Laivalla piirtelin Unkelon ja Tunkelin esittämään rajoja ylittävän yhteis-sometimen tunnelmien nosteissa iloitsevaa ja sivusta seuraajaa, joka näkee vain someuskovaisuuden hörhöulottuvuuden. Kumpikaan ei ole kokokuva vaan osatotuus. Silti olen vahvasti kallellaan intoilun puolelle. Se ei vahingoita ketään, saa iloiseksi ja täyttää toimintatarmolla. Into saa liikkeelle yksilön ja yhteisön flown. Eikä se ole vähämerkityksellistä. Silti viisautta on myös nurinpäin ajattelussa ja synkistelevässä epäilyksessä, jos siinä latistuksen mankeleitten maailmassa ei tarvitse elää.
Näin siis Oskarin Facebook-seinälle:
Kylmä, kova ja keskinäiskilpaileva työelämä ei tee kenellekään lopulta hyvää vaikka optioita ja bonuksia tipahtelisikin. Äärimmäisen kiinnostavaa lukea nyt netistä kriittisiä ääniä, niillekin on sijansa. Eivät kaikki ole jutellaan-kuin-vanhat-kaverit -tyyppejä, hali voi olla jollekin päällevyöryvää, mutta siinäkin on lopulta aika helppo lukea toisen vastaanottimia ja löytää yhteissävel.
Sosiaalinen media tulee toimintakulttuureihin ja vuorovaikutustyyleihin sisälle, jos annamme tilan variaatioille ja poikkipuolisuudelle. Iso paha susi ei puhku ja puhalla nurin joustavaa verkostoliimalla keskinäissidoksin kasattua. Enää ei tarvita jyhkeää kivilinnaa vaan kevytkin voi kestää myrskyn.
Olen täpinöissäni yli rajojen avautuvasta vastuullisesta ja tarpeeksi leikittelevästä yhteistyöstä. Luovaa, jos ei sekin sana olisi kaluttu loppuun.
3 kommenttia:
#SomeTime2010 oli pekkakukan ja muun lisäksi myös sopivasti villoja. Asia lienee kuitenkin lopulta henkilökysymys, sillä oma aktiivisuus kontakteissa vaikutti varmasti villojen määrään ja laatuun.
Minä sain sopivasti tärkeitä kohtaamisia ja olen ikikiitollinen tapahtuman eteen töitä tehneille. Jokaisen panos oli arvokas.
Perästä kuuluu, siihen uskon!
Oli tosi kiva nähdä Nettimuori! Jatketaan tsemppailua ja ideointia. Jos ajatellaan, että 19 eurolla sai tuollaisen seminaarin ja laivajatkotkin kiitos vain Viking tosi edulliseen hintaan, niin hinta-laatu-suhde oli hyvä.
Mitä sitten -kysymys jäi sopivasti soimaan ja veikkaan, että montaa sitten. Aikanaan. Ei jutut käy hetkessä. Ja sitä paitsi, jotain muutakin on jo kehkeytymässä. Toivon hartaasti, että se joku muu liittyy ympäristöön ja ihmisinä olemiseen. Nykymenossa on poisjuurittavaa.
Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla Annen kanssa. Intoilin omalta osaltani omassa blogissani myöhään eilen illalla, kun olin karistanut matkaväsymyksen neljän tunnin päiväunien jälkeen.
Oli mahtava tavata Anne ja Nettimuori! Annen kanssa ehdimme keskustella laivalla enemmänkin, mutta Nettimuorin kanssa olisi ollut vielä paljon juteltavaa... Mutta eiköhän me vielä ehditä :)
Lähetä kommentti