Tämän kevään ITK-päivillä sain ilon esittää omia ajatuksiani tulevaisuuden oppimateriaaleista. Aloitin unelmallani, vaikka sitten puhuin enemmän tästä päivästä, vuorovaikutuksesta oppimisessa, wikeistä ja semmoisesta.Unelmani liittyy oppikirjoihin. Tähän asti olen tavannut ainoastaan ajatuksia siitä, kuinka kirja viedään tietokoneeseen tai verkkoon. Mutta minun unelmakirjassani asia on toisin päin. Tietokone ja verkko on viety kirjaan. Kirja on samanlainen kuin nyt - no melkein ainakin. Mutta siinä on sisällä tekniikkaa ja verkkoyhteyksiä. Kirjalle voi esimerkiksi jutella, voin tehdä muistiinpanoja puhumalla. Ja kirjan sivuille kirjoittamani liittyy osaksi muiden samaa kirjaa lukevien kommentaarifilettä. Parhaimmillaan kirjailijakin on mukana keskustelussa. Ja kustantaja reagoi huomioihin ja kysymyksiin, kirjakin saattaa päivittyä, tai ladata uusia versioita itseensä (onhan sitä alkuperäistä aina mukava lukea).
No, nyt ei enää matka ole pitkä, ääntä sisältävä paperi on jo keksitty Ruotsissa, sitten vain Suomessa tekemään äänittävää paperia, joka on kiinni verkoissa!
3 kommenttia:
Hei Anne, olet kyllä uskomattoman mahtava ja hyvä tyyppi! Kiitos sinulle kaikesta tästä mitä teet, mitä jaat, mitä muille annat.
Luen sinua useasti, kiitollisena, mutta tahtoo vaan jäädä kommentoimatta ja kiittelemättä. Tässä siis nyt takautuvasti :) pitkältä ajalta.
Toivon että jaksat jatkaa!
Hyvää kesää sinulle
- Liisa
varmaan monien muidenkin puolesta
Heippa, lämmin kiitos itsellesi :-) tässä on taustalla omat kokemukset siitä, mitä on, kun saa kaiken ihan itse yksikseen selvittää eikä ole ketään, kuka vinkkaisi.
Hyvä, hienoa Anne! Tämä kirjoitus nousi esiin tänään kun aloimme Jaikussa puhumaan kirjojen annotoinnista. Itselläni on ollut samankaltaisia ajatuksia. Nykyään käyttöön vakiintunut kirjan muoto on hyvin epäkiihoittava, jopa tylsä. Toisaalta se on hyvä, koska sisältö nousee erilaiseen arvoon jos muoto on huono. Hmm, tästä tuleekin mieleen kaikenlaisia ajatuksia esim kirjallisuuden estetiikasta (muodosta) ja siitä, kuinka ärsyttävää on iänikuinen sisältö vs muoto -dualismi. Johtuu ehkä kristillisestä, ruumista vihaavasta perinteestämme ;)
Lähetä kommentti