Sosiaalisen median pedagogiikka

Kollega kysäisi sähköpostitse sosiaalisen median pedagogiikasta, miten rakentaisi aiheesta opetustuokion. Latelin päähineestä tosi nopsaan virikkeeksi seuraavaa:

• open education, open learning, open access, avoimuus
• aktiivisen ja yhteisöllisen oppimisen menetelmät
• yhdessä tuottaminen, ei pelkkä lopputulos vaan koko prosessi
• näkyväksi tekeminen, askelittain tavoitteeseen, välitavoitteiden ja lopputuloksen reflektointi (yksin ja ryhmässä)
• vertaisoppiminen, vertaistyöskentely, lähikehityksen vyöhyke
• opettaja oppimisen mahdollistajana, kokeneempana vertaisena, tuutorina ja mentorina
• sosioemotionaalinen kokemus, rohkeus oppia, keskeneräisyyden sietäminen, osaamisen näkeminen, erehtymisten ja virheiden sietäminen
• yhteistoiminnan pelisäännöt, vastuunotto, koordinointi, työn jakaminen, asiallinen toisen teoksen hyväksi käyttäminen (siteeraaminen, luvallinen aineisto, julkaisuluvat, tekijänoikeudet)
• luovuus, ilmaisukeinot, informaatiosisällön muuntaminen muodosta toiseen (kuten akateemisesta tekstistä tuotettu sarjakuva vaatii omaa oivallusta ja on siten vakavasti otettava tapa tuottaa osaamista näkyväksi)
• arviointimenetelmät, arvioinnin läpinäkyvyys ja selkeys, arviointi ja koekäytänteet tukemassa oppimista

Mitä puuttuu?

Miikka Salavuon blogista löytyy paljon hyvää aiheesta, samoin Juhana Kokkoselta ja Jean Hartin tuore opus The Social Learning Handbook  arvostelujen mukaan pureutuu myös itse asiaa.

Jänskästi kätketty reitti Google-dokumenttien varmuuskopiointiin

Oletko varmuuskopioinut Google-dokumenttisi? Jos et, voin kertoa, että se käy todella helposti. Tosin jutun toteuttaminen vaatii innostusta avaimen kätkentä -leikkiin. Jos et halua menettää iloa, älä lue enempää vaan etsi itse, sieltä se löytyy! En edes laita kuvaa tähän vaan linkin taakse. Itse näytän tykkäävän välillä näistä etsimisistä.

Google-dokumenteista saa yhteen ainoaan zippiin kaiken, mikäli kaikki mahtuu kahteen gigaan. Itselläni on tolkuton määrä tiedostoja Google-dokumenteissa – niitä oli kertynyt 1076, yhteensä 735,1 Mt. Teen miltei kaikki dokumentit siellä. Hippasen alkoi arveluttamaan, että pitäisi olla fyysisesti itselläkin kaikki tallessa ja tietysti vielä parissa paikassa. Niinpä etsin konstin, jolla sain kaiken omalle koneelleni (ja toisellekin).

Näin varmuuskopiointi käy (ehkä on muitakin reittejä, kertokaa, mutta ei tämäkään ole mutkikas, kun tietää). Siis käyttöliittymäsivulla kursori minkä tahansa tiedoston tai kokoelmakansion päälle. Tiedoston tai kokoelman perässä näkyy pikkunuoli, jota klikkaamalla saa näkyville valikon. Valikon saa myös näkyviin hiiren kakkosnäppäimellä. Valitse toiminto: Download (suomenkielisessä jotain vastaavaa). Ehdottaa kyseisen kohteen lataamista. Valitse taustalla oleva välilehti All items. Valitse, missä muodossa haluat ladata. Huomaa, että jos valitset Open Office -muodon, se lataa Esitykset PDF:nä. Voit myös ladata vain valitsemasi tiedostotyypit valitsemalla pudotusvalikosta muiden tiedostomuotojen skippaamisen.

Koska konvergointi kestää tovin, palvelu ehdottaa, että se lähettää sähköpostiisi tiedon, kun pakkaus on valmis. Sähköpostiin tulee latauslinkki, joka on voimassa kolme päivää. Samalla linkillä on helpppo ladata kopiot useampaan paikkaan. Tosi kätevää! Ja sitten tietenkin hyvä muistaa myös koneen varmuuskopiointi säännöllisesti.

Tässä vihjekuva edelliseen.

Somen termiviidakko - onko se nyt niin ihmeellistä?

"RSS Really Simple Syndication, Rich Site Syndication, RDF Site Summary, eli uutissyötteen tekninen nimi. Löytyy OPML eli Outline Processor Markup Language, XML-dokumenttimuoto."

Lausepari on lainaus Janne Viljamaan kirjoittamasta kirja-arviosta, joka on julkaistu Opettaja-lehdessä 8.4.2011 sivulla 44. Kirja-arviossa käsitellään kahta sosiaalisen median opetuskäytön teosta: Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen 2009 julkaistua Sosiaalinen media opetuksessa -kirjaa sekä Ihanainen, P. & Kalli, P.  & Kiviniemi, K. (toim.) 2010. Sosiaalinen media ja verkostoituminen -kirjaa. Arviossa todetaan termiviidakon lukemisen jäljiltä, että "humanisti alkaa olla jo aika pingback."

Muistan, miten kasvatusfilosofian kurssin lopputenttiin lukeminen ei onnistunut kotona. Oli pakko mennä kirjastoon hyvien sanakirjojen äärelle. Tenttikirja oli suomeksi kirjoitettu. Kyse oli 2400 vuotta vanhasta oppiaineesta.

Jos kylmiltään selailee kemian, fysiikan tai matematiikan kirjaa, mitäpä tolkkua siitäkään saa. Ihmiset käyttävät vuosia aikaa vieraiden kielten opiskeluun.

On mielenkiintoista, miten akateemisesti koulutetut ihmiset kokevat tieto- ja viestintätekniikan kielenkäytön suurena esteenä. Kallialan ja Toikkasen kirjan yksi erityisansio on juuri siinä, että sen kanssa keskeinen käsitteistö tulee tutuksi.

Kun itse aikoinaan omatoimisesti otin selvää sosiaalisesta mediasta, ensinnä blogeista, kahlasin läpi Wikipediaa ja joukon muita lähteitä, tilasin pari kirjaa Amatzonin kautta Yhdysvalloista. Tämän blogin ensimmäisistä merkinnöistä (15.4.2006) löytyy pieni blogisanasto.

Sanastokeskuksen termitalkoilla selviteltiin käsitteitä ja suomennettiin niitä. Silti elämä on elävää ja aina syntyy uusia ilmaisuja. Välillä suomennos löytyy helposti, välillä luodaan uudissanoja ja välillä hyväksytään lainasanoja. Jos kieltä yksinkertaistetaan liikaa, ilmiökin häviää. Mainio ajankohtaisiin nettiajan kielellisiin ilmiöihin tarttuva verkkosivusto on Kielipoliisin Sana viikonvaihteelsi.

Jos ihminen oppii derivoimaan ja päärmäämään, niin kyllä syötteen tilaaminen lukijaankin onnistuu. Jos ei näe vaivaa, jää ulkopuolelle. Oppiminen on aina vaivannäköä vaativaa. Kyse ei ole mahdottomasta asiasta.

Kannattaa muuten tutustua mainitun kirja-arvioinnin herättämään keskusteluun Sometu-verkoston Ningissä (kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen ja ryhmään liittymisen) ja Tarmo Toikkasen blogimerkinnässä.

#ITK2011 eläydy, luo ja tuota – mobiili luontoretki

Laita mobiili runoilemaan: ITK-päivät kokoavat jälleen joukkoja Hämeenlinnan Aulangolle. Seuraamisen ja katselun lisäksi tarjolla on mahdollisuuksia olla itse mukana yhteisöllisissä ja vuorovaikutteisissa oppimiskokemuksissa.

Sometu-verkosto koekäyttää betaversiota mobiileista luontorasteista. Matkatoimisto Some ITK-torin osastolla K7 antaa alkuaskeleet. Samalla innostetaan käyttökokemusten hankintaan. Alkuun opastetaan vaikka kädestä pitäen. Käytössä WordPress-blogi, johon on saatavilla mobiilisovellus useimpiin älypuhelimiin.

Mobiilirasteilla voi kokeilla QR-koodeja, joita voi lukea puhelimen kameran kautta lukijasovelluksen avulla. QR-lukijaohjelmia mm. i-nigma ja ZBar.

Mobiililla voi runotella nyt Porepilvi-blogiin. Mobiili luontoretki innostaa kokeilemaan ja eläytymään tähän hetkeen: uudistumiseen ja huhtikuuhun.

OHJE: Kirjoita haiku (3 riviä) tai (tanka) 5 riviä. Aiheena uudistuminen ja huhtikuu. Lauseissa fakta - fiktio- emootio. Lähetä sähköpostilla – otsikko viestin aihekenttään. Multimediaa liitetiedostoksi. Osoite: porepilvi @ posterous. com Blogina käytämme Posterousin ryhmäblogia, johon on helppo liittyä mukaan. iPod/Pad/Phone/Android-mobiililiittymä on helppokäyttöinen.

Kokeilin itse iPhonen Hipstamatic-valokuvausohjelmalla ja tällainen haikunen syntyi http://porepilvi.posterous.com/#!/sipulin-allakka.

Someoppimisympäristön suunnittelu: ensiaskeleet

Kevättalven aikana olen Hannu Kuuselan kanssa tiivistellyt sosiaalisen median oppimisympäristön suunnittelun apuja pieneen oppaaseen. Hannu vetää ammatillisella puolella someoppimisympäristöjen kehittämishanketta, KROY-TROY, koordinaattorina KK Tavastia, rahoittajana OPH. Itse olen kolmatta vuotta mukana AVO Avoimet verkostot oppimiseen -hankkeessa, jota koordinoi Suomen eOppimiskeskus ja rahoittaa ESR, Lapin ELY-keskus.

Opas syntyy Google-esityksellä, jota kuka tahansa pääsee muokkaamaan: http://bit.ly/somerakenneopas

Miten alkuun? Tässä suunnittelua varten kysymyslista:

1. Mitä on tarkoitus oppia? (Opetussuunnitelma? Tutkintotavoite? Osasuoritus johonkin kokonaisuuteen?)
2. Millaiset työskentelytavat ovat tavoitteina?
3. Mikä motivoi opiskelijaa? Motivaatiolähteet.
4. Miten pitkän aikaa someympäristöä käytetään?
5. Käytetäänkö samaa ympäristöä useille ryhmille?
6. Ketkä osallistuvat someympäristössä näkyvästi toimintaan? (Onko mukana esimerkiksi useita ohjaajia, työelämän edustajia, muita toimijoita?)
7. Halutaanko someympäristö tarjota aktiivisesti myös hiljaisten seuraajien saataville?
8. Tuottavatko opiskelijat arvioitavia asioita someympäristöön? Millaisia? Onko arvioinnista (kriteereistä) olemassa kuvaus?
9. Toteutuksen avoimuus? Onko toteutukseen yhdistetty suljettuja osioita?
10. Osallistuvatko kaikki kohderyhmän opiskelijat työskentelyyn someympäristössä? (Opiskelijan/huoltajan suostumus.)
11. Rajoittavia tekijöitä, kuten oppilaitoksen normit (hyväksytyt ja ei-hyväksytyt verkkopalvelut, tekijänoikeuskysymykset), opiskelijoitten ikä (monet somepalvelut yli 13-vuotiaille), osallistujien tekniset taidot (tuen ja koulutuksen saatavuus)?

Kysymyksiä on avattu wikissä, josta löytyy paljon muutakin apua someympäristöjen suunnittelijalle.

Kaksi hyvää ohjenuoraa someoppimisympäristön suunnittelijalle:

• Someoppimisympäristössä pitää olla äänitilaa opiskelijoille ja mielellään myös muille, siis aidosti yhteistö touhuamista: tietoa luovaa, ongelmalähtöistä, tutkivaa tai muuta aktiivista ja yhteisöllistä oppimista. Opiskelija on keskiössä: hänen innostuksensa, motivaationsa, kykynsä, osallistumisensa. Opettaja pitää huolen, että tavoitteet täyttyvät eikä toiminta ole pelkkää kivaa viihtymistä. Ohjaukselle on suuri tarve. Some ja netti ei automaattisesti muutu tavoitteelliseksi ja tutkintoja tukevaksi oppimisympäristöksi. "Menkää nettiin" ei riitä ohjaukseksi.
• Someoppimisympäristöä ei kannata rakennella portaaliksi, materiaalin jakeluun tai opettajalähtöiseen materiaalituotantoon. Toki tähän tarpeeseen somevälineet ovat oivallisia ja käyttökelpoisia, mutta silloin ei kannata puhua someoppimisympäristöstä.

Lasse Vallemaan kolme hyvää neuvoa opiskelijoiden kanssa toimimiseen:

• Lähdetään liikkeelle siitä, mitä opiskelija jo osaa käyttää ja rakenetaan siitä eteenpän.
• Tavoitteena rakentaa henkilökohtaista oppimisympäristöä, joka kulkee opiskelijan mukana eteenpäin. Oppija tekee itse. Ottaa välineet haltuunsa.
• Opetellaan jakamaan ja jakamisen kautta koetaan verkoston ja ryhmän voima.

Sokratinnan puolustuspuhe

Sometu-verkostossa on elellyt muutamia kuukausia keskustelu kouluista, tietotekniikasta, koulumaailman muuttumisen hitaudesta, kouluinstituution vanhakantaisuudesta. Keskustelu on kiinnostavaa ja pontimet tuntuvat läheisiltä ja tutuilta.

Kuitenkin haluan kyseenalaistaa yksinkertaistamista ja sitä stereotypiaa, jonka mukaan koulu ja koko koululaitos kaikkine toimintoineen olisi menneestä maailmasta.

Näin vastasin juuri yhteen kommenttiin tuossa keskustelussa:

Vaikka kaikenlaista parannettavaa riittää, niin kyllä paljon hyvääkin löytyy. Kaikki muuttuminen ei aina ole viisasta ja hyvää, ei muutosta muutoksen vuoksi. Ihmiset oppivat monin tavoin. Uusi sukupolvi ei välttämättä ole intohimoinen työelämän kehittämisen suhteen vaan yksilöllisen ja hyvän elämän suhteen.

Silloin kun olin maanviljelijä, maanviljelijöitä haukuttiin kollektiivisesti ja mustavalkoistettiin kaikkea maatalouteen liittyvää (iltalypsäjät veronmaksajan taskulla). Nyt kun tässä on tullut seurattua tätä koulumaailmaa ja siitä käytävää keskustelua, tuntuu vähän samanlaiselta. Kovin mustavalkoiselta.

Instituutio ei ole itsenäinen entiteetti, vaikka toki sillä on tietty olemus. Ihmiset ovat ne, jotka muodostavat näitä instituutioita. Muutoksissa on hitautta, mutta parin viime vuoden aikana koulumaailmassa pinnan alla on tapahtunut suurempi muutos, kuin ehkä osaamme vielä hahmottaa. Todellistuminen vie aikansa, mutta nyt ei ole enää kyse heikoista signaaleista.

Sitten vielä huomautan, että nykyisellään kaikilla opettajilla kaikilla asteilla on instituution puolesta mahdollisuus toteuttaa erittäin rikasta, oppijalähtöistä ja aktivoivaa opetusta. Hallinnollisesti tätä ei rajoiteta. Vaikka sitten vastassa on joitakin vanhamuotoisia jäänteitä, kuten yo-kokeet (joissa sielläkin on sisällöllistä ja muodollista muutosta tapahtunut), niin ymmärtävä ja syvällinen oppiminen ei niihin kilpisty. Yo-koe voi olla joillakin toimintaa ohjaava päämäärä, mutta vain harvoilla.

Tunnen lukuisia opettajia, joilla on a) värikäs tausta ja b) sydäntä myös 8-16 ulkopuolella.

Tästä edeltävästä huolimatta olen toki sitä mieltä, että töitä on paljon ja intohimoista sekä viisasta otetta koulumaailman kehittämisessä tarvitaan edelleen.