lauantaina, marraskuuta 21, 2009

Sommittelin kokeen, jota ei tarvitse valvoa

Maanantaina ja tiistaina olen virtuaaliopetuksen päivillä Helsingissä. Maanantai-illan oppitunnit piti järjestellä. Opokurssin tunti siirrettiin, filosofian kurssilaiset keskustelevat verkossa (vaihtoehtona on pohdiskelu paperille) mediasta, tiedosta ja totuudesta ja psykologian kurssilaiset tekevät välikokeen.

Vinkkiverkosta löysin äsken vinkin Teacher Tube -videoon, joka havainnollisti digitaalista kuilua yhdysvaltalaisille collage-opettajille. Videolla oli muutama hyvä kysymys. Videolla on keskeisiä ajatuslainauksia tutkijoilta. Muun muassa tutkimustulos siitä, miten nuoriso edelleen koulussa on vastaajan roolissa, oli hätkähdyttävä. Opettajat kysyvät, eivät opiskelijat. Kysymisen taito on kuitenkin avain oppimiseen, siitä lähtee ihmetys.

Videon katsottuani päätin kertoa tähän tuosta välikokeesta. Opiskelijani saavat käyttää kaikkea mahdfollista informaatiota, mitä löytävät. Koekysymyksetkin ovat jo netissä, jos joku ne sattuu löytämään. Jokainen saa eri kysymykset. Kurssilla on 16, joten tein 32 kysymystä, valitsevat kahdesta toisen. Tavoitteena on kirjoittaa lukion esseetyyliin koevastaus, jossa ei siis saa lainata lähteitä. Oleellinen juttu on se, että pyydän jäsentelemään vastauksen ja liittämään jäsentelyn osaksi koevastausta.

Arvioinnissa annan painokkaiten palautetta tiedon jäsentelystä ja vastauksen rakentamisesta saatavilla olevan tiedon avulla. Se jäsennys onkin siis oleellinen osa koetta, vaikka sitä kokeen tekijät eivät ehkä tiedä (jos siis joku ei lue tätä blogia). Sovimme myös, että koetta ei valvo kukaan. Jos joku on sairaana tai saksan tunnilla (kun menevät maanantaina päällekkäin), tekee kotonaan. Aikarajoitus 70 minuuttia ja luottamus, että kurssilaiset haluavat kuitenkin mitata omaa osaamistaan, on mielestäni riittävä valvoja. Jos joku työllistää kaveriaan, se kyllä näkyy. Siinä tapauksessa välikokeen tulos poikkeaa muusta näytöstä.

12 kommenttia:

Jarmo Tanskanen kirjoitti...

Nämä ovat niitä käytännön kysymyksiä, joita joutuu miettimään. Lähtökohtaisesti oppijat eivät ole samanarvoisessa asemassa. Esim. meillä (yliopistossa) tuo ei oikein valvotun tentin/kokeen korvaajaksi käy, koska joku kokee sen epäoikeudenmukaiseksi. Jokuhan voi tehdä sen toisen "osaajan" kanssa. Jos vilpin mahdollisuus on, joku käyttää sitä aika varmasti. Itse käytän erilaisia systeemejä, joissa osan arvosanasta voi tehdä ei-valvotusti ja osa sitten tulee tehdä valvotusti. Mutta näinhän sinä ilmeisesti teetkin :)

Anne Rongas kirjoitti...

Hei Jarmo, itse olen opiskellut yliopistolla 12 vuotta eikä kukaan ole koskaan valvonut, missä ja miten teen oppimistehtäväni. Olen tämän idean tuonut suoraa korkea-asteelta lukioon. Sana oppimistehtävä on vain korvattu sanalla koe.

Yliopistolla on myös paljon seminaareja, joissa joutuu sitten omia tuotoksiaan puolustamaan sanallisesti. Me puramme tuon kokeen siihen tapaan, että jäsennyksiä käsitellään yhteisesti.

Tämä on siis vain näkökulmakysymys. Tämä joukkio joutuu kirjoittamaan esseen myös valvotussa koeolosuhteessa.

Monilla on vielä matkaa omaksua lukion esseetyyliä. Lukion nykyinen systeemi, jossa on koeviikko ja sitten alkaa uusi jakso, ei ole oikein hedelmällinen esseiden käsittelyyn. Osa kouluista järjestää kokeepalautustilaisuuksia, mutta meillä se ei ole oikein onnistunut, se on lukujärjestysteknisesti hankalaa ja aina kun niitä on järjestetty, vain muutama (ne parhaat) tulee paikalle.

Mervi J. kirjoitti...

Hei Anne, kannatan lämpimästi, tuossahan pääsee (joutuu?) ajattelemaan, yhdistämään tietoa ja päättelemään ihan itse, ei oksentamaan valmista jauhelihaa takaisin. Kyse on siis oikeasta osaamisesta. Toivottavasti sitä tullaan arvostamaan jatkossa kouluasteesta riippumatta!

teromakotero kirjoitti...

Teet hienon palveluksen opiskelijoillesi Anne! Heille tulee olemaan helppoa siirtyä joskus jatko-opintoihin.

En ymmärrä, miksi opiskelijoiden välinen yhteistoiminta nähdään aina vilpin tekemisen näkökulmasta. Kuitenkin juuri nuo yhdessä tekemisen ja luomisen taidot tulevat tulevaisuudessa olemaan äärimmäisen tärkeitä.

Myös todellinen oppiminen tapahtuu juuri tiedon rakentamisen prosesseissa. Tentteihin ja kokeisiin lukeminen ja niihin vastaaminen on siihen nähden todella tehoton oppimisprosessi. Muutamassa kuukaudessa suurin osa opetelluista tiedoista on hävinnyt.

Anne Rongas kirjoitti...

Tässä oli tosiaan taustalla vielä sellainen havainto, että ensimmäisen jakson kokeissa hyvin harva luonnosteli vastauksensa, vaikka asiaa oli opotunnilla harjoiteltu ja korostettu (opokurssi ei ole aikuislukiossa pakollinen).

Olen päivälukiossa opettanut matkan varrella jonkun verran. Vaikka ajattelisi, että aikuisilla on elämänkokemus apuna, niin rutiini esseekirjoittamiseen tekee niin ison tenän, että vaikka kuinka olisi jopa alan ihminen (esim. hoitoalalla), niin ei vaan saa itsestään paperille sitä, mitä osaa ja tietää. Rutiini puuttuu. Ja koejännitys salpaa tosi monelta tekstin tuottamisen.

Heli kirjoitti...

Minulla kun opiskelijat ovat aikuisia ja opettajaksi opiskelemassa niin olen jo monta vuotta antanut heille myös esseen aiheen keksimisen itselleen ja se on yksi kehittävimpiä osia.
Se kun ei tosiaan opettajana auta että on lukenut kirjan ja tutkimuksia vaan tietoa pitää osata käyttää oikeassa elämässä.

Kun kirjoittamisen tai ilmaisemisen, onhan muukin sallittua kuin kirjoitus, niin kaikki vilpittömät esitykset pitää hyväksyä koska voi olla hyvä niin monella tavalla. Olemme päässeet irti numeroista jo kauan sitten..
Ja tehtävät saa palauttaa milloin vain opinto-oikeuden aikana. Minulla on tällainen hullu täydellinen vapaus ;)

Anne Rongas kirjoitti...

Arvioinnista olisi muuten tärkeää kestustella nykyistä enemmän ja olen havainnut, että aihe nousee esiin nykyään aika usein.

Heitän tähän yhden aiheen, jota olen itse välillä mietiskellyt, kun on noussut esiin vilpin mahdollisuus ja avoimet tai valvotut näytöt. Minulla oli joitain vuosia sitten opiskelija, jolla ilmiselvästi oli valokuvamuisti. Hän pystyi kirjoittamaan valvotussa koetilanteessa sanasta sanaan kirjaa lainaten. Tämä tuli yllätyksenä minulle ja kurssi oli ainut, mitä hänelle opetin. Arvioidessani olin ihan ällikällä. Miten tiedän, onko hän myös ymmärtänyt asiat? Onko virheettömällä vastauksella saatu kymppi todella oikea numero? Kaikenlaisia muitakin tilanteita on tullut vastaan. Näytön ja arvioinnin pitäisi toimia vähän perinteistä loppukoetta/tenttiä monimuotoisemmin.

Kiinnostavaa luettavaa on tuore Erja Vihervaaran toimittama julkaisu Koe oppimisympäristönä (pdf).

Heli kirjoitti...

Minun piti kertoa mutta unohdin. kun meillä on monenlaisia tuotteita ja kootaan pofoa niin äskettäin opiskelija loppuarviossa kaipasi että olisi tenttejä joskus. Minä sitten selitin että tämä on se tentti.
Kiva tuo pdf arviointiraportti. Mitäköhän on arvioinnin parissa tullut koskaan uutta?

Anonyymi kirjoitti...

Pidin tästä ideasta kovasti. Opiskelijoita on vaikea motivoida harjoittelemaan vastaustekstin rakentamista, ja jos harjoitus onkin koe, se saattaa auttaa!

t. MarjaO

Anne Rongas kirjoitti...

Joo, tämä välikoe paljasti sen, mitä ajattelinkin ja mitä MarjaO kommentoi: tekstin rakentamisen taidot eivät ole vielä oikein avautuneet. Vaikka käsillä olisi kaikenmaailman aineisto, niin itse täytyy ymmärtää siitä jotain ja lisäksi täytyy osata sommitella esseetyyppinen teksti.

Havaitsimme, että omalla koulullamme ykkösille lukujärjestyksen mukaan pakollisella kurssilla vasta joulun jälkeen tulee tekstin rakentamista äidinkielessä. Huono homma. Ennen meillä oli opo pakollinen, mutta enää ei ole. Vaikka aineopintojen tunneilla käytäisiinkin periaatteet läpi, kuinka vastataan, niin ei se vielä muutu taidoksi. Ei edes se, että valinnaisen opon tunneilla asioita oli opeteltu ja harjoituksiakin tehty. Tarvitaan rutiinia.

Ensi vuonna aion pitää ykkösille välikokeet ja antaa niistä sekä sisällöllistä että rakenteellista palautetta jo ykkösjakson kursseilla ja suosittelen kollegallekin (meillä on starttien lisäksi kaksi pakollista ykkösjaksolla).

Ainakin minä opin tästä paljon!

Virpi Loikkanen kirjoitti...

Moi, Anne, olen silloin tällöin pitänyt kokeita, joissa saa käyttää oppikirjaa ja Internetiä vapaasti. Joskus olemme tehneet kokeen tiettynä aikana koulun atk-luokassa, mutta juuri parhaillaan kokeilen sellaista, että opiskelijat saavat tehdä kokeen missä ja milloin haluavat tiettyyn päivään mennessä ja käyttää mitä vain lähteitä, kysykööt vaikka äidiltään. Koe kirjoitetaan käsin, jotta vältytään (liialliselta)kopioimiselta ja liimaamiselta, ja siihen liitetään lähdetiedot sekä erillinen suunnitelma, jonka vaadin pakollisena kaikissa kokeissani. Tällainen koe on opettajalle haasteellinen, koska tehtävät täytyy miettiä tarkkaan ja arviointi kohdistuu osittain eri asioihin kuin perinteisessä kokeessa.

Anne Rongas kirjoitti...

Hei Virpi, hauska kuulla ja hyvä idea tuo käsin kirjoittaminen sekä suunnitelma. Itselläni on nyt menossa yksi verkkokurssi, jossa on aihepiireittän valikoima tehtäviä. (Tähän malliin voi kuulua myös verkkokeskustelua ja kommentointia, tällä kertaa sitä ei ollut, kivoja vastauksia ovat laatinen, juttelevat teksteissään havaintoaineiston ja oppimateriaalin kanssa.)

Kun kaikki aihepiirit on käsitelty, annan jokaiselle oman kotiaineen. Katson vastauksista ne, jotka jäivät suppeimmiksi ja laadin vertailu-tyyppisen aineen aiheen, jossa opiskelija joutuu sitten syventämään noita kahta ohuimmalle jäänyttä aihepiiriä. Opiskelija saa sähköpostilla kotiaineensa sovittuna aikana ja sitten hänellä on neljä tuntia aikaa vastauksen lähettämiseen. Jos minulle herää jotain epäilyksiä, puhutan vielä erikseen.