Kuvattelua... siis digiaskartelua

Joitakin vuosia sitten syyhyilevät sormeni ryhtyivät toimettomina illanviettohetkinä repimään kuiteista esiin kiinnostavia muotoja, silmän iloja. Yllä vasemmalla skannattu originaali ravintolakuitin takapuolelta päin tällaisesta käsityöstä. Oikealla puolella samasta digiaskarreltu uusioversio, jolla koristin syksyllä alkavan filosofian kurssin etusivua. Siinä on opettajan persoonan hitunen, ei ääni, mutta melkein. Kuvalla on merkitystä. Ainakin joillekin hassuille. Niin ja tunnarikuvallakin on oma tarinansa. Se on palanen joskus 15 vuotta sitten kansalaisopiston maalauspiirissä tekemääni kuvaa. Kurssikaveri tuli selän taakse ihmettelemään, että ihanko sinä omasta päästäsi tuon keksit...