En voi kuvitella elämää ilman kirjoja, fyysisiä kappaleita. Mutta kuvittelen kyllä, miten nanomitttakaavan verkkoteknologia ujuttautuu kirjoihin. Mistä olen intoillut jo reipas vuosi sitten ITK-päivillä. Kirja, jonka kanssa voi jutella, joka tavoittaa kirjailijan ja joka saattaa versiopäivittyä lukijapalautteen mukaan. Kyllä se tulee, olen varma, koska sellainen kirja on niin ihana. Siis ei kirja, jota luetaan koneelta, vaan mainio painotuote.
Tuo Maalainen-blogin äänestys oli aika vinha. Olen itse sitä mieltä, että perinteistä kirjaa ei voita mikään ja sitä mieltä, että nettikirjat tulevat lyömään itsensä läpi. Tässä ei ole kysymys toisiaan poissulkevista jutuista.
Tänäänkin tuntitolkulla tutkimista ja kirjoittamista. Miten ihanaa onkaan, että ei tarvitse matkustaa 200 kiometrin päähän Helsinkiin saamaan käsiin ja silmiin jotain kirjaa. Verkkotarjonta tieteellisen informaation osalta on jo mainio. Pääsen eteenpäin. Ja sitten lähden metsään ja järvelle ajattelemaan löydöksiäni ilman kurjia siirtymiä. Jokainen Helsingin-matka tarkoittaa viiden tunnin matkustamista. Tietenkin tilaamalla saa aineistoa Miehikkälän kirjastoon, mutta jos haluan selailla ja katsoa, onko tässä jotain minulle, siitä ei ole iloa. Nimi ja otsikko eivät riitä, edes hakusanat eivät riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti