Survival kit: Google+

Pääsin työmaille tovereita varhemmin: kas keltanokille nopeammat vihreät niityt. Sivusilmällä tuli muutenkin silmäiltyä kesän mielenkiintoisinta some-uutukaista, Google+:aa. Mitä sitten lomalta palaajan olisi hyvä ensi hätiin uutukaisesta ymmärtää? Hyviä opasteita on jo monta, listaan muutamia tämän kirjoituksen loppuun.

Sähköpostiin on saattanut tulla kutsuja, kun ihmiset ovat lisäilleet Google+ eli lyhyesti G+ -piireihin sinut. G+:ssa ei ole ryhmiä (ainakaan vielä), ei kanavia (ainakaan vielä), eikä sinne voi vielä liittyä ilman kutsua (kiitos tämän kohdan korjauksesta Sun äitis). Meneillään on ennakkotestausvaihe, ei vielä edes kuuluisa beta. G+ toimii kuin kirkastettu Facebookin ja Twitterin sekasikiö.

G+:aa voi hyvin käyttää sähköpostin vähentäjänä ja sähköpostimuistutuksiakin voi rastitella asetuksista pois, jos muuten käyttää selaimella Googlen palveluita tai asentaa lisäosia (jotka siis vielä toimivat välillä ja välillä eivät).

Kontakteja voi seurata ilman, että kontakti hyväksyy seuraamisen, siis kuten Twitterissä. Piireillä voi halutessaan luokitella ihmisiä ja tämä luokittelu auttaa sekä omaan julkaisemiseen (julkaisu vain rajatulle piirille) että seuraamiseen. Huomata sopii, että rajatulle piirille julkaistun voi toinen julkaista edelleen, ellei erikseen ole julkaisusta napauttanut päälle viestikentän oikean laidan minimaalisen pienen pudotusvalikkonuolen takaa edelleen julkaisemisen estoa päälle.

G+ on parhaimmillaan avoimena areenana ja piireillä tuntuisi olevan järkevämpää seuloa sisään tulevaa viestivirtaa kuin ulos lähtevää.  Makuasia, itse koen näin.

Selainlaajennoksia Chromelle on jo jonkin verran ja mobiiliversiot Androidille (kehuttu) sekä iPhonelle (kelpo). Toiminnoissa vielä epävakautta.

Samaan syssyyn ovat uudistuneet käyttöliittymät monissa Googlen palveluissa ja aika monissa toimii jo kapea musta yläbanneri, jossa muutaman pikselin punainen yläviiva näyttää, missä palvelussa ollaan ja oikeassa laidassa on pikkuinen ruutu, joka ilmaisee G+:n tuoreet tapahtumat. Selkeästi suunta on Googlen palveluiden keskinäistä integrointia kohti. Esimerkiksi G-Talk eli chat toimii mainiosti G+:ssa.

Isohkoja uudistuksia on jo tullut ja tulossa kuvien (ja videoitten) julkaisuun. Googlen kuvapalvelu Picasa pelittää jo nyt notkeasti G+:ssa ja odotettavissa on edistysaskeleita (tuore monipuolinen valokuvaamisen ammattilaisen bloggaus aiheesta).

Google hankki jo 2007 Marratechin videokonferenssipalvelun ja siitä lähtien on odoteltu, että milloin ja mitä. Google Talkiin videoyhteys tuli, oliko pari vuotta aikaa. Mutta nyt G+ tarjoaa herkkua, Hangoutin. Käyttäjä voi avata oman videokameransa ja kaverit voivat hengailla mukaan rupattelemaan. Tyyliin kahvipöytäjutustelua tai kuten vekkulisti in english nykyään ilmaistaan 'watercooler conversation'.

Jaikun (jonka Google osti 2007) jälkiä näkyy ainakin iPhonen G+-sovelluksessa, jossa on muutamista somepalveluista, kuten Brightkite, tuttu ominaisuus eli maantieteellisesti läheltä laitettujen viestien näyttäminen. Meillä näkyy kiintoisasti Leningrad Oblast lähialueviestivirtana ja kylläpä rajan takana ja tällä puolenkin, Haminan Lepikönrannassa, näkyypi kyrillinen stream.

G+n koekäyttöaika ajoittui lomakaudelle eikä asiaa hehkutettu Waven tyyliin isosti. Omaan some-elooni ei ole osunut vastaavaa kokemusta. Ihmiset kontaktoivat tutuntuttuja, G+ tukee laajennetuilla piireillään tätä yhden askeleen päässä olevien potentiaalisten tavoittamista. Edellisiä yritelmiä selvästi paremmin G+ tukee ihmisten luontaista tuttavustumista ja kuulolla oloa, satunnaistia kohtaamisia ja kaveeraamisia.

Työkäyttö tuntuu soljuvan notkeasti, vaikka harmi kyllä, vielä ei ole tagejä eli viestien sisällön määrittelyä, käytössä. Paljon ominaisuuksia on varmasti vielä tulollaan, mutta tällaisenaan G+ on todella lupaava. Ja toki, ilman pärjää, mutta itse toivon hartaasti, että G+ on moniaistisesti ja tiedonkäsittelyä tukien renki työhommiin ja ohessa maitolaituri kepeään keksimiseen ja hengailuun.

Hyviä pikajohdatuksia suomeksi, näillä vähintään pääsee hyvään alkuun ja G+:ssa saa kysellä, kaverit jeesivät eteenpäin:

>> Googlen omat ohjeet
>> Tarmo Toikkanen: 10 vinkkiä Google+:n käyttöön
>> Harto Pönkä: Google+ panee käyttäjät taggaamaan toisiaan piireihin
>> Tuija Aalto: Näin saat hangoutista enemmän irti
>> Tuija Aalto: Ei kiirettä Google Plussan käyttöönotolla
>> Janne Junttila: Google+ ei ole Facebook
>> Kit Seeborg: 6 slideshows to get you started with Google+
>> Jaana Nyström: Päivittyvä starttiopas Google+ -käyttäjille
>> Outi Lammi: Google+, ensivaikutelmia

>> Diigo-linkkikokoelmani
>> Diigo-linkit kaikilta

Share&Learn, osa 1: Tiedonhankinta oppimisen perusasia

Perinteiset tiedonhankintamenetelmät toimivat edelleen: toiset ihmiset, kirjat, lehdet, koulut, kurssit ja niin edelleen. Tiedonhankinta osana oppimista ei ehkä ole saanut riittävästi huomiota. Tiedonhankinta on muuttunut digitaalisen, verkottuneen ja sosiaalisen median aikakaudella. Opettelemmeko sitä kunnolla? kiinnitämmekö huomiota käteviin menetelmiin? Mediakriittisyys ei ole ainut asia, johon tiedonhaussa ja sen opettamisessa tulisi kiinnittää huomiota.

On paljon aloja, joissa ajankohtaisin ja havainnollisin aineisto löytyy netistä. En halua vähätellä kirjojen ja artikkeleiden arvoa. Rakastan kirjoja ja sormeni syyhyävät niiden kimppuun. Nykymaailmassa tarvittavan tiedon määrä on suuri eikä nopeasti vanhenevaa tietoa kannata painaa ja vaikka sitä painetaankin, on syytä kysyä, kannattaako painotuotteita ostaa ja säilyttää kotona, varsinkaan kun painotuotteista ei pysty hakemaan tarvitsemaansa tietoa nopeilla hakutoiminnoilla. Kirjastot pystyvät hankkimaan vain pienen osan tarjonnasta. Kaukolainat ovat hitaita ja kalliita (jos eivät asiakkaalle niin järjestelmälle).

Osuva ja tilanteessa tarjolla oleva lisäinformaatio rikastaa oppimista. Muistijälki on rikkaampi, jos opittavan asian ollessa mielessä, etsitään lisätietoa. Oppiminen virittää aiempaa muistitietoa. On eri asia, jos lisätieto tulee päivän tai viikon kuluttua. Muistijälkeen saattaa olla jo syntynyt vääristymää, kytkennät vanhojen tietojen kesken voivat olla heikkoja.

Yksi tiedonhaun arvokas ulottuvuus on siis nopeus.

Toinen arvokas ulottuvuus, vielä tärkeämpi, on oikeellisuus.

Miten hakea oikeaa tietoa, jos ei tiedä asiasta riittävästi entuudestaan? Sosiaalinen media tuottaa ulkoa katsoen informaatiovyöryn, mutta itse asiassa syvemmällä tapahtuu paljon informaation luokittelua, arviointia, jakelua ja muuta järjestämistä. Myös nykyiset hakukoneet auttavat tiedonhaun osuvuudessa.

Hakutoimintoja voi tehostaa pienillä keinoilla. Esimerkiksi Googlessa on mahdollisuus käyttää tarkennettua hakua. Haun hienosäätöjä ovat muun muassa + ja - merkit, lainausmerkit, tähti, site: -haku yms.

Pikkutietoa, josta muutamat opiskelijani olivat ylen tyytyväisiä: Googlen hakukenttää voi käyttää taskulasakimen tapaan, merkkeinä - + * /. Lisää pikkuvinkkejä Googlen hakukentän lisäominaisuuksista. Lisäoppia  interaktiivisesta Google Guide -oppaasta. Hakutaitoja voi testailla Google Quiz -sivulla.

Hyvä olisi, jos Googlella olisi tiedonhaussa kilpailijoita ja toisaalta palvelun kohtuullisen stabiili tila on monille helpotus. Verkkopalveluiden kilpailusta seuraa jatkuvia muutoksia, jotka rasittavat monia ihmisiä.

Toki hakupalveluita löytyy pilvin pimein. Itse olen tallettanut kirjanmerkkeihin muutamia. Kuvahaut ovat mielenkiintoisia. Kasvojentunnistus osoittaa koneellisen kuvahaun nerokkuuden. Itse kävin loman aikana muutamassa tunnissa omalta koneeltani läpi yli 20 000 kasvokuvaa ja nimesin sukulaiset ja ystävät. Apuna oli Picasan sovellus ja sen kasvotunnistus, joka oppii työn edetessä. Luokitelluista kuvista saa Picasalla myös hauskoja kollaaseja. Laitoin yhteen kaikki omat naamakuvani (1468) ja äidin naamakuvat (126). Vaikka olemme monissa kuvissa kovin saman näköisiä, kollaasi paljasti eron kasvojen muodossa.

Eräs tiedonhaun merkittävä piirre onkin ajankäyttö ja ihmisen työtaakan vähentäminen.

Kuvahaun kehittyminen on yksi esimerkki siitä, miten hakutoiminto muuttuu sulavaksi kumppaniksi ihmiselle. En olisi voinut kuvitella järjestäväni 20 000 valokuvaa ilman koneellista apua muutamassa tunnissa.

---

Tämä kirjoitussarja toimii oppisisältönä AVO- hankkeen koulutuksissa. Sarja perustuu Erik Qualmanin Socialnomics-kirjan ja Jane Hartin Share&Learn-kurssiaineiston virittämiin ajatuksiin
Share&Learn | Groups | 30 ways to use social media to work and learn smarter (Summer Group) | Courseware

Profiilikuva nettipalveluissa

Viime aikoina nettifoorumeilla on vilahdellut toiveita, että ihmiset pitäisivät kaikkialla samaa profiilikuvaa eivätkä vaihtelisi sitä. Ymmärrän toiveen ensisijaisesti tiedonkäsittelyä rasittavan informaatiotulvan keventämisenä. Varsinkin tuoreilla somemaisemissa seikkaileville visuaalinen informaatiohyöky on suuri ja tätä hyökyä mielisi vähentää.

Profiilikuvalla nettiympäristöissä on kaksi isompaa funktiota: 

a) Ensiksi se on osa henkilön identiteettiä, antaa informaatiota, äänen (itse tavallaan kuulen kuvan puhuvan, vaikka kyse on kuvasta ja tekstistä) ja kuva heijastaa persoonaa, niin pikkuinen kuin se onkin, sillä voi kertoa itsestään yllättävän paljon. Tämä profiilikuvan piirre on erityisen tärkeä henkilölle itselleen.

b) Toiseksi se tukee havainnointia ja muistia eli ihmisen tiedonkäsittelyä. Ihminen pystyy muistillaan liittämään yhteen erilaisia symboleja, merkkejä, kuten nimiä, lempinimiä, kuvia. Biologisesti meidät ihmiset on evoluution kuluessa ohjelmoitu tunnistamaan erityisesti kasvoja, mistä syystä kasvokuva on helpompi muistaa ja tunnistaa. Tämä profiilikuvan tiedonkäsittelyä tukeva piirre on erityisen tärkeä henkilön seuraajille.

Yhteenvetona voisi sanoa, että jos käytät kasvokuvaa profiilikuvana, vaihtaminen ei ole kovin iso tiedonkäsittelyn ongelma seuraajille. Jos taas käytät jotain ei-kasvokuvaa, seuraajille tulee hitusen enemmän jumppaa muistamisen kanssa, mutta ei sekään mitenkään ongelma ole.

Ihminen ei välttämättä edusta kaikissa nettiympäristöissä samoja persoonallisuutensa puolia eikä liity samalla tavoin sosiaalisiin piireihin. Henkilökohtaisen identiteetin ja persoonan ilmaisemisen kannalta vaatimus kaikkialla ja aina samana pysyvästä profiilikuvasta rajoittaa henkilökohtaista ilmaisua ja muuttumista. Voisi verrata siihen, että työpaikalla pyydettäisiin jokaista tulemaan samoilla vaatteilla töihin, kuin ensimmäisenä työpäivänään (ei nyt sentään koulupuku-tyyppinen vaatimus).

Yksi erityispiirre nettiin liittyen on silmäilevä seulonta suuresta profiilikuvavirrasta. Tällöin sama hyvin erottuva kuva helpottaa löytämistä. Tässä suhteessa eräs nerokkaimpia profiilikuvia on Tero Toivasella, sen huomaa nopeasti, vaikka ruutu olisi täynnä pikkiriikkisiä profiilikuvia.

Plussan puolella Google

Tälle kesäkaudelle sijoittui useita Googlen palveluiden uudistuksia ja kokonaan uuden testivaihe.

Gmailin perusleiska vaihtuu kevyeen ja vähäeleiseen. Sama ulkoasu-uudistus on raikastanut myös Blogger-palvelua. Tekstieditori muistuttaa Google-dokumenttia. Hallintasivun ilmekin on niin uusi, että ensin hieraisee silmiä.

Gmailissa voi nyt valita viestinäkymän useista vaihtoehdoista.

Gmailin paras uudistus on viestien perusnäkymän valikoima. Jo aiemmin tuli mahdollisuus seuloa tärkeät viestit (ja Gmail automaattisesti auttaa perusseulonnassa) ja halutessaan valita perusnäkymään tärkeät viestit. Nyt käyttäjä voi valita halutessaan myös perusnäkymän näyttämään ensimmäisinä lukematta olevat viestit tai merkityt viestit.

Gmailin käyttäjältä saattaa helposti jäädä huomaamatta myös kätevä pikku palvelu, joka oli aiemmin erillissovellus Remember the Milk. Nyt se on vakiona ja nimeltään Tasks/Työlistat eli perinteinen to-do-lista. Sähköpostin voi esimerkiksi suoraan merkitä tehtäviin. Työlistoja voi luoda tarpeen mukaan ja jokaisen tehtävän voi myös sijoittaa Google-kalenteriin. Työlistan voi lisätä iGoogleen. Se toimii myös mobiililaitteissa. Ks. lisää Googlen omalta ohjesivulta.

Jänskin somepiirejä pyörittänyt uutuus on moneskohan yritys Googlelta houkutella someilua omaan palveluunsa, viides vähintään: Groups, Orkut, Buzz, Wave. Nyt testikäyttöön avattu Google+ näyttää todella lupaavalta. Ensimmäistä kertaa palvelu on jo testivaiheessa integroitu kelvollisesti Gmailiin, Google-kalenteriin, dokumentteihin ja Picasaan (tulollaan on myös uusi kuvavirtapalvelu Photovine) ja integrointi on parantumassa jo ensi viikolla.

G+ yhdistää Facebookin, Twitterin ja sosiaalisten kirjanmerkkien ominaisuuksia. Listojen ja ryhmien tapaan G+:ssa luodaan piirejä. Saman tuttavan voi liittää useisiin piireihin. Omia viestejä voi julkaista kokonaan julkisesti, piireissä tai yksittäiselle kontaktilleen. Mitään valtiosalaisuuksia ei toki kannata vuodattaa, sillä viestejä voidaan jakaa piiristä toiseen.

G+ ei vaadi seuraamiseen Facebookin tapaan molemminpuolista hyväksyntää. G+:ssa on myös mahdollista seurata henkilöiden lisäksi tiettyä aihepiiriä (Sparks). Aihepiirin voi kiinnittää omaan perusnäkymään. Piirien ja aihepiirien selailu on jo nyt varsin kätevää eli tiettyjä nettiselailun ominaisuuksia on mukana palvelussa.

Arkikäyttö ratkaisee, miten G+ menestyy. Verkottuminen tuntuu olevan nopeaa ja tihentävää. Keskenään tuttavantuttavien kautta löytyvillä on kaikkia aiempia kokemiani palveluita matalampi kynnys lisäillä kontakteja. Itse arvelen, että syksyn tullen työkäyttöpiirit vilkastuvat. Se, mistä palveluista G+-aktiviteetti on pois, jää nähtäväksi. Keskustelua on käyty G+ versus Facebook ja arveltu, ettei G+:lla ole mahdollisuuksia lyödä FB laudalta ja että sillä on mahdollisuuksia ja ettei ole tarvetta keskustella koko asiasta.

Miten sinne G+:aan pääsee? Siten, että joku piireissä oleva kaveri lisää sinut omiin piireihinsä. Lisää aiheesta Diigo-linkkikokoelmastani (ja toki googlaamalla G+ / Google+ tolkuton määrä tavaraa). Toikkasen Tarmon 10 aloitusvinkkiä suositeltavia.