Käsitteillä on merkitystä, mutta toisaalta ne myös elävät aikansa ja aikaansa. Osa niistä karkaa alkuperäisestä merkityksestään nahkurin orsille ja iltalypsyille. Niisijätkin tietävät painajaisen, joka syntyy pasmojen sekaantumisesta, mutta idiomia voi sujuvasti käyttää, vaikkeivät luomapuut, loimi, tiuhta, pasmalanka, pirta, hengetön kuuluisikaan omaan arkeen. Jos sukkulaa heittelee miten sattuu ja kaiteen paukuttelussakaan ei ole tarkkana, hulpio lähtee liehumaan. Eipä soisi sosiaalisen mediankaan laitojen rispaantuvan. Yhteistä ymmärrystä on siis syytä hakea.
Sellainen on kieli. Miltei tuttu. Elävä ja uusiutuva. Sanoilla on väliä, mutta niillä on myös taipumus elää ja mukautua. Sukkula viriöön on ihan eri juttu kuin sukkula Venukseen...
1 kommentti:
Hyvä juttu. Olen muuten tehnyt noita kaikkia ihan konkreettisestikin kauan käsitöitä harrastaneena, myös siis kudontasanasto on tuttua.
Pakko kertoa tässä, että kun aikoinani ensimmäistä kertaa menin kansalaisopiston kudontakurssille ja opettaja käski minua etsimään tiuhtalankaa tai niisimään, en yhtään ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä.
Vuosia myöhemmin ope kertoi minulle silloin ajatelleensa, että tuo se ei ymmärrä mitään kutomisesta!
Minusta outoa open kertoa tällaista. Sitä vartenhan se kurssi oli, että hän siellä tyhmää neuvoo!!
Lähetä kommentti