lauantaina, lokakuuta 30, 2010

Pari käytännön esimerkkiä somesovelluksista oppimisarjessa

Keissit jaksavat kiinnostaa ihmisiä. Itse rohkaisen omiin kokeiluihin ja turkimusretkille, mutta ymmärrän myös, miten sosiaalinen media lukemattomine vaihtoehtoineen ahdistaa ja olisi kiva kuulla selvät sävelet, että mitä kannattaa tehdä ja millä välineillä.

Oleellista on ensin asennoitua oppimiseen. Tavoitteena ei ole oikean tiedon toistaminen vaan oppimisen mahdollistaminen, yhteinen tutkiminen, aiheen työstäminen, etsiminen, ihmettely, prosessointi. Mahdollistamiseen liittyy se, että netin loputtomasta viidakosta suodatetaan käyttökelpoisia eväitä oppimiseen ja että oppimistilanteita varten luodaan avoin mutta riittävän selkeä kehys.

Ensimmäisessä esimerkissä opiskelijoiden omaa elämismaailmaa hyödynnetään kuvien avulla aivotoimintojen tutkimiseen. Toisessa esimerkissä kurssin tukiaineistoja, kuten taulumuistiinpanoja ja nettilinkkejä johdatetaan automaattisesti kurssiwikiin.

Tein vinkeistä slidecastit eli mukana on ääniselostus automaattisesti etenevässä diaesityksessä: Osa 1 (miellekartta ja kuvat, reilu 5 min) ja osa 2 (informaation ohjaus kurssiwikiin, 7 min).

Diat saatavilla myös sellaisenaan:


Viimeisellä dialla vinkkaan vielä, miten opettaja voisi näitä juttuja oppia ja miten pysyä muutoksen virrassa mukana:

4 kommenttia:

Timo Ilomäki kirjoitti...

Mainio blogi seurattavaksi, kyllä olet tehokas ja tuottelias. Tuo Skype-paleveri herätti paljon ajatuksia.

Timo

verkostoanatomia kirjoitti...

Oikein asiallinen blogi!

Järjestimme keväällä 2010 Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän oppiaineen puitteissa yhteistyössä Haaga-Helian kanssa ”Organisaatioviestinnän uudet ulottuvuudet” -kurssin, joka oli ensimmäinen yliopistolla järjestetty käyttäjälähtöinen kurssi. OVUU:ssa opiskelijat tutustuivat organisaatioviestinnän tuoreisiin ja ajankohtaisiin ilmiöihin, kuten luovuuteen, flow´hun, parviälyyn sekä laajennetun mielen teoriaan, ja tarkastelivat uusien käsitteiden avulla eri organisaatioiden käytännön ongelmia. Kurssin lähtökohtana oli alhaalta ylös -oppiminen, jossa kurssin vetäjät ja suunnittelijat toimivat opiskelijoiden sparraajina ja fasilitaattoreina, ja opiskelijat muodostivat itse kurssin aihepiirit. Tärkeänä osana kurssia oli sosiaalinen media, jota opiskelijat hyödynsivät kurssitehtävien koordinoinnissa ja toteuttamisessa ja jonka avulla osallistettiin myös kurssin ulkopuolisia henkilöitä tehtävien arvioinnissa sekä jaettiin kurssin aikana syntynyttä aineistoa kiinnostuneille.

Hyödynsimme ja jaoimme tietoa erilaisista sosiaalisen median palveluista, kuten sähköisistä ryhmätyöalustoista (Etherpad, Pirate Pad, Dropbox, Prezi, Wordle, Google Docs, SlideShare, blogit). Kurssin koordinointi hoidettiin sähköpostin ohella Facebook-ryhmässä, johon kutsuttiin myös muita kurssista kiinnostuneita. FB-ryhmässä julkaistiin yritysvierailujen työpajoissa syntyneet posterit, valokuvat ja muu materiaali. Kurssiin kuului myös tutustumisretki 2ndLifeen. Sosiaalisen median käyttö oli kurssilaisille tuttua, ja he saivat itse valita hyödyntämänsä palvelut. Näin opiskelijat kehittivät omaa oppimistaan valitsemalla itse työkalunsa. Kynnys osallistua ja oppia lisää sosiaalisen median käytöstä oli useimmille hyvin matala.

Eli tiivistettynä: some oli oppimisarjen apu, ei este.

Tuossa linkki kurssin blogiin, johon kerätty kurssin löydökset ja kulku.

http://blogs.helsinki.fi/mestariluokka/

t: @jattipaa

Anne Rongas kirjoitti...

Kiitos @jattipaa tosi fiksu toteutus! On tosiaan eri asia kouluttaa esim. auditoriossa iltapäivä tai 1 päivä atk-luokassa kuin pidemmällä kurssilla. Kivoja toteutuksia Mestariluokkanne lisäksi YLE:n Soma ja kirjastolaisten 23 asiaa.

verkostoanatomia kirjoitti...

Olemme kurssia järjestämässä myös vuodenvaihteen jälkeen uudelleen ja noista linkeistäsi voivat kurssilaiset ottaa oppia.

Tarkoituksena on tehdä myös tästä kurssista avoin. Avoin tarkoittaa, että osallistumista somen kautta ei ole rajattu ja kaikki saavat siihen tavalla tai toisella osallistua ja tuoda oman panoksensa. Avoin tarkoittaa myös sitä, ettemme etukäteen määritä työkaluja yms.

Mutta totta, tämä on mahdollista vain jos osallistujilla on jo jotain tietoja ja oppimiskokemus on mahdollista ulottaa yli yhden iltapäivän.