perjantaina, tammikuuta 31, 2014

Rautainen konttoristi kirjoittaa sanelusta

Litteroin äsken läjän post-it -lappuja ilahduttavan kätevällä tavalla. Kerran jos toisenkin on jäänyt vaiheeseen fläppien tai lappujen vieminen digitaaliseen muotoon. Valokuvaaminen on ihan jees, mutta monesti olisi käyttöä tekstille eikä suomenkielistä käsinkirjoitettua tekstiä vielä taida saada kuvasta tekstiksi. Kirjoitin puhumalla. Olen aiheesta kirjoittanut tähän blogiin jo aiemmin.

Käytin ilmaista Dragon Dictation -sovellusta (iOS). Dictation osaa lisätä myös välimerkit sekä rivi- ja kappalevaihdot. Android-laitteissa on vastaava toiminto käyttöjärjestelmään kuuluvana ominaisuutena, mutta se ei tottele välimerkkikomentoja. Dictationille vain yksinkertaisesti sanotaan: "piste", "kysymysmerkki", "kauttaviiva", "uusi kappale" jne (ks. yleiset komennot).

Sanelin yhden lapun kerrallaan ja tarkistin, että meni oikein. Hyvin vähän piri tehdä korjauksia ja niissäkin ohjelma avustaa eli jos se oli kirjoittanut väärin, se saattoi ehdottaa muita kirjoitusmuotoja. Jännää oli, että Dictation kirjoitti myös TVT:n oikein, kun sen lausui napakasti teeveetee (lapuissa oli tuota asiaa paljon).

Nyt kun purin nelisenkymmentä post-it -lappua, jouduin korjaamaan tekstiä noin 10 kertaa, ja korjaaminen oli hyvin sujuvaa. Olin todella yllätynyt, miten oikein sovellus kirjoitti. Korjaamista voi isommalla tekstimassalla hoitaa myös niin, että ensin vain sanelee, vie tekstin sitten oikoluvulla varustettuun tekstinkäsittelyyn ja hoitelee oikoluvun siellä.

Dictationia voi suositella myös LUKI-ihmisille tai sellaisille, joilla kirjoituskäsi on kipsissä, jännetuppitulehduksessa tai muuten kirjoittaminen on hankalaa. Ennen puhumalla kirjoittamista, kirjoitettavasta asiasta voi tehdä vaikka jonkinlaisen ajatuskartan, ranskalaiset viivat tai muun, itselle luontaisen muistiinpanon ja suunnitelman (mieleen muistipalatsin, jos kynän käyttö ei onnistu). Sitten puhuu tekstin, ottaa siitä kopion, vie sovellukseen tai lähettää tekstin itselle sähköpostilla. Dictationin voi myös yhdistää Twitteriin ja Facebookiin.

Viime vuoden Mobiilikesäkoulussa eräs opettaja kertoi kollegansa oivalluksen. Tämä englanninopettaja oli antanut sanalistan ja Dictation oli vaihdettu englannin kielelle. Sanalistaa piti käydä niin kauan läpi, kunnes Dictation kirjoitti sanat oikein eli oppija äänsi sanat riittävän selkeästi oikein. Myös Googlen Kääntäjällä kielten opettajat ovat keksineet loistavia harjoituksia mm. virheellisten tekstien korjaamisesta.

(Rautainen konttoristi on eräs niistä käännöksistä, joita Computer-sanalle annettiin aikoja sitten.)

Tekstin voi lähettää sopivaan paikkaan tai kopioida leikepöydälle.

Kun kielen vaihtaa, voi harjoitella ääntämistä. Jos sallit nimien tunnistamisen, sovellus kirjoittaa kaveriesi nimet oikein.

keskiviikkona, tammikuuta 08, 2014

Sarjakuva-WAU

Sarjakuva sopii oppimiseen. Afrikan mantereella valistavia ja opetuksellisia sarjakuvia on käytetty kauan erityisesti viestimiseen lukutaidottomille. Opettajavuosilta on jäänyt omaan muistiini monta mainiota sarjakuvakokemusta.

Hauskuuden ja näennäisen keveyden taakse kätkeytyy paljon ajattelua, miettimistä, keksimistä, oivaltamista, suunnittelua. Olen tehnyt yliopisto-opinnoissa yhden oppimistehtävän sijoittamalla sosiologeja Lasse ja Leevi -sarjakuvasitaatteihin. Lehtori tykkäsi ideasta. Eräs aikuinen filosofian opiskelija sai ikimuistoisen ahaa-oivalluksen, kun opiskelimme vaikeaa teoreettista asiaa sarjakuvien kanssa. Lukivaikeuksinen nuori lukiolainen pystyi osoittamaan ymmärrystään sarjakuvilla niin hienosti, että kun en tuosta vaikeudesta entuudestaan tiennyt, sen vasta loppukokeen esseestä huomasin. Kirjoittamiskammoinen opiskelija käsitteli todella oivaltasti omaa kirjoittamiskammoaan humoristisella sarjakuvalla.

Sarjakuvan oppimissovellus ei siis aina tarvitse omaa piirtämistä ja värkkäämistä, voidaan käyttää olemassa olevia sarjakuvia. Piirtäjille oma tekeminen on inspiroivaa. Ja mikä parasta, nykuteknologia tarjoaa myös helppoja keinoja valmiin ja itse tehdyn välimaastosta. Erityisesti mobiilisovelluksista löytyy lukuisia hauskoja ja helppoja työkaluja sarjakuvitteluun.

Viime aikoina suureen suosioon on rynninyt Facebookiin integroituva mobiilisovellus Bitstrips. Harva on ehkä havainnut, että sama palvelu tarjoaa myös koulusovelluksen Bitsrips for Schools. Koulusovellusta voi kokeilla 30 päivää maksutta ja sen jälkeen hankkia halutessaan maksullisen version (ks. hinnoittelu). Maksuton kokeilujakso riittää hyvin ajallisesti rajalliseen projektiin. Kaikki kuvat voi ladata omalle koneelle napinpainalluksella, joten siinä mielessäkin kokeiluversio on käyttäjäystävällinen. Kokeilutunnukset eivät myöskään vaadi luottokorttitietojen antamista.

Bitstrips for Schools toimii niin, että opettaja perustaa luokan (class) ja antaa piirrustustehtäviä. Hän lisää myös oppijat, maksimissaan 40 henkilöä luokalle. Opettaja luo avaimen, jolla oppijat pääsevät luokalle ja nimet löytyvät sen jälkeen pudotusvalikosta. Oppija luo oman salasanan ensimmäisellä kerralla, mutta muuta kirjautumista hänen ei tarvitse tehdä. Näin toisen nimissä kuvien tekeminen ei onnistu. Piirrostehtävää voi tehdä vähän kerrassaan ja palauttaa opettajalle kommentoitavaksi. Sarjakuvat voidaan julkaista joko vain luokalle tai verkkoon.

Olen perustanut kokeiluluokan ja valinnut sille teemaksi tietotyön tekemisen parantamisideat. Koulu-Bitsripissä pääsee muokkaamaan kuvien taustoja ja tekemään moniruutuisia strippejä, toisin kuin nykyisessä versiossa henkilökohtaista Bitsripiä. Alla esimerkiksi kouluversiossa muokattu kuva, jonka tein aloitustehtävää inspiroimaan. Kuvat voi myös yksittäisinä kuvina jakaa avoimeen nettiin ja palvelusta saa myös upotuskoodin. Näitä tosin ei kannata käyttää, jos aikoo vain kokeilla ilman palvelumaksua.


Koska kokeiluluokan aihe on ihan todellinen, perustin kuvien julkaisemiseen blogin ja olen kokeillut kuvaruutujen tekemistä myös henkilökohtaisella Bitsripillä. Haluatko tulla mukaan kokeilemaan Bitsripin kouluversiota? Kokeilujakso jatkuu tammikuun 2014 loppuun saakka. Laita viestiä, niin liitän mukaan leikkiluokalle.

Osa meistä ihmisistä miettii asioita kuvina, hahmoina tai jollakin lailla visuaalisesti. Kuvaa tehdessä on aikaa ajatella. Kuvan tekemiseen uppoutuu ja samalla mielessä tapahtuu paljon asioita. Mieli virittyy asiaan. Kuva on myös mainio alku keskustelulle. Bitsripin kaltaiset askartelupakkaukset vähentävät en-minä-osaa-piirtää -tuskaa. Vanhojen kokemusten perusteella voin vakuuttaa, että sarjakuvat toimivat kaiken ikäisillä ja myös niillä, jotka ovat aina mieltäneet olevansa sarjakuvamaailman ulkopuolella.

Bitsripin käyttöön voi tutustua lisää palvelun ohjesivuston kautta. Siellä on mm. hyviä videoita.

maanantaina, tammikuuta 06, 2014

Paikkatieto ja some: kiva ja kumma

Uuden vuoden nurkilla peilataan mennyttä samalla kun kurkitaan uutta. Some on ollut reippaasti julkisuudessa, monessa mielessä. Kun tässä blogissa on areenaa seurailtu kohta 8 vuotta, niin pientä henkilökohtaista kevytanalyysiä kuluneen vuoden topista ja flobista.

Paikkatieto on mielenkiintoinen mahdollisuus mobiilieläville. Jos siihen ei liittyisi kaikenkarvaisia ongelmia, sitä saattaisi vilkkaastikin hyödyntää. Olen kumminkin pitänyt oman yksityisen elämän, verkkoon jaetun höpöttelyn ja sisällön sekä paikan yhdistelmiä jotensakin varottavana alueena. Liikaa julkisuutta. Epävarmaa säätelyä. Ketä kiinnostaa. Mitä iloa itselle.

Päätin viime vuonna kumminkin kokeilla kahta paikkatietoon perustuvaa verkkoyhteisöllistä hommelia, HeiaHeiaa ja Foursquare. HeiaHeia on suomalainen liikuntaan kannustava palvelu, jota on valjastettu nyt myös tsemppaamaan armeijaan menijöitä MarsMars-kuntoilemaan inttikuntoon kolmessa kuukaudessa.

HeiaHeia on minulle työpaikkaliikuntaa. Pari työkaveria käyttää sitä. Tsemppaillaan toisiamme. Tietotyöläistä näet vaanii liika istuminen ja sijoilleen uppoutuminen. Heiaan voi laittaa oman liikuntatavoitteen. Palvelu näyttää visuaalisesti, miten tavoite täyttyy. Ansiona on iloisuus. Liikunnan mittaroinnin ryppyotsaisuus loistaa poissaololla. Tsemppailut ovat hauskoja pikkutarroja, kuten banaaneja, laastareita tai aurinkoja. Tsemppitarroilla voi harrastaa kevyttä kenttähuumoria.

Löysin Heian kanssa toimivalla Heia Trackerillä vuoden aikana paljon hauskuutta kotinurkilta. Sovellus (iOS) piirtää tarkan kartan liikutusta reitistä ja reittikartalla näkyy hyvin niin maasto kuin tiestö metsäautotiet mukaan lukien. Talvellä piirtelin kävellen kuviota jäälle, kesällä kiertelin pitkin peltoja ja lähimetsiä. Olen aina tykännyt kartoista ja jokin kumma viehätys reaaliaikaisella liikunta-kartanpiirtelyllä on. Heilla on nyt lisää mobiilisovelluksia.


HeiaHeia on varmaan vakavasti liikkujalle ihan liian lapsellinen, mutta minusta se on kiva ja toimii, se on lisännyt sekä liikunnan iloa että määrää.

Kummajaiseksi itselleni sen sijaan jäi lyhyt kokeilukausi Foursquaren kanssa. Se sopii selkeästi kaupunkilaisille ja paljon ihmisten ilmoilla liikkuville. Ei paljon ideaa ollut kirjailla omia liikkeitä työmatkoilla. Taas Anne raiteella 3. Sou wot? Hauskempi on laittaa lenkkipoluilta valokuvat Instagramiin ja siitä kohtuudella saman tien Facebookiin. Toki Foursquare olisi voinut toimia paikkamuistina: missä milloinkin kuljin. Mutta en löytänyt sellaisesta mitään merkitystä. Badget tuntuivat naurettavilta ja kilpailu paikan päällikkyyksistä keinotekoiselta, kun sellainen kilpailuvietti puuttuu.


Mutta siis tämä ei ole mikään arvostelu niitä kamujani kohtaan, jotka ovat innostuneet Fourquaresta ja saavat siitä iloa ynnä hupia. Jokaiselle on jotakin. Tämä oli nimen omaa henkilökohtainen kevytanalyysi. Joku Foursquaren tapainen luonkohteiden löytämis-tunnistamis-bongailu-systeemi voisi napata meikäläistä. Mutta hyvin äkkiä heitän bittimäkeen kaikki ryppyotsahärvelit.