Väri(kuvi)lla on väliä

Sadepäivä, jotenkin mukavasti luontui tänään tulevan syksyn kurssien valmistelu. Ei tunnu työltä ollenkaan. Mietiskelen samalla. Etsin uusia teemoja ja uusia välineitä. Luen aina väliin pätkittäin Reijo A. Kauppilan kirjaa Ihmisen tapa oppia (jonka ilmestymisestä tuli iloittua jo aiemmin). Yhteisöllistä tiedon muodostamista, miten vuorovaikutus on osa oppimista, tieto ei ole jokin siirrettävä pläjäys... mitä kaikkea tuo merkitsee opetuksen organisiointiin.

Teen kehyksiä, laitan kaikki kurssit wikiin. Jokainen wiki on kehys ja sisältää tiettyjä lähtökohtia, kuten opetusuunnitelman, opiskeluohjeita, joitakin jäsennyksiä, tukiaineistoja. Mukavaa, että verkosta löytyy entistä enemmän kuunneltavaa luettavan lisäksi. Mutta siis: keskeinen ajatus on, että wikit rakentuvat kurssien edetessä ja opiskelijat osallistuvat sisältöjen tuottamiseen. Mielellään samaa kurssia opettava kollega tai opiskeleva ryhmä... tervetuloa vain!

Havainnoin wikiä rakennellessa, miten oma mieleni muuttuu, kun saan värittää ja kuvittaa harmaavalkoisen wikisivun. Syntyy tunnelma ja persoonallinen olo. Tänään erityisesti kuvituskohteena uskonnon sivut: etusivulla esiintyy Pyhällön Salen ikkuna, tunnus ylänurkassa syntyi digiaskartelemalla Kotiliedestä, ykköskurssin kannessa esiintyy Salla-serkku tuomasmessussa Agricolan kirkossa... väreistä ja kuvista syntyy tila, olemistunnelma. (Jälkihuomio: outoa, kävin pitkästä aikaa SUOL:in sivuilla, samaa oranssia... väri saattoi olla jossain tietoisuuden perukoilla... ei siis tietoisesti matkittu.)

Toissaviikolla näin pikaisesti väläyksen Microsoftin uudesta henkilökohtaisesta oppimisympäristöstä. Siinä on mahdollisuus muokata omaa näkymää. Jonkun mielestä toisarvoista, mutta minusta ei. Värillä ja visuaalisella ilmeellä on väliä. Personoitu ympäristö on viihtyisä. Viihtyvyys herättää hymyä ja loiventaa oppimisen tuskaa.