Kuitenkin haluan kyseenalaistaa yksinkertaistamista ja sitä stereotypiaa, jonka mukaan koulu ja koko koululaitos kaikkine toimintoineen olisi menneestä maailmasta.
Näin vastasin juuri yhteen kommenttiin tuossa keskustelussa:
Vaikka kaikenlaista parannettavaa riittää, niin kyllä paljon hyvääkin löytyy. Kaikki muuttuminen ei aina ole viisasta ja hyvää, ei muutosta muutoksen vuoksi. Ihmiset oppivat monin tavoin. Uusi sukupolvi ei välttämättä ole intohimoinen työelämän kehittämisen suhteen vaan yksilöllisen ja hyvän elämän suhteen.
Silloin kun olin maanviljelijä, maanviljelijöitä haukuttiin kollektiivisesti ja mustavalkoistettiin kaikkea maatalouteen liittyvää (iltalypsäjät veronmaksajan taskulla). Nyt kun tässä on tullut seurattua tätä koulumaailmaa ja siitä käytävää keskustelua, tuntuu vähän samanlaiselta. Kovin mustavalkoiselta.
Instituutio ei ole itsenäinen entiteetti, vaikka toki sillä on tietty olemus. Ihmiset ovat ne, jotka muodostavat näitä instituutioita. Muutoksissa on hitautta, mutta parin viime vuoden aikana koulumaailmassa pinnan alla on tapahtunut suurempi muutos, kuin ehkä osaamme vielä hahmottaa. Todellistuminen vie aikansa, mutta nyt ei ole enää kyse heikoista signaaleista.
Sitten vielä huomautan, että nykyisellään kaikilla opettajilla kaikilla asteilla on instituution puolesta mahdollisuus toteuttaa erittäin rikasta, oppijalähtöistä ja aktivoivaa opetusta. Hallinnollisesti tätä ei rajoiteta. Vaikka sitten vastassa on joitakin vanhamuotoisia jäänteitä, kuten yo-kokeet (joissa sielläkin on sisällöllistä ja muodollista muutosta tapahtunut), niin ymmärtävä ja syvällinen oppiminen ei niihin kilpisty. Yo-koe voi olla joillakin toimintaa ohjaava päämäärä, mutta vain harvoilla.
Tunnen lukuisia opettajia, joilla on a) värikäs tausta ja b) sydäntä myös 8-16 ulkopuolella.
Tästä edeltävästä huolimatta olen toki sitä mieltä, että töitä on paljon ja intohimoista sekä viisasta otetta koulumaailman kehittämisessä tarvitaan edelleen.
2 kommenttia:
Kun tätä "pinnan alla tapahtunutta suurempaa muutosta" on päässyt seuraamaan täältä jostain koulumaailman laitamilta, on monta kertaa tullut mieleen että kuinkahan esim. yrityksissä nämä muutoksen tuulet saataisiin samalla tavalla puhaltamaan. Näiden aika erilaisten maailmojen asettaminen rinnakkain tarpeetonta, mutta koulumaailman ennakkoluulottomassa tavassa kokeilla asioita useilla eri tasoilla olisi paljon opittavaa ja ne kokeilut pitäisi aloittaa mieluummin ennemmin kuin liian myöhään.
Olen iloinen kun kirjoitat syvemmälle kehitykseen katsoen. Minä olen yksi niistä jotka kyllästyivät kuuntelemaan opettajien ja koulun haukkumista sometussa ja muuallakin.
Siksi kirjoitin itselle talteen kertomuksen siitä mitkä elementit auttavat vallankumouksen tekemisessä oppilaitoksen sisällä: http://heli.edublogs.org/2011/03/08/oppimisen-vallankumous-toteutettuna/ ja Suomi on täynnä näitä kertomuksia. Oppimaan oppiminen on ollut tavoitteena aina. Jospa aika olisi vihdoin kypsä tämänkin näkemiselle, voitais kehittää ilman mustavalkoista haukkumista?
Lähetä kommentti