Toukokuu on koulumaailmassa – ainakin aikuislukiossa – vilskeistä. Vieterin loppuvedolla vähän pää pyörällä viipotetaan, laitetaan mennyttä vuotta pakettiin ja markkinoidaan tulevaa (päiväkollegoilla ei ole jälkimmäistä päänsärkyä – edit. ei ollut tarkoitus vähätellä, meillä siis lehden toimitustyö meneillään, toki jokainen opettaja markkinoi kouluaan).Kevättohinan keskellä sain Tuija Aallolta pyynnin Sulapinta-podcastiin. "Joo, joo, kyllä joo, varmaan ehkä." Tuijan ja Yoen kirja Nettielämää on juuri julkaistu. Tuija edistää uutta mediaa YLE:llä ja Yoe aivotutki Japanissa, vaihtaa juuri maisemaa, pitää Second Lifessa legendaarista Yoen Kievaria, suomalaisten kohtaamispaikkaa. Näiden naisten pyyntiin ei voinut sanoa ei, vaikka sovittuun aikaan kipaisinkin Skypeen huolissani, että otetaanko kuvaa, olen ihan hikinen ja ryytynyt.
Meillä oli keskenämme mainio tovi. Jutun juurena enimmäkseen sosiaalinen media ja oppiminen. Tuija ja Yoe kertoivat oppivansa kuulemalla ja että Sulapinta on heille itselleen oppimiskokemus. Himokuuntelijana peukut tälle motivaatiolle.
http://sulapinta.fi/2009/05/29/42-anne-rongas/
Tuija ja Yoe olivat juuri ennen Sulapinta-sessiota olleet YLE Puheen Päiväntasaajalla, joka on edelleen kuultavissa netissä. Suosittelen kuuntelua.
6 kommenttia:
Voi kyllä päivälukiossakin nykyisin pitää osata markkinoida! Jos ei sitä tee, karkaavat nuoret (ainakin ne lahjakkaimmat) suurempiin kaupunkeihin ja jättävät meidät pähkäilemään riittämättömiä tuntimääriä ja ylettömän pieniä ryhmiä (--> video-opetusta) ja omaa työllisyyttä tulevaisuudessa.
Sinun ja Tuijan ja Yoen sulapinta- keskustelu oli aivan mainio, kuuntelin sen heti. Sovit hyvin noiden rentojen naisten joukkoon ja osasit esittää asioita juuri sopivalla yleisyystasolla, minun mielestäni. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta sulla on tuota Kokemusta! Oli kiva kuunnella..
Hei Villasukka, tarkoitukseni ei ollut vähätellä päivälukio-opettajien toukokiireitä. Olen itsekin sillä osastolla ollut enemmän ja vähemmän.
Meillä on markkinointilehden toimittaminen meneillään ja ihan sen suuntaista ei ainakaan vielä täällä ole päivälukioilla.
Maanataina pitäisi saada kaikki aineisto taittajalle ja sitten on vielä vedosten tarkistaminen, mikä on huipputärkeää. Toissavuonna livahti jossain vaiheessa minun puhelinnumeroni viimeinen numero väärin ja sitten joku pohjoissuomalainen mies alkoi saamaan ilmoittautumisia syksyn opintoihin. Onneksi oli huumorintajuinen ihminen.
Ei meillä sentään lehteä, onneksi. Tuntuu nyt jo tarpeeksi ahdistavalta, kun pitää omaa ainettaan jo peruskoulussa myydä. Erehdyinpä tässä pakottamaan ysiluokkalaiset enkuntunnille koristeiden valmistelun sijaan - seurauksena neljä ranskan alkeet valinnutta vaihtoi kieltä...
Hyvä juttelutuokio. Kerkesitte käymään yllättävän monta aihetta viidessäkymmenessä minuutissa. :-)
Kiitos että annoit aikaasi, oli antoisaa jutella kanssasi. Ja mieletön respekti sille työlle, mitä teet omalla toimialallasi, saamme siitä paljon irti me muutkin tietotyöläiset.
Lähetä kommentti