sunnuntaina, toukokuuta 22, 2011

Kannattaako blogikirjoittaminen näinä FB-aikoina

Sosiaalisen median suurhyöky 2005 alkoi blogeista, yltyi wikeistä ja sittemmin palvelutyyppien kirjo on kasvanut tiheää tiheämmäksi viidakoksi. Moni tuore viidakkoon sukeltava pää pyörryksissään ihmettelee, mitä palveluja kannattaisi ottaa käyttöön, kun kuitenkin ensi viikolla tulee taas tukullinen uusia ja kiiltävämpiä.

Kommentoin äskettäin erääseen somepalveluiden viidakkoihmettelyyn, että edelleen voin suositella peruslähestymisenä samoja palveluita kuin vuonna 2005. Blogit ja wikit ja jos malleja kysytään, kaksi kumpaisestakin on ollut toimivia kaikkien näiden vuosien ajan: blogeista Blogger ja WordPress, wikeistä Wikispaces ja MediaWiki.

Antti Poikola rakenteli nykyisellään Nettikansana tunnetun oppimis- ja toimintaverkoston perustuksia Mahdollista-blogiin. Blogi oli avainroolissa viime syksynä MindTrek-konferenssin yhteydessä järjestetyn Nettikansa-tapahtuman ennakko- ja jälkiaktiviteeteissa. Itse kirjoittelin oman leirinuotioni polttopuista elikäs nettikätilöinnistä kyseiseen blogiin ja viikko sitten kohtasimme Otavan Opistolla nettikätilöintipajassa, jossa nuo syksyiset bloggaukseni ovat yhtenä aineistona.

Samainen Nettikansan leiripäivä johdatti bloginuotiotulineen kirkastamaan omaa graduteemaani, joka siis on nettiverkostojen fasilitointi. Perustin syksyllä gradublogin. Eipä aikaakaan, kun sain kommenttina kultakimpaleen. Sama pieni ja vaatimaton blogi on poikinut paljon muutakin arvokasta.

Viimemmäksi bloggaamisen vaikuttavuutta olen ihastellut seuratessani Tero Toivasen näkymättömän oppimisen leimahdusta some-eloon.

Tero oli havainnut Twitterissä John Moravecin kuuluttavan tuoreimman kirjansa (yhdessä Cristóbal Cobo kanssa) pdf-version arviointia. Tero espanjantaitoisena twiittasi halukkuutta ja sai arvostelukappaleen itselleen. Kirja näkymättömästä oppimisesta osui suoraan siihen, mitä Tero oli viimeisten vuosien aikana hahmottanut eri suunnista. Muutosta ilmassa. Oppimisen menneet paradigmat ovat kypsyneet ja nahistuneet. Muutos on enemmän kuin välttämätön ja hannaavat voimat vakiintuneisuudessaan – sanon Esa Saarista lainaten – latistuksen mankeli.

Tero kirjoitti blogiin, muutamat lukivat, kannustivat innoissaan kommenteissaan, linkittivät Twitteriin ja Facebookiin, Tero perusti näkymättömän oppimisen ryhmän Sometu-verkostoon. Ainakin itse kutsuin lauman kavereitani ryhmään. Tiesin entuudestaan Pekka Ihanaisen ja John Moravecin kumppanuuden. Muistan sytyttävän innovaatiojunanodotustuokion Oulussa tammikuussa 2009, kun Pekka keroi pointtilistisesta oppimisesta ja vaikka mistä. Rajattoman oppimisen seminaari saman vuoden syksynä. Tekstin pätkiä ja ajatusluonnoksia, joita Ihanaisen Pekka linkitteli Teron perustamaan Sometu-ryhmään: yksilöllistäminen, henkilökohtaistaminen ja kyborgisointi.

Moravecin ja Cobon kirjan kääntämiseen tarvitaan 5000 dollaria. Meitä on Sometun ryhmässä jo 47. Ainakin itse olen valmis lähettämään pienen kolehtisumman käännöskassaan, jos saan englanninkielisen pdf:n vastineeksi.

Blogien suuri voima on verkostosolmujen muodostamisessa. Blogiin voi linkittää, sitä seuraavat ja siihen kommentoivat saattavat kohdata toisiaan. Blogi on vaikkapa Facebookin viestivirtaan verrattuna kuin peruskallio, nettikiveen hakkaamista. Vaikka laittaisin miten hienon kommentin Facebookiin, en voi linkittää siihen. Se on ja menee. Puhumattakaan siitä, mitä oikeuksia annan palvelun ylläpitäjälle puuhailla tuottamani sisällön kanssa. Facebook on kätsä, mutta se on kuin lentolehtinen blogien ja wikien peruskalliolla. Ja tuuli puhaltaa sen pois (kuten toki lopulta kaiken).

4 kommenttia:

Dragonbear kirjoitti...

Kauniisti kirjoitettu somen mahdollisuuksista. Ja aina oppii uutta tai ainakin tulee uteliaaksi - niin paljon on uutta ja mielenkiintoista :)

Timo Rainio kirjoitti...

Blogi vaan formaattina kannustaa keräämään ja kytkemään sekä kirjoittamaan sitä muutaman merkin twitter- tai facebook -viestiä laajemmin. Ja vaikka kuinka tiivistäminen ja olennaisen esiin tuominen on arvossaan, niin monimutkaiset asiat vaativat joskus asiaan avausta hiukan laveammin.

Se varmasti totta, että monet herätteet tulevat nykyisn "lyhytviestimien" kautta. Aika usein ainakin ne todellista keskustelua synnyttäneet johtavat kuitenkin välittömästi jonnekin hiukan syvällisempiin keskusteluketjuihin tai blogiartikkeleihin. Tämäkin blogiviesti ja sen viitteet taas kerran hyvä esimerkki tästä.

Esko kirjoitti...

Parvimaisessa, itseorganisoituvassa toiminnassa blogit ovat usein olleet parhaimmillaan projektiluonteisina koostajina. Harvoin yksittäinen blogi jaksaa kantaa muutamaa vuotta pidemmälle, kun alkuperäiset teemat ja porukat vaihtuvat.

Hieno formaatti se kuitenkin on, ja mielestäni parhaimmillaan jonkin pysyväisemmän identiteetin kuten organisaation tai julkisen minän palveluksessa.

Spymac.com oli ihan fenomenaalinen blogiyhteistö 2004-6. Oli kiinnostavaa seurata miten sen tuhansien käyttäjien vahvasti hypertekstuaalisen blogosfäärin kuihdutti ja lopulta tappoi perustajien pyrkimys asettaa etusijalle sentyyppinen sisältö, joka kerää eniten klikkauksia. He halusivat liikenteellä rahaa, ja käyttäjät äänestivät jaloillaan.

teromakotero kirjoitti...

Blogikirjoittamisen aika ei todellakaan ole ohi! Se voi olla syttymässä uuteen tuleen.

Olen aina jostain syystä karsastanut FB:tä, mutta olen kyllä sen kautta löytänyt myös monta hyvää juttua (yleensä linkitettynä). Se on myös auttanut olemaan yhteyksissä hyviin kavereihin helpolla tavalla.

Sosiaalinen media on minulle itseopiskelun ja -ilmaisun väline. Lähestyn sitä kuitenkin hyvin intuitiivisesti ja impulsiivisesti. Esimerkiksi blogin kirjoittaminen vaatii minulla inspiraation tai sen lähteen. John Moravec sytytti minussa tuon inspiraation liekin ilmiliekkiin Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education -esityksellään: Tarkemmin sanottuna koin "herätyksen" 1. helmikuu 2009 kello 19:03. Todistusaineisto löytyy: Web 3.0? :-D

Jos oikein ymmärsin, niin myös Pekka Ihanainen oli löytänyt Moravecin sattumalta minun kauttani. Itse löysin Moravecin sattumalta nettitutkimusmatkoillani.

Minulle kaikki tuo ihanuus kaatui PedaCasting -koulutuksen kautta. Sinä Anne ja Pasi Silander olitte minun ensimmäiset guruni sosiaalisen median -valaistumiseen. PedaCasting-koulutuksen löysin muuten Opettaja-lehdestä.

Kaikki liittyy kaikkeen... Platonin anamnesis-teoria oli aikoinaan graduni peruskivenä ja lähestyn sitä taas kovaa vauhtia. Tällä kertaa näkymättömän oppimisen paradigman kautta.