Kätevästi ääntä verkkoon toimittaa Audioboo

Qaikussa on viikon varrella ennakoitu perjantain seminaaria (OKM & AKTIIVI-hanke: Avoimissa ympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi). Tänään keskustelu rönsyili miettimään ennakkorapoilua. Siitä ajatus johdattui verkko-osallistumisen vapauttamiseen tietokoneen äärellä kököttämisestä. Suunnittelin, että olisi kiva ennakko-osallistuen työstää kokouksia ja muita neuvonpitoja vaikkapa puutarhatöiden ohella.

Sanoista tekoihin. Suloinen sateentuhuinen syyssää. Kävin haravoimassa, sauvakävelyllä ja lämmitin saunan. Samalla mietin ääneen perjantain seminaaria, lähinnä kehitellen omaa salama-alustustani, jonka beta-version julkaiseminen täällä blogissa muutti jo yhden kommentin voimalla sisältöä, kiitos vain Sun Äitis antaman palautteen.

Ääneen miettimisen toteutin Audioboo-palvelun iPhone-sovelluksella. Sataa tihuutteli, mutta eipä haitannut. Puhelin oli sadetakin alla pussukassa, napit korvilla. Nauhoituksen sulkeminen on himppu hidasta ja loppuun tuli turhaa tyhjää. Äänilähetykseen voi liittää valokuvan, otsikon, tunnistesanoja ja halutessaan voi antaa myös geotagin tallentua tiedoston mukana.

1. Haravoidessa mietin seminaariesityksen ennakkorapoilua sekä kädet vapaana pihalla kommunikointia nettiverkostoille.
2. Sauvakävelyllä mietin, miksi ihmiset osallistuvat netin verkostoissa.
3. Saunaa lämmittäessä mietin sitä, miten toisaalta kaipaamme verkko-opiskeluun luokkatilanteen sujuvuutta, mutta samalla verkkokirjoitteluun tottuneille verkkojuttelu on outoa ja pelottavaa.

Ajattelu sujuu mukavasti ulkona puuhastellessa. Puheen tekstiksi muuttava teknologia on jo olemassa, samoin kirjoitetun ääneksi muuttava. Irmeli Aro antoi Qaiku-keskustelussa mukavana esimerkkinä Teemu Arinan blogin, jonka tekstiä voi kuunnella korvilla. Ei siis ole mitenkään mahdoton ajatus, että voisimme kommunikoida sujuvasti vaihdellen kirjoittaen ja puhuen.

Opettajan professio muuttuu

Jättiläisen olkapäiltä jättiläisen jalkoihin. Tieto ei enää luo koroketta opettajanpöydän alle. Eikä oppimistoiminta pysähdy tuijottamaan opettajanpöytää. Ehkä se pöytäkin on kutistunut ja laitettu pyörien päälle seikkailemaan tutkivien ryhmien keskelle, kuten Innoaulassa Oulun Pohjankartanon koulussa.

Vedämme ensi perjantaina Sitran Ossi Kuittisen johdolla ja minun, Tarmo Toikkasen sekä Elias Aarnion säestyksellä teemasession verkostotyöskentelyn hyödyistä ja kipupisteistä. Teemasessio on osa opetus- ja kulttuuriministeriön ja AKTIIVI-koordinaatiohankkeen (Avoimissa oppimisympäristöissä aktiivisiksi kansalaisiksi) järjestämää seminaaria, johon voi osallistua myös verkon kautta. Lisätietoja seminaarista löytyy AKTIIVI-sivustolta.

Teemasessioomme liittyvä Qaiku-säie on elänyt aktiivisesti. Saa sysiä pää ja sivuraiteille edelleen.

Oman herätteeni voi ennakkokatsella jo nyt, ehkä sanoitus menee tapahtumassa hieman toisin, mutta jotain tähän suuntaan. Sovimme, että max 5 minuuttia. Tämä on slidecast eli voit kuunnella äänen ja katsella vaihtuvat diat, kestää 4 min 30 sek ja viimeinen sana katkesi pois eli kannattaa aina ladata SlideShareen ääni, jossa on lopussa hieman hiljaisuutta.

Jos puhun ihan pöllöjä, perjantaista puhettani voi vielä muuttaa kommentoimalla!

Aktiiviseminaari 240910 Rongas

View more webinars from arongas.

Paistetut vihreät tomaatit ja keskenjäämisen autuus

Kävelen kesäkuuman muistoja kaikuvalla pihalla. Tuvan nurkalla raikuu vielä korvissa kesälasten nauru piha-altaalla. Loiskis pärskis. Pelakuut kukkivat edelleen voimalla. Raparberi puskee uutta satoa. Kotijärvellä pesinyt laulujoutsenpari uittaa viisipäistä poikuettaan. Mustunut tomaatti pudottaa viimeisen vihreän saaliin syliini.

Kaikesta ei tule valmista. Joku jää kesken loputtomiin. Jotakin jatketaan seuraavalla kasvukaudella. Kivinavetan kupeelle istutettu villiviini on edelleen pieni ja vaatimaton. Takapihan vaahterasta on tullut jättiläinen. Poikii yllätyksiä ympäristöön. Hitaus on suhteellista. Jos on sinnikäs ja kasvattaa juuria vähä kerrassaan, joku päivä on vankasti kiinni ja köyhäkin maa riittää elannoksi. Myös poikimiseen ja versoiluun.

Syksyn layoutissa on lumoa. Harmaasävyjen seassa räiskyy väri-iloa. Syksy muistuttaa pitkämielisyydestä ja lempeydestä. Tämä oli tänä vuonna, tähän päästiin.

Jatkuu, valmistuu, jää kesken. Elämänkiertokulkukoulu piti taas tänään mieliinpainuvan luennon. Sanatta. Kaikille aisteille. Suosittelen lämpimästi pihalle menemistä.

Paistan vihreät tomaatit. Laitan viimeiset kasvilavalta kerätyt salotti- ja punasipulit kyytipojiksi. Muistan menneitä syksyjä. Syksyjen lumousta. EDIT: Sipulit jäivät vielä odottamaan käsittelyä, mutta vihreät tomaatit hurmasivat makuhermoja (Paa pataan).

Hipaisten läpi resepsuuniin

Kävin tänään Rainion Timon opastuksella yritysvierailulla Fastemsilla. Aulakokemus oli yllätyksellinen ja ensikertainen. Lisää näitä! Hipaisten sisään. Eikä kuitenkaan bensamittarityyliin. Video hihitelköön puolestaan:

IMG_1490
Originally uploaded by rongasanne