain tutkimuskäyttöön tehtyvä sovelluksia, mutta ei niistä ole mitään iloa ihmisille, jotka nettikeskustellen kehittelevät ideoita tai analysoivat kohdetta.

Blogihistorian kätköistä

Kaivelin erästä tilaisuutta varten omia verkkoarkistojani. Nyt tuntuu, että blogit ovat luonnollinen ja arkinen osa nettielämää. Mutta ei siitä maihinnoususta nyt niin pitä tovi ole. Tässä Faust3-blogin merkintä 30.12.2002: Mikä on weblog?

Itsekin kokoilin jonkinlaista yleiskatsausta blogimaailmaan tämän Opeblogin alkutaipaleella, huhtikuussa 2006. (Ensimmäinen blogimerkintäni 9.8.2004.)

Miten sinä rakentaisit PLE:n?

PLE = personal learning environment

Turkulaisten wikicampuksella osviittoja.
Katso myös Jari Sjölundin havainnekuva iGooglella toteutetusta PLE:stä (kuvaa klikkaamalla isompi kuva).