Selkokielellä tekijänoikeusasioista

No otsikko on tietenkin mahdoton toteuttaa, mutta silti. Kouluissa kohtaa niin paljon epätietoisuutta, että aion uhmata luonnonvoimia ja laatia pienen kätevän kortin, jossa on perusasioita mahdollisimman oikein ja mahdollisimman helposti ymmärrettävässä muodossa. Olen laittanut joitakin oman ymmärrykseni mukaan keskeisimpiä nyt tähän, olisi mahtavaa saada oikomista ja täydennystä:

• Netistä on luvallista ladata sisältöjä, kuten kuvia, omaan käyttöön. Edelleen verkkoon julkaiseminen ei ole omaa käyttöä.
  
• Kaikkea netistä ladattu tai painotuotteista skannattua ei saa julkaista verkkoon, ei edes oppisisältöjen ja oppimistehtävien osana. Suljettuun oppimisympäristöön julkaiseminen ei ole sen sallitumpaa kuin avoimeen verkkoon julkaiseminen.

EDIT (kiitos T.): Voisi sanoa, että yksityiskäytön puitteissa teoksia saa käyttää ja kopioida. Opiskelu on yksityiskäyttöä. Samoin kopion tekeminen kaverille. Mutta kopioiden tekeminen >30 kaverille alkaa jo olla julkista toimintaa. Eli teoksia saa esim. valokopioida tai kopioida netistä itselleen oman opiskelun tueksi. Ja pienimuotoinen omalle lähipiirille näyttäminen ja kopiointi on ok.

• Linkin tekeminen on aina sallittua. On kuitenkin syytä välttää sellaisiin sisältöihin linkittämistä, joissa epäilee tekijänoikeusrikkomusta (esimerkiksi uuden elokuvan taltio netissä).
  
• Siteeraaminen on sallittua. Sitaatti on lyhyt, se erotetaan selkeästi muusta sisällöstä ja lähde merkitään tarkasti.

EDIT (kiitos T.): Siteerauksella on myös oltava hyvä syy. Esim. kuvan käyttäminen oman esityksen kuvituksena ei ole siteerausta. Jos taas kuva oleellisesti liittyy esityksen aiheeseen (esim. kaavakuva, joka selventää käsiteltävää ongelmaa), siteeraus voi olla perusteltua.

Siteerauksia ei kannata olla kovin paljon - parempi kirjoittaa asia omin sanoin ja viitata alkuperäiseen teokseen. Jos koko teos on pelkkää siteerausta, onko siinä omaa lainkaan?

• Tekijänoikeus koskee myös verkkoon julkaistua, vaikka tekijänoikeusmerkintää ei olisikaan näkyvissä.
• Tekijänoikeus koskee kirjallista tai taiteellista teosta. Teoskynnyksen ylittymiseen vaaditaan omaperäistä tekijän luovaa työtä. Käytännössä teoskynnyksen ylittyy melko helposti valokuvien, piirrosten, musiikin ja muun vastaavan suhteen.
• Lukion opettajalla ja opiskelijalla on tekijänoikeus omiin teoksiinsa.
• Tekijänoikeuden suojaamaan aineistoon on aina saatava julkaisulupa.

EDIT (kiitos T.): Tarkennus viimeiseen: Kaikkien teosten julkaisuun vaaditaan tekijänoikeuden haltijan lupa - jos olet itse teoksen tehnyt, saat itse päättää. Muutoin on kysyttävä lupa tekijältä, ellei tekijä ole jo etukäteen ilmoittanut luvasta (esim. CC-lisenssillä).

• Tekijä voi luovuttaa nettisisältöjään muille verkkosisältöjen käyttäjille erilaisilla lisensseillä, joista koulutyöskentelyn kannalta tärkein on Creative Commons (CC). Tutustu lisensseihin http://creativecommons.fi/etusivu
• CC-lisenssoituihin sisältöihin kohdistuva hakukone http://search.creativecommons.org/
  
• Muita tärkeitä verkkosivuja:
• Opetusministeriön tekijänoikeussivusto: http://www.minedu.fi/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeuden_perusteita/
• Kopiraitti-opas http://www.kopiraitti.fi/
• Jukka Korpela: Tekijänoikeusfakki http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/ (tämä on jo melko vanha, päivitetäänköhän edelleen?)

EDIT (kiitos anonyymi): Suosittelen tutustumaan seuraaviin sivuihin, tp://www.theseus.fi/tekijanoikeudet.html sekä http://www.theseus.fi/CC-FAQ.html ja huolelliseen kirjoittamiseen.

• Mitä remiksauksesta kannattaisi laittaa? 

EDIT (kiitos T.): Remiksaus on uuden teoksen luomista käyttämällä muita teoksia pohjalla. Esim. otetaan piirretty tv-ohjelma, johon äänitetään oma ääniraita päälle. Tai lisätään videoon tanssimusiikkiraita. Tai otetaan useammista videoista pätkiä ja rakennetaan uusi kokonaisuus.

Remiksaus on sallittua yksityiskäytön piirissä, mutta jos teoksen aikoo julkistaa, pitää remiksissä käytettyjen teosten tekijöiltä olla lupa teoksen muuttamiseen ja jatkolevittämiseen muutetussa muodossa.

Käytännössä valtaosa esim. YouTuben remix-videoista on laittomia.

Jos haluaa pelata sääntöjen mukaan, käyttää remiksauksessa vain CC-lisensoituja teoksia, joissa ei ole ND-ehtoa (ei johdannaisia). Tai pyytää teosten tekijöiltä luvat yksitellen.

YLE ja CC: http://www.youtube.com/watch?v=6Kk8daErSZ8

Esimerkki video+oma ääniraita -remiksauksesta: http://www.youtube.com/watch?v=hXP3pAWT22A

Lyhyihin pätkiin ja parodiaan perustuen laillinen remix-video Disneyn materiaalista: http://www.youtube.com/watch?v=CJn_jC4FNDo

Ja huomiona siis, että tämän pitää valjeta 16-vuotiaalle lukiolaiselle edes jollakin tavoin. Kortti ei saa paisua yli äyräiden. Mitään monimutkaista ei voi laittaa.

EDIT: ja näistä nyt sitten selkoisesti yhteen pieneen korttiin, se on kumminkin tavoite, pitää olla kätevä ja käteen sopiva.

EDIT: Tekijänoikeuskysymyksistä keskusteltu myös Vinkkiverkossa.

Sosiaalisen median lukiokurssi

Kirjoittelin juuri perusteluita sosiaalisen median lukiokurssille (työmaawiki), jonka aineistoja teen Vinkkiverkon lukiohankkeen (Oph:n oppimisympäristöjen kehittämishanke) viimeisenä työnä (Vinkkiverkon opettajaverkoston ylläpito jatkuu AVO-hankkeen voimin).

Tällaista tekstiä olen nyt kirjoittanut perusteiksi kurssille. Mielelläni otan vastaan kommentteja ja oikomista tai lisämutkia!

"Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta." (Määritelmä Jussi-Pekka Erkkola, 2008, ks. pdf.)

Sosiaalinen media (käytetään myös ilmaisua yhteisöllinen media) on noussut viimeisten vuosien aikana merkittävään rooliin ihmisten arkipäivässä, mutta se on vaikuttanut myös paljon tieteelliseen toimintaan, uusiin liiketoimintamalleihin, vapaa-aikaan ja viestintäkulttuuriin. Sosiaalisen median toimintataidot eivät liity vain tietotekniikkaan vaan viestintäosaamiseen monipuolisesti. Kyse on tiedonkäsittelytaidoista, jaetusta asiantuntijuudesta ja yhteistyöstä. Kääntöpuolena on korostunut myös oman identiteetin ja henkilökohtaisten tietojen suojeleminen, informaatiokuormitus ja negatiiviset ryhmäilmiöt, kuten kiusaaminen.

Sosiaalisen median käyttötaidot ovat metatasolla inhimillisen toiminnan perustaitoja. Koska toimintaympäristö on uusi ja koska aiemmilla sukupolvilla ei ole nuoruusaikaista kokemusta sosiaalisen median maailmoista, eivät vanhemmat ja opettajat kykene omaan elämänkokemukseensa nojaten opastamaan nuoria sosiaalisen median toimintakulttuuriin. Toisaalta ne nuoret, joita voidaan joidenkin tutkijoiden mukaan nimittää diginatiiveiksi tai sosiaalisen median alkuasukkaiksi, eivät oman elämänkokemuksensa vähäisyyden vuoksi osaa automaattisesti soveltaa sosiaalisen median käyttötaitojaan oppimisen, tutkimuksen ja työnteon yhteyksissä.

Näistä lähtökohdista on rakennettu lukion sosiaalisen median kurssi, jossa lukioväki, niin opettajat kuin opiskelijat, voivat yhdessä tutkien etsiä hyviä toimintatapoja.

Kuinka sosiaalinen media koskettaa lukiokoulutusta?

Sosiaalinen media tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan laitteiden, sovellusohjelmien ja verkkopalveluitten mahdollistamaa vuorovaikutusta ihmisten kesken. Vuorovaikutuksen keskeisiä elementtejä ovat sisältöjen yhteinen tuottaminen, sisältöjen jakaminen sekä kommunikointi. Tekniset ympäristöt mahdollistavat sekä reaaliaikaisen viestinnän että viivästetyn viestinnän. Myös syntyneet tuotokset useimmiten varastoidaan palveluntarjoajien palvelimille. Sisältöjä voidaan jakaa sekä avoimesti että itse määritellylle joukolle. Sosiaalisen median voima perustuu vertaistuotantoon. Avoin tiede (open science) ja siihen liittyvä tiedeaineistojen vapaa saatavuus (open access) ovat oppimisen näkökulmasta johtaneet avoimen oppimisen (open education) ja oppimisverkostojen laajamittaiseen edistämiseen.

Kurssin aikana opiskelija tutustuu sosiaalisen median toimintakulttuuriin ja työvälineisiin. Keskeisenä opiskelun kohteena on omien opiskelu- ja työskentelytaitojen kartuttaminen sekä yhteisöllinen oppiminen.

Sosiaalisen median kurssi liittyy voimassa olevan lukion opetussuunnitelman aihekokonaisuuksiin Teknologia ja yhteiskunta sekä Viestintä- ja mediaosaaminen. Kurssi tukee opinto-ohjauksen yleisiä päämääriä jatko-opinto- ja työelämävalmiuksien lisäämisessä sekä omien opiskelutaitojen kehittämisessä. Opinto-ohjauksen tavoitteena lukiokoulutuksessa on ohjata opiskelija hankkimaan tietoa ja hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia, mitä tavoitetta sosiaalisen median kurssi omalta osaltaan edistää.

Paa pataan!

Luen keittokirjoja iltaisin tai ruokatauoilla. Olen keräillyt niitä ja reseptejä jo 30 vuotta. Keittokirjoja pidän kulttuurikirjallisuutena siinä, missä runoutta. Erityisen mieluisia ovat tarinoivat keittokirjat, kuten tuoreehko musikaalinen Mojo. Kirjassa jutellaan musiikista ja netistä löytyy linkit sekä iTunesiin että Spotifyhin, mikä on mielestäni tosi mainiota keittokirjailua, kiitos vain Visa Nurmi, Iiro Rantala ja Antti Vahtera.

Ensimmäinen koulutukseni opasti kauhan varteen. Ruokinta on ollut osa arkea ja juhlaa monin tavoin. Tarinoita on kertynyt. Siispä Qaikussa #keittokirja ja omalta osaltani reseptejä ja ruokajuttuja Paa pataan -blogissa. Tunnuskuva on Tukholmasta, kauppahallista, jonka tarkkaa nimeä en tosin muista, mutta iso se oli ja täynnä herkullisia ruoka-asetelmia.

Sommittelin kokeen, jota ei tarvitse valvoa

Maanantaina ja tiistaina olen virtuaaliopetuksen päivillä Helsingissä. Maanantai-illan oppitunnit piti järjestellä. Opokurssin tunti siirrettiin, filosofian kurssilaiset keskustelevat verkossa (vaihtoehtona on pohdiskelu paperille) mediasta, tiedosta ja totuudesta ja psykologian kurssilaiset tekevät välikokeen.

Vinkkiverkosta löysin äsken vinkin Teacher Tube -videoon, joka havainnollisti digitaalista kuilua yhdysvaltalaisille collage-opettajille. Videolla oli muutama hyvä kysymys. Videolla on keskeisiä ajatuslainauksia tutkijoilta. Muun muassa tutkimustulos siitä, miten nuoriso edelleen koulussa on vastaajan roolissa, oli hätkähdyttävä. Opettajat kysyvät, eivät opiskelijat. Kysymisen taito on kuitenkin avain oppimiseen, siitä lähtee ihmetys.

Videon katsottuani päätin kertoa tähän tuosta välikokeesta. Opiskelijani saavat käyttää kaikkea mahdfollista informaatiota, mitä löytävät. Koekysymyksetkin ovat jo netissä, jos joku ne sattuu löytämään. Jokainen saa eri kysymykset. Kurssilla on 16, joten tein 32 kysymystä, valitsevat kahdesta toisen. Tavoitteena on kirjoittaa lukion esseetyyliin koevastaus, jossa ei siis saa lainata lähteitä. Oleellinen juttu on se, että pyydän jäsentelemään vastauksen ja liittämään jäsentelyn osaksi koevastausta.

Arvioinnissa annan painokkaiten palautetta tiedon jäsentelystä ja vastauksen rakentamisesta saatavilla olevan tiedon avulla. Se jäsennys onkin siis oleellinen osa koetta, vaikka sitä kokeen tekijät eivät ehkä tiedä (jos siis joku ei lue tätä blogia). Sovimme myös, että koetta ei valvo kukaan. Jos joku on sairaana tai saksan tunnilla (kun menevät maanantaina päällekkäin), tekee kotonaan. Aikarajoitus 70 minuuttia ja luottamus, että kurssilaiset haluavat kuitenkin mitata omaa osaamistaan, on mielestäni riittävä valvoja. Jos joku työllistää kaveriaan, se kyllä näkyy. Siinä tapauksessa välikokeen tulos poikkeaa muusta näytöstä.

Kaksi eteen yksi taakse #vkk09

Eilisaamuna pyrähdin Espoossa Virtuaalikorkeakoulupäivillä. Harmi kyllä, illan oppitunnit osuivat rajoittamaan osallistumista kiinnostavanoloiseen kaksipäiväiseen tapahtumaan.

Työn ja välimatkojen vuoksi ei ollut järkevää, että aikoinaan lupauduin yhteisesitykseen Jere Majavan ja Juhana Kokkosen kanssa. Mutta kokemuksena olin sentään hyvilläni jutusta. Nimittäin kokeilimme esityksessämme Pecha Kucha -tyyliä, siis 20 kuvaa ja 20 sekunttia kuvaa kohden. Otsikkomme oli Kaksi eteen, yksi taakse: sosiaalinen media matkalla korkeakouluihin.

Koko esityksen Echo-tallenne (minä, Jere Majava, Juhana Kokkonen ja keskustelu 45 min, voi siirtyillä esityksessä kohdasta toiseen)

Aloitin omalla tarinallani Wikiopistossa ja Tampereen yliopistolla kokemastani (slidecasta eli äänet mukana). Nauhoitin puhelimellani (iPhone) oman osuuteni. Yllättävän hyvin ääni tallentui, vaikka en ollut ihan puhelimen vierellä. Tallenteen formaatti oli m4a, jonka konvertoin netissä mp3-muotoon. Kuvat ja ääni on synkattu Slide Share -palvelussa.

Wikiopistotarina Rongas 181109

View more documents from arongas.

Esityksessä vilahtaneet verkkosivut: Wikiopiston Uudet lukutaidot -kurssi ja opintowikini keskustelusivu, Uudet lukutaidot -kurssin muistiinpanoni sekä kurssin ryhmätyöwiki blogeista.

Oman tarinani jälkeen Jere Majava kertoi sosiaalisesta mediasta Helsingin yliopistossa (esityksen kalvot ladattavissa pdf:nä) ja Juhana Kokkonen ylipäänsä sosiaalisen median mahdolliuuksien käyttöönotosta organisaatiossa (viitekehyksenä Metropolia), esityksen kalvot saatavilla verkossa.

Jahapaula (ja pari muuta) raportoi Qaikun Seminaarikannuun ja noukki mukavasti esityksiä seuranneesta keskustelusta hyvin oleellisimmat pointit.

Esitarinoitani
http://opeblogi.blogspot.com/2009/09/wikiopiston-nettikaytavilla-liikkuu.html
http://opeblogi.blogspot.com/2009/09/opiskelu-20.html

Hitaasti kehittyy ymmärrys, kiihkeässä virrassakin

Sometu-verkoston sivuilla kysellään parhaillaan sitä, mitä on tulevaisuuden yleissivistys. Eiliseltä tälle päivälle jatkuneilla Virtuaalikorkeakoulupäivillä heti avauspuheenvuorossa opetusministerin lausumana huomioitiin taas kerran, ettei Suomi ole enää tietoyhteiskuntakehityksen keulilla (samantapaisia Virkkunen kirjoitti Opettaja-lehden kolumniin alkukuusta).

Opetussuunnitelmia ollaan jälleen uudistamassa. Ja joo, juurihan edelliset on saatu käyttöön, mutta käsittely vie vuosia ja oikeastaan opetussuunnitelmien onkin oltava mukana ajan liikkeessä. Nyt käydään edellistä merkittävämpää keskustelua. Eri suunnista halutaan yhä enemmän ja enemmän teemoja opetukseen. Oppiainejärjestöt tekevät hartiavoimin töitä oman asemansa säilyttämisen ja toki myös nostamisen eteen. Uusia oppiaineita on esitetty kymmenittäin.

Ja mitä arki on? Ankeimmillaan? Niin kiire, ettei mitään ehdi oppia kunnolla. Mielenterveysongelmat lisääntyvät. Uuvuttaa ja turhauttaa. Luokkahenkeä ei enää ole, varsinkaan lukiossa, jossa samalla asteella opiskelevat saattavat tehdä tarkempaa tuttavutta vasta abivuoden projektiretkellä (ja tämä ei ollut keksitty esimerkki).

Kenessäkään järjestelmän yksittäisessä toimijassa ei ole vikaa. Kokonaisuudessa on vikaa. Minun mielestäni. Tämä on vain eräs mielipide muiden joukossa. Jois saisin valtaa, vähentäisin opittavien asioitten määrää, syventäisin kunnollisten kehysten rakentamista ja lisäisin huomattavasti taito- ja taideaineitten osuutta. Jotta monipuolisuus säilyisi, osa valinnaisaineista voisi muodostua ilmiöpohjaisista oppimistoteutuksista (projektioppimista, tutkivaa oppimista, ongelmalähtöistä oppimista).

Hidas oppiminen kunniaan!

Lue lisää TIEKE:n Tiedosta-lehdestä, mitä kirjoitimme Vainion Leenan kanssa hitaasta oppimisesta ja hektisestä maailmasta.

Virtuaaliopetuksen päivillä taustakanavat käytössä

Nykyisin tapahtumissa ei enää jätetä yleisön vastuulle taustakanavien perustamista, kuten vielä Jaikun ja Qaikunkin varhaisaikoina eräitä poikkeuksia lukuunottamatta. Tapahtumat perustavat blogeja, ilmoittavat etukäteen Twitter-hashtaginsä, Flickr-tägin, Qaiku-kanavan ja niin edelleen.

Huomenna alkava Virtuaalikorkeakoulupäivät (myös Twitterissä) suosittelee Twitter-viesteihin #vkk09 ja ensi viikolla pidettävät Valtakunnalliset Virtuaaliopetuksen päivät (myös Twitterissä) #vvop hashtagia.

Blogeihin kootaan linkkejä, ohjelmaan liittyviä merkintöjä, Twitter-viestivirtaa. Qaikun Seminaarikannusta on muotoutunut vakiopaikka, jossa raportoidaan kuultua ja nähtyä. Twitter sallii vain 140 merkkiä kaikkiin viesteihin, Qaikussa kommentit voivat olla pidempiä.

Twitterin etuna ovat monet sovellukset, joilla tapahtumissa voidaan esimerkiksi näyttää viestivirtaa. Eräs näistä on Twazzup, joka Virtuaaliopetuksen päivien osalta näyttää jo nyt näinkin aktiiviselta:

Kevennä selailua mainossulkimella

Firefox-selaimeen saa Adblock Plus -lisäosan, joka sulkee mainokset. Valmiit listat auttavat alkuun ja itse voi lisätä sulkulistalle kohteita.

Esimerkiksi Wikispaces-wikin Google-mainosten rivi näyttää tyhjää. Ningin mainoslaatikko ei ilmesty ollenkaan esille. Ja tietenkin monien verkkolehtien selaaminen keventyy huomattavasti.

Vapaa sivistystyö tekee hyvää

Sometu-verkostossa on aktivoitunut keskustelu vapaasta sivistystyöstä. Oletko käynyt joskus kansanopiston? Oletko opiskellut opintopiirissä? Tai työväen/kansalaisopistossa?

Itse olen lukukauden opetellut lukuisia kädentaitoja Perheniemen kansanopistossa vähän päälle parikymppisenä. Kansalaisopistossa samoin kädentaitoja ja kieliä. Myös luovaa kirjoittamista tuli opiskeltua monet vuodet. Opintopiireissä opiskeltiin mm. kulttuuri- ja viestintätaitoja. Opintojeni työharjoittelun tein Maaseudun Sivistysliitossa ja opettajaopintojen syventävän praktikumin (siis sen, mitä ennen auskultoinniksi kutsuttiin) Helsingin kaupungin työväenopistossa. Näkökulmaa ovat tuoneet myös lyhyt tovi kansanopiston johtokunnassa ja parhaillaan opistolaisen äidin rooli.

Kaikesta on ollut loppuelämäksi ilo ja hyöty. Erityisen merkittävänä pidän kuitenkin vapaan sivistystyön roolia identiteettikehityksen edistämisessä ja myönteisen itsetunnon syntymisessä. Vapaaseen sivistystyöhön kuuluu luontaisesti ryhmätoiminta ja vertaisoppiminen. Opitaan olemaan ihmisiksi keskenämme. Vapaamuotoisten opiskelun kohteiden avulla tehdään matkoja omaan mielen avaruuteen, mahdollisten maailmaan ja kuttuurin moniin kerroksiin.

Vapaa sivistystyö on hyötyä tavoittelevassa yhteiskunnassa rajalla. Se helposti säästetään pois tai toisaalta vapaa sivistystyö saattaa omaksua tulostavoitteisen yhteiskunnan hyötykoodiston. Soisin sydämestäni, että vapaa sivistystyö säilyttäisi vapautensa ja paikkansa. Itse olisin ilman hyötyä tavoittelemattomia harrasteopintoja kädettömämpi ja päättömämpi.

Wikin ja chatin parhaat puolet: Etherpad

Oletko työstänyt yhteisiä dokumentteja wikissä tai Google Dokumenteissa? Nyt tarjolla kollektiivisen kirjoittamisen verkkoväline Etherpad, jossa on mainiosti yhdistetty wikin, keskustelusivun ja chatin ominaisuuksia. Lisäksi yhteistyöryhmän jäsenet saavat (IP-osoitteen mukaan ilmeisesti) oman värin (valikoima ei vielä suuri), jolloin tekstistä hahmottaa kollektiivisen työstämisen.

Kiti Müller radiossa toivotti lepoa aivoille

Me ihmiset olemme erilaisia. Itsensä tunteminen olisi tärkeää, jottei tarvitsisi juosta sen perässä, mikä on omaan olemiseen epäsopivaa. Toisaalta rajoja pitää tutkia, että sopivan löytää ja rajat muuttuvat elämän myötä. Niin että vaikea olla varma.

Tämä esipuheena sille, että arvosta kovasti näitä aivotutkijoita, jotka kehottavat meitä ihmisiä lepäämään ja suodattamaan ja hidastamaan. Tänään Reseptorissa Radio YLE 1:ssä professori, aivotutkija Kiti Müller (mainion Aivokutinaa-kirjan kirjoittaja) puhui varoituksen sanoja 7/24-yhteiskunnasta. Asia pitää ottaa onkeen, mutta toisaalta tuolla asenteella, että olemme erilaisia. Ohjelma tulee 12.11.09 klo 11:30, podcastina saatavilla ja Puhe-kanavallakin.

Joskus olen itse joutunut selittelemään paljoa tekemistä ja mitens-sinä-jaksat. Vastaukseni on, että olen hyvä laiskottelemaan (on tullut ennenkin bloggailtua aiheesta).

Luin Hesarin Kuukausiliitteestä mahtihyvän jutun Bengt Holmströmistä, joka on niitä harvoja suomalaisia, jolle povataan Nobelia. Hän kertoi käyttävänsä paljon aikaa ajattelemiseen. Ei siis jatkuvaan tiedon perässä juoksemiseen, vaan ajattelemiseen. Hän kuvasi tieteentekemisen mestareita vertauksella Roomaan menijöistä, joista osa puskee väen väkisin Roomaan, kun jotkut matkan varrella tajuavat, että onkin parempi mennä Prahaan.

Jos ei ajattele, jää paljon havaitsematta. Monella on nykyään tilanne päällä koko ajan ja käy, kuten tuttavalleni, joka huokasi: "On niin kiire, ettei ehdi ajattelemaan."

Huomaan usein käyvän niin, että mitään tekemättä edistää jotakin asiaa nopeammin kuin pinnistelemällä. Mutta samalla on myös oltava ahkera prosessin alku ja loppupäässä. Tai ehkä siinä välilläkin. On nähtävä vaivaa, etsittävä, selvitettävä, kuunneltava, luettava, opeteltava asioita.

Mutta välillä pitää olla vain. Katsella taivaalle tai varpaisiin. Mennä vaikka Tiutisiin.

Inhoan powerpointteja: jakakaa ihmiset niitä urakalla!

Suosittelen jakamaan ppt-esityksiä (tai vastaavia) Slide Sharessa ja noukkimaan sieltä hyviä kierrätykseen. Esitysten panttaaminen itsellä muuttuu sitä merkityksettömämmäksi, mitä enemmän on avoimesti tarjolla informatiivisia ja ajatuksia herättäviä esityksiä. Esimerkiksi Harto Pönkä ja Tarmo Toikkanen tuottavat laatukamaa tasaiseen tahtiin. Tässä Harton tuorein:

Sosiaalisen median käsikirja verkkoliftareille (netiketti, verkkoidentiteetti, tietoturva yms.)

View more presentations from Harto Pönkä.

Netitse esityksistä saa nopsaan ajatuksen kiteestä kiinni. Hyvin laadittu esityspläjäys on opettavainen.

Itselläni on nyt päällä joku seminaariesityspoverpointtiallergia. Aika hyvä apu on taustakanavanäprääminen eli katse omalla koneella ja korvat puheessa. Puhe käy aivojen kautta.

Vakiokaava seminaariesiintyjillä on, että kalvoja on liikaa, niissä on hillittömästi tekstiä, niitä loikitaan läpi niin, että esiintyjä selittelee, mitä niissä olisi ollut, mutta kun nyt ei ole aikaa. Puolen tunnin puheeseen olisi ihan hyvä yksi kalvo, jossa korkeintaan kymmenen avainsanaa. Kuvat toimivat hyvin, jos ne tukevat esitystä. Nykyisin monissa esityksissä kuvat varastavat shown. Viimeksi tykkäsin kovasti esityksestä, jossa puhe oli pääroolissa, lyhyttä perustekstiä kalvoilla, musta fontti, valkoinen tausta, ei mitään kilkkeitä.

Olenko tullut vanhaksi?

Logiikkani on siis ppt-esitysten massiivinen nettijakelu, josta seuraa ppt-esitysten arvon arkipäiväistyminen, josta seuraa, että herättääkseen seminaariyleisön, esiintyjät ryhtyvät varioimaan lisää, käyttämään erilaisia esiintymisen tapoja, olemaan persoonallisempia. Minulla ei ole sinänsä mitään ppt-esityksiä vastaan. Ne toimivat joissakin tilanteissa, kuten etäesityksissä. Mutta niitä vaan on liikaa ja kaikista esityksistä tulee kaavamaisia. Uutta kaipaa. Tai vanhaa. Hyvä tarinankertoja ja palanen liitua paria avainsanaa varten.

Olenko optimisti?

EDIT: Scription verkkosivuilla oli koostettu jo aiempaa keskustelua aiheesta. Hyviä linkkejä!

Avoimet verkostot oppimiseen

Jos haluat kurkata, mitä enimmäkseen työkseni teen nykyisin, tässä aamupäivällä hanketarkastajalle esittelemäni kooste, toki vaatisi selostuksen mukaan, mutta kyllä kuvia kelailemallakin saa pienen tuokiokuvan. Tavoitteena ei pelkästään tuottaa virtaa vaan saada energiaa virtauksesta sekä tietenkin maukasta kalaa.

Kohtuus ja mistä voi olla onnellinen?

Epikurolaisuus on viehättänyt minua siitä saakka, kun Heikki Kanniston filosofian historian kurssilla kuuntelin kertomuksia Epikuroksesta ja hänen seuraajistaan (käsityksen saa Wikipediasta).

Mitä pienemmistä asioista iloitsee, sitä enemmän ilon aiheita. Ystävyyden merkitys onnellisessa elämässä on keskeinen. Puutarha mentaalisena ja konkreettisena tilana. Ja nautiskelu, kohtuullisesti. Kun osaa nautiskella pienistä vivahteista, yksinkertaisetkin eväät tuottavat onnea elämään.

Näitä mietin monesta syystä, luin Tere Vadénin Kymmenen kohtuullista vaatimusta ja kuuntelinen hänen pohdiskeluuaan siitä, kuinka Kohtuus on vaarassa. Vähemmän on enemmän, kun sen ymmärtää.

Veikeä Google Wave -kokemus

Sain Googlelta uuden koekäytössä olevan Waven kutsun ja tilaisuuden kutsua 20 muuta Waven koekäyttäjiksi.

Muutama kutsu oli vielä jäljellä ja äsken tapasin tuttavan, joka oli kutsua vailla. Niinpä avasin Waven, lähetin kutsun ja huomasin, että yksi kutsun saaneista oli jättänyt kiitoksen. Vastasin siihen ja ping! hän oli linjoilla ja alkoi vastaamaan saman tien. Rupattelimme hetken.

Tosi hauskaa oli se, että keskustelu rönsyili graafisesti. Vastasimme välillä edeltävän keskustelun aiempiin repliikkeihin. Wavessa näkee, kun toinen kirjoittaa ja luontevasti omaa vastaustaan alkaa kirjoittamaan samaan aikaa toisen vielä vastatessa. Siis voidaan puhua yhteen ääneen ja silti kuulla toisiamme. Jänskää. Tuntui ihan hauskalta.

Ks. Google Waven käyttäjämanuaali.

Luettaisko joukolla?

Näyttää ihastuttavan houkuttelevalle itseään maailman ensimmäiseksi sosiaaliseksi e-lukupalveluksi mainostava Readcloud. Syntyisikö porukkaa kokeilemaan? Ja jotain erikoisempaa pientä luettavaksi? Tämä täytyisi kokea joukolla.

Tuore oppimisverkosto: Kielitaiturit

Kielitaiturin verkostoitumissivut liittyvät Oph:n oppimisympäristöhankkeeseen ja esittelevät itseään:

KIELITAITURI on Opetushallituksen rahoittama hanke, jonka tavoitteena on lisätä ja edistää uusien, tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien oppimisympäristöjen käyttöä vieraiden kielten opetuksessa ja oppimisessa.

KIELITAITURI-yhteisö on tiedotus-, ideointi- ja keskustelufoorumi kaikille kielten oppimisesta ja sen kehittämisestä kiinnostuneille toimijoille.

Osallistu lukiopäivien esitykseni valmisteluun!

Huomisaamuna 5.11. puhun tänään alkaneilla lukiopäivillä lukion toimintakulttuurista. Onko sinulla ajatuksia aiheesta? Kommentoi tähän.

Koostan esitykseni ihmisten ajatuksista ja ripottelen mukaan sosiaalisen median oppimiskäytön näkökulmaa. Olen jo kuulutellut kommentteja Qaikussa, Twitterissä, Friendfeedissä ja Facebookissa sekä häirinnyt tuttaviani chatin kautta. Hyvää saalista on kertynyt. Tuotokset ilmestyvät tänne.

Osallistu Vinkkiverkossa tv-ohjelmaideointiin

Vinkkiverkon Opettaja.tv-ryhmässä Heidi Brucker kyselee: Mikä puhuttaa kotona ja koulussa juuri nyt? Ja kysymys jatkuu johdattelulla:

Studio Kotro on viikoittainen suora koulu- ja kasvatusaiheinen keskusteluohjelma YLE Teemalla tiistaisin klo 18.30. Arno Kotro vieraineen ruotii aiheita, jotka kiinnostavat juuri nyt vanhempia, kasvattajia ja opettajia. Haluatko osallistua ohjelman suunnitteluun? Mistä aiheista kaipaisit keskustelua? (Studio Kotron keskustelut syksyllä 2009)

Nyt vain joukolla vinkkaamaan ohjelmatekijöitä!

Filosofian opettajuuden autuus

Miten auvoista onkaan päästä opettajana oppijan asemaan. Ja miten rohkaisevaa on kerta toisensa jälkeen tuntea nahoissaan, että sanavallan antaminen opiskelijoille toimii.

Viime viikolla alkaneella filosofian kurssilla johdattelen opiskelijat hitusen avoimeen nettiin. Kurssiin kuuluu neljä ihmettelytehtävää, jotka toteutetaan Ning-sivustolla. Tänään aiheena oli etsiä jokin itse kiinnostava antiikin ajattelijan ajatus, kuvailla sitä, kertoa, mikä siinä kiinnostaa ja vielä vähän pohtia yli kaksi vuosituhatta vanhojen ajatusten merkitystä.

Osa vielä kypsyttelee vastauksiaan, mutta jo kertyneet saavat tämän pikku opettajan hymyilemään suu korvissa. Keskustelu on tosi kiinnostavaa – kurssilaiset ovat tehneet hienoja ajatuslöytöjä.

Käytännössä toimimme niin, että ensin esittelin lyhyesti, mistä kysymys ja millaiselle sivulle mennään. Kerroin, että saa esiintyä oman valinnan mukaan lempinimellä tai koko nimellään, kuvan voi laittaa tai olla laittamatta. Perusidea on, että kaikki voivat lukea toistensa ajatuksia ja ettei ole vääriä vastauksia. Kyse on mielipiteistä ja omista havainnoista, jotka ovat aina oikein (jos ei mennä äärimmäisyyksiin).

Opastusta ei kovin paljoa tarvittu, lähes kaikki saivat käyttäjätunukset Ningiin nopeasti. Nykyisin Ning vaatii sähköpostivarmennuksen, mikä hidasti osalla tunnuksen saamista.

Opekouluttajan opinsaunassa pyyhkeet tarpeeseen

Olin etätyöni puolesta kouluttamassa opettajia pari päivää, aiheena johdatus sosiaalisen median opetuskäyttöön. Valtaosa ei vielä ollut käyttänyt omassa opetustyössään avoimia blogeja tai wikejä tai muita.

Ennakkoon olin koulutuksen verkkosivuille laittanut diakertomuksen aiheestani. Koulutuspäivä jakautui neljään osaan: ensin orientointi avoimen verkon ja sosiaalisen median oppimistiloihin, sitten tutustuminen wikiin ja oman Wikispaces-wikin luominen, hienosäätöön ei suurella ryhmällä ilman ennakkovalmistautumista ollut mahdollisuuksia. Kolmas osio oli informaation ohjaamisen mahdollisuuksien esittely (syötteet, sosiaaliset kirjanmerkit, upotettavat koodit). Neljännestä osiosta vastasi Hämewikin Maija Saraste. Hän esitteli Hämewikin ja opasti artikkelin kirjoittamiseen.

Tänään laadin palautelomakkeen. Perustin koulutukselle yhteisen Google-tunnuksen ja laadin lomakkeen Googlen dokumenttien lomake-sivulla. Lomakkeen tekeminen on helppoa, tulokset saa sekä laskentataulukkona (Excel-muodossa) että valmiiksi yhteenvetoina (monivalinnat näkyvät selkeästi pylväinä ja piirakoina). Jos tekisin omilla tunnuksillani lomakkeen, muut kouluttajat eivät pääsisi näkemään yhteenvetoa, vaikka heidät voisinkin laskentataulukkoon kutsua (tätä on kokeiltu). Lomake näyttää tältä (älä vastaa, jos et ollut kyseisessä koulutuksessa). Lomakkeesta saa helposti kopion, jota voi muuntaa tarpeen mukaan. Lomakkeen voi lähettää suoraan sähköpostissa. Sen voi myös upottaa verkkosivulle.

Jaa, mites sitten tuo otsikon lupaama pyyheosasto?

Kurssilaiset pitävät oppimispäiväkirjablogeja. Aika moni työparinsa kanssa suljettuja, mutta onneksi eivät kaikki. Avoimesta blogista sain omaa koulutusosiotani koskevaa palautetta ja pyyhkeitä siinä mielessä, että kirjoittaja olisi halunnut keskustelun sijaan keskittyä enemmän oman wikin tekemiseen. Ärsyttävästi vain vilauttelin lukuisia mahdollisuuksia, mutta en antanut riittävästi eväitä samankaltaisten virittelyjen toteuttamiseen. Kurssiwikissä on työvälineitä ja rohkaisemme pyytämään niitä lisää, mutta silti aiheellinen pyyhe.

Tykkään vastakommenteista. Aina ensin tulee glubs-olo ja voi-ei-olisinpa-tajunnut -olo. Mutta niitä seuraa hedelmällinen keksimisolotila, kuten nytkin. Olisi ollut tietenkin tosi mukavaa saada palautetta heti tai vaikka sähköpostilla jälkijättöisesti, bloggaaja ei ehkä arvannut, että osun hänen tekstiinsä. En päässyt jättämään kommenttia blogiin (kommentointi suljettu vain blogiin kutsutuille), eikä yhteystietoakaan ollut. Välitän tätä kautta kiitokset. Palaute oli asiallista pohdintaa ja kirjoittajan lähtökohdista täysin ymmärrettävää.

Kouluttajan dilemma on siinä, miten taiteilla monien odotusten ristivedossa. Ja miten suhteuttaa odotukset siihen realismiin, jonka itse tuntee.

Koulutuksessa minun olisi pitänyt muistaa kertoa, että itselläni meni puoli vuotta blogeihin tutustumisen jälkeen, että sain aikaan kohtuullisen opetustoteutuksen ja wikin kanssa kului vuosi, ennen kuin hiffasin, miten se toimii. Ensin pitää sisäistää toimintatapa, ymmärtää tekniikka, miettiä omaan opetukseen sopiva toteutus, kohdentaa oppimisprosessiin ja niin edelleen.

Esimerkiksi filosofian kurssi, jonka wiki vilahteli näytteissäni, on kehittynyt nykyiseen toteutusmuotoonsa kuuden vuoden ajan, josta ajasta ensin html-verkkosivuilla vuoden, verkkosivujen rinnalla Pedanet-sivut (mm. keskustelut poistettu näkyvistä) seuraavan vuoden, ohjausblogin rikastamana seuraavan ja kolme viimeistä vuotta wikissä, ensin toisessa ja sitten nykyisessä. Ja rinnalla on kokeiltu Google-sites-sivustoa sekä Ningiä, jota jälleen käytetään keskusteluihin, joihin on aiemmin käytetty myös vapaaehtoisten kanssa Jaikua. Ja tietenkin on pitänyt kokeilla myös filopodcastin tekemistä. Second Life ja Sokratinna Runo odottavat vielä synteettiselle Agoralle pääsyään. Ja esimerkiksi portfolio-toteutuksen hiomiseen on mennyt kokemusten kera 4 vuotta. Wikin ilo on juuri siinä, että tämä hidas kehittely onnistuu ja aina voi muuntaa kätevästi uutta kurssia varten, kun tekniikka tulee tutuksi.

Mutta mitä ihmettä kertoa tästä työskentelytavasta, ettei kuulija läkähdy? Jotain maistiaisia. Poimintoja, jotka herättäisivät ehkä nälän tutkia ja opetella itse?

Jos olisin itse aikoinaan löytänyt jotain muita kuin vierasmaalaisia blogeja ja wikejä, joista katsoa vähän mallia ja kerätä ideoita, olisin ollut huipputyytyväinen. Mutta kaikki piti keksiä lähinnä itsekseen ja kokeillen, mikä ei aina ollut kivaa ja mistä johtui sitten se, että ensimmäinen kurssiwikikokeilu jäi torsoksi. Oma kipinä oli vain niin kova, että pakko oli sinnitellä tuskaisten epäonnistumisten ja harhailujen yli.

Suhteutettuna tähän kokemukseen, ajatus siitä, että ensimmäisellä wikien opetuskäyttöön tutustumisen tapaamisella pitäisi päästä oman wikin laatimiseen, vaatii ennakkovalmistautumista ja useamman opastajan tai pienen ryhmän. Jokaisella on kumminkin erilainen idea ja erilaiset kysymykset. Yleisiin toistuviin Wikispaces-wikin käytön kysymyksiin olen laatinut opastevideot.

Nyt ollaan sentään onneksi tilanteessa, jossa mietitään valtakunnallisesti avointen kurssitoteutusten koontia ja on paikkoja, kuten Vinkkiverkko, jossa kysellä vertaistukea. Ihan yksin ei tarvitse tuskitella.

EDIT: Tärkein meinasi unohtua tekstistä eli mikä tästä tekee niin hidasta? Se, että kyse ei ole vain työvälineistä, vaan toimintakulttuurista, työtavasta, jopa omasta identiteetistä ja omasta roolista (josta käytiin em. koulutettavien kanssa erittäin hyvää keskustelua). Blogin ja wikin saa suljettuna käyttöön ja niiden, kuten muidenkin avoimen sosiaalisen verkon välineitten kanssa voi toimia, kuten toimitaan perinteisissä suljetuissa verkko-oppimisympäristöissä, mutta miksi tällöin käyttää avoimia välineitä? Suljetut oppimisympäristöt ovat hyviä, jos ei haluta avoimeen oppimistilaan. Tämäkin asia on mietittävä ja kokeiltava. Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. En voi tarjoilla kuin esimerkkejä, en valmiita malleja.

Podcastit – kieltenopiskelijan autuus!

Kuulemalla oppii. Eräät meistä oikein mielikseen. Siispä mistä löytyisi korvalle sopivaa haukattavaa?

Applen iPodeissa, iPhonessa ja iTunesissa toimivan App Storen kautta löytyy hyvin luokiteltu podcast-hakemisto. iTunesin saa myös Windows-koneelle. Itse olen käyttänyt sitä jo ennen Mac-aikaani podcastien tilaamiseen ja kuunteluun, mutta toki vaihtoehtojakin löytyy, esimerkiksi Juice, jonka sisältä löytyy myös podcasthakemisto.

Kelpoisa hakemisto podcastien verkkoselailuun on Odeo, jossa on esimerkiksi oma luokka opiskeluaineistoille. Sitä kautta löytyy helposti vaikkapa Deutsche Wellen mainio Langsam gesprochene Nachricten.

Odeosta voi myös kopioida upotuskoodin, jolla saa vaikkapa kielen verkkokurssille kätevästi kuuntelutehtävän (alla oleva löytyy täältä). Ohjelmia voi myös ladata omalle koneelle mp3-muodossa.