Olen menneen päivän aikana miettinyt oppimista sosiaalisen median ympäristöissä. Sitä ei vielä kovin paljon ole. Se on eri asia kuin verkko-opiskelu. Suuri osa verkko-opetuksesta toteutetaan luokkahuoneopetusta formaalimmassa ympäristössä, jossa opettaja on todella korkealla katederilla. Hän yksin hallinnoi ympäristöä.
Verkko-oppimisjärjestelmät on rakennettu opettajajohtoisesti.
Tämän yksinkertaisen oivalluksen jälkeen ymmärsin, miksi olen viehättynyt wikitoteutuksista. Tästä pitää puhua lisää. Valtasuhteet oppimisessa ovat saattaneet mennä tvt-opetuskäytön myötä taaksepäin. Pedagogiset ihanteet yhtäällä, karu ruosteinen arki toisaalla.
6 kommenttia:
Niin, itse asiassahan eri webin työkalut varmaan tukevat eri tavalla opettajajohtoista ja yhteisöllistä pedagogiaa, joten osa niistä sopii sitten paremmin "perinteisille" opettajille. Vaan paraneeko oikeasti mikään, jos menetelmät pidetään ennallaan ja vain vaihdetaan työkalua teknisemmäksi? Ajasta ja paikasta irtautuminen toki on yksi etu, mutta paranevatko oppimistulokset?
Kyllä ja ei. On erilaisia tilanteita, erilaisia tapauksia. Vadénin ja Suorannan haastattelu Unikko-verkkolehdessä on kuuntelemisen arvoinen.
On mahdollisuuksia, mutta toisaalta voi käydä niin, että niitä ei löydetä tai osata käyttää. Mentaaliset mallit ovat aina hämänneet. Aluksi auto oli kuin hevoskärry ilman hevosta (hevosetkin piti säilyttää, konepellin alle tungettuina).
Tämä on hatara ajatus, mutta muuten ei pääse eteenpäin. Arvelen, että verkkotilat sekä oikeudet vaikuttavat paljon siihen, miten ryhmä toimii.
Aktiivinen mahdollisuus toimia motivoi. Siksi olen itse melkoisen optimistinen 3D-sovellusten suhteen, tosin Second Life on vielä turhan ison kynnyksen takana. Ja sielläkin ensimmäisen oppimistoiminnat jäljittelevät luokkahuoneopetusta.
Olet oikeassa, sosiaalisen median käyttö opetuksessa/oppimisessa formaalisessa koulutusjärjestelmissä, ja sen pedagogiikka, on ilmeisesti käytännössä vielä lastenkengissä, vaikka ilmaista ja hyvää tekniikkaa löytyy jo paljon.
Itse haluaisin tänä syksynä testata (AMK:ssa) eräänlaista kolmiota jossa ensimmäisenä kulmana on minun oma Drupal-perustainen saittini josta löytyy oma blogini, kurssien tavoitteet, linkkejä jne. Toinen kulma olisi opiskelijoiden oma PLE (Personal Learning Environment) joka voisi olla Netvibes tai vastaava aggregaattori - tai oma saitti jos joku haluaa rakentaa sellaisen. Viimeisenä kulmana olisi varsinainen sosiaalinen ympäristö, joka voisi olla esim. Grou.ps (Grou.psista tulee muuten lähiaikoina open source).
Jotta tämä toimisi minun täytyy ajatella mm. kurssien arvostelua uudelleen. Tarmo on ehkä samaa mieltä? Minulla on viime aikoina ollut käytössä uusi arvostelujärjestelmä: hyväksytty/ei vielä hyväksytty (onneksi meillä on AMK:ssa vähän väljemmät raamit - jos haluamme - tässä suhteessa kuin monessa muussa koulutyypissä). Hyväksytyn raja on ollut minun näkemykseni siitä mitä kompetensseja pitää olla jotta pärjäisi jotenkuten elämässä /työssä. Jos ottaa sosiaalisen median käyttöön, myös arvostelua pitää miettiä uudelleen koska arvostelujärjestelmä määrää pitkälti mihin suuntaan oppiminen ajautuu. Ehkä kompetenssien sijaan pitää ajatella "capabilityä":
" While competencies (knowledge and skills) are obviously essential for effective functioning in workplaces they are concerned with prior ability in known contexts. Capability, however, is concerned with unknown contexts that extend beyond competence" (lähde http://dy.fi/qhv).
Onneksi on kesä ja aikaa miettiä myös näitä asioita!
Romi
Romi, arviointi on merkittävä työskentelyä ohjaava juttu. Voi myös helposti halvauttaa hyvät aikeet. Kiitos, että otit esille.
Olen nähnyt muutamia hyviä arviointimatriiseja, myös järjestelmiä, joissa arviointimatriisi on käytetyn systeemin sisällä.
Opettajalle ei saa tulla työläs homma arvioinnista. Itsearviointi ja ryhmäarviointi ovat mietinnän arvoisia.
Viime kevään lukiokurssilla (äikkä) http://web20pilotti.blogspot.com/ käytettiin yhdistelmää: oli henkilökohtaiset osat, oman työskentelyn kirjaaminen jaettuun taulukkoon (paljasti aika kätevästi passiiviset), vasta kurssin lopussa tuli mieleen, että olisi kannattanut pyytää opiskelijat täggäämään omalla nimimerkillään blogimerkinnät, olisi saanut helpommin yleiskuvan yksilötyöskentelystä, ryhmille annettiin yhteinen arvosana ryhmätyöstä, opettaja arvioi lopputuotoksen ja silmäili prosessia (50 kurssilaista), ryhmä arvioi itse omaa toimintaansa (lukiolaiset ovat osuvia ja rehellisiä tässä, itsearviointiin oppii). Opiskelijat kaipasivat välipalautetta. Miten sen antaminen ja arviointi voisi kytkeytyä?
Arvioinnin mietiskely kiinnostaa itseänikin... jatkuu muodossa tai toisessa.
Peruskoulun (matematiikka) opettajan näkövinkkelistä oppiminen verkonkautta on haasteellinen homma. Oppilas olisi saatava kokemaan miellyttäviä elämyksiä oppimisesta ( jotenkin vaivihkaa). Tärkeää olisi että opiskelupaikka (oppimisympäristö) olisi eräänlainen "hiekkalaatikko", jossa olisi monennäköistä ja tasoista tekemistä. Tekemisestä pitäisi saada myös palautetta (positiivinen tärkeätä) ja omia ajatuksia ja tuotoksia pitäisi olla mahdollista myös tuottaa.
Tässä esimerkki äänen mahdollisuuksista. Oma esimerkki
Tässä hiekkalaatikko
Tänne
olen rakentanut vähän leikkejä
Tärkeä mietittävä tuli mieleen tuosta kommentistasi at eli iän/kouluasteen vaikutus siihen, mitä verkossa tehdään, miten ja miksi.
Pitäisi myös katsoa kokonaisuutta. Osa nuorista ei saa edelleenkään kotona harjaannusta verkkotoimintaan ja osa taas roikkuu liikaakin netissä.
Omatoimisuutta, itsenäisyyttä ja valtaa oman oppimisen edistämiseen pitäisi olla toisella asteella ja aikuisilla.
Kun itselläni on eläkeikäisiä opiskelijoita, tulee vastaan harmeja siitä, että ympäristöjen muokkautuvuus henkilökohtaisiin tarpeisiin ei edelleenkään ole kovin suurta.
Lähetä kommentti