sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2015

Kun saa oppia uutta eli ope oppijana

Kuuntelin eilen ulkoillessani tuoreen OKM:n julkaisun Tulevaisuuden peruskoulu. Kirja perustuu asiantuntijaryhmien työhön, tutkimuksiin, kyselyihin ja selvityksiin. Tulevaisuuteen katsotaan ensi vuonna käyttöön tulevien opetussuunnitelmien kautta ja opetussuunnitelmatyön pohjalta.

Opettajien koulutus ja opetushenkilöstön täydennyskoulutus ovat kirjassa monessa kohdassa tarkasteltavana. Siis se, mitä huomenna menen tekemään jälleen kerran. Ensinnäkin remontti aloitetaan sanasta. Täydennys on huono sana monien mielestä. Valmistumisen pariksihan se sopii hyvin. Kyse on jatkuvasta oppimisesta, ammatillisesta ajan tasalla pysymisestä, parhaimmillaan myös kehittämisestä, ei vain muutosten jäljessä juoksemisesta.

Opettaja on oppimisen ammattilainen. Kun kyse on omasta oppimisesta, sen organisointi tuntuu ylipääsemöttämältä esteeltä. Näiden kymmenen vuoden aikana, kun olen opettajia kouluttanut, olen usein kuullut pyynnön: näytä se täydellinen malli, minkä voin ottaa käyttöön. Kaivataan täsmälleen omaan työhön sopivaa uudistuksen palikkaa. Yhtä usein kuuluu huokaus: virkavapaata kiitos, että nämä voisi oppia. Aikaa ei ole. Ei ehdi. On kiire. Tähänkin OKM:n julkaisussa otetaan kantaa: työaikajärjestelyihin kaavaillaan lisää liikkumatilaa uuden opiskeluun.

Olen näiden vuosien aikana tavannut myös satoja innostuneita ja opinjanoisia opettajia, joilla päivittäinen työtaakka ei ole kevyt ja leppoisa. Silti he säteilevät oppimisen iloa, jakavat omasta oppimastaan vinkkejä kollegoilleen. Mistä siis se taika syntyy? Osittain tietenkin vapaa-ajan valinnoista. Virassa olevilla ja tuntiopettajilla on erilainen nälkä kasvattaa omaa osaamistaan. Mutta kyllä kyse on myös siitä, että löytää todelliset avaimet oppia arjessa yksin ja yhdessä toisten kanssa.

Nyt ja tulevaisuudessa ope saa olla aina välillä oppijan roolissa. Omia kikkoja voisi käyttää itseensä. Miten minä tämän opin? Tein pienen korttipakan osaksi huomista opekoulutusta. Jokainen saa laittaa itselleen oppimistavoitteen ja miettiä, miten siihen pääsee. Koolla on 18 henkilöä, joten en voi millään opettaa jokaiselle henkilökohtaisesti juuri hänen opetustyöhönsä ja aineisiinsa sopivia taitoja. Luon kehykset. He tekevät sen itse.

Tein Canvalla kortit, joiden avulla voi valita yhden tai vaikka useamman arjen oppimisreitin. Korttien kuvituksena on tekijänoikeuksista vapautuneita 1800-luvun eläinkuvia, joita pengoin Flickr Commonsista.

Jos haluat tulostaa itsellesi kortit, tässä PDF-tiedosto (tiedosto iso, mutta tulostusjälki kohtuullinen). Tutuille voin jakaa Canvaan käyttöikeuden, jolla pääsee tekemään vaikka lisää kortteja tai muokkaamaan tekstejä (sähköpostia tänne päin).

Kaikkea ei voi hamuta kerralla. Jostain pitää aloittaa. Huomasin tuskallisesti uutta käyttöjärjestelmää uudella laitteella opetellessani tämän viisauden. Pitää suostua siihen, että aluksi osaan vain vähän. Ja siihen, että minun henkilökohtaisesti ei tarvitse edes osata kaikkea. Näillä opeilla:







9 kommenttia:

Jari Välkkynen kirjoitti...

Hieno idea, Anne! Myös nuo korttipohjat ovat huiman hauskoja!

Nina kirjoitti...

Huikean hauskaa! Otan kortit heti käyttöön Espoossa opettajien täydennyskoulutuksessa 26.3. T. Nina Maunu

Laura Tuohilampi kirjoitti...

Ihanat kortit ja hieno idea!

theqmage kirjoitti...

Kertoile miten koulutus sujui! :) Vaikuttaa hauskalta!

Anne Rongas kirjoitti...

Kiitos kommenteista. He tekevät sen itse! Uskon vahvasti tähän. Kun ihmisillä on erilaisia tavoitteita, eri oppiaineet, eri ikäiset oppilaat, erilainen laitevarustus, niin koulutus ei voi lähteä siitä, että minä kerron, miten asiat ovat. Todella realistisia suunnitelmia syntyi siitä, mitä tehdään yhdessä opekaverien ja oppilaitten kanssa. Ideoita vaihdettiin. Surinaa frontaalikoulutuksen sijaan. Ja voi wau, kun Lahden asemalla Twitteristä pääsin bongailemaan jo ensimmäisiä toteutusaskelia. Korttipakasta selvästi Laita lapset tekemään on suosittu. Oi miten hienoa. (En ehtinyt leikata kortteja, jaoin A4-tulosteet, mutta ehkä se ei haitannut.) Tästä koulutuksesta tulee vielä paljon raportointia.

Matleena Laakso kirjoitti...

Kiitos korteista, nämä otin heti käyttöön! Eilen Turussa syntyi hyvää keskustelua näiden pohjalta. Apina-kuva kannustaa ja muistuttaa hyvin siitä, ketkä koulussa ovat oppimassa.

Anne Rongas kirjoitti...

Hauska kuulla Matleena! Tämmöinen pieni asia, mutta siitä sitä henkeä syntyy, kun muistaa. Rutiini helposti vie, kuten eilen juteltiin yhten opeporukan kanssa samojen korttien äärellä :)

Matleena Laakso kirjoitti...

Tänään kortit olivat käytössä oppilaitosjohdon seminaarissa Ikaalisissa. Bloggauksessa kuvaan työpisteen, missä niitä käytettiin ideoinnin pohjana: http://www.matleenalaakso.fi/2015/03/reksiseminaarin-byod-tyopaja.html

Nina R. kirjoitti...

Aivan mahtavat kortit ja idea! Taidan kokeilla näitä myös luokassa oppilaiden kanssa.