Olen koko verkko-olemiseni ajan suhtautunut tietokoneisiin ja muihin vimpaimiin, ohjelmiin ja palveluihin sillä ajatuksella, että mihin massa taipuu. Veljeni purki lapsena kellon, minä kirjoitin vähän kirjoittamaan oppimisen jälkeen päiväkirjaani pohdiskelun ajan olemuksesta. Tuskin vieläkään siitä enempää ymmärrän. Miten sama asia, joka on, voi olla pitkä ja lyhyt, hidas ja ohikiitävän nopea, miten sitä voi mitata, vaikka se voi samalla olla mittaamaton.
Toisaalta en ole koskaan innostunut siitä ajatuksesta, että tekniikka on vain väline. Ilman tätä välinettä monillakaan ajatuksillani ei ole muotoa. Ajattelen kiinteästi tekniikan avustamana, tavallaan tämä ympäristö saa minusta ulos tämänkin ajatuksen. Kirjoittaminen (piirtäminen, säveltäminen) sinänsä muotoilee mielentilaa ja sen hedelmiä. Ilmaisun väline vaikuttaa. On ehdottomasti eri asia, ilmaistaanko jokin sielun tila viululla vai aaltopahvilla.
Tämä blogi tutkii ja kerää sosiaalisen webin hyötykäyttöideoita, oppimissovelluksia ja verkkoluovuutta mahdollistavia tiloja. Vähän maailmanparannusta välillä.
Olen ollut innostuneen kiitollinen suomalaisesta web20-sovelluksesta, Jaikusta. Se oli ja voisi olla tietotyön tekijän hyvä väline. Näihin mietteisiin pysähdyin kohdattuani kellon purkajan. Jaikussa joku samikki alkoi keräämään tuhatta kommenttia yhteen viestiin. Ajatus tuntui huvittavalle, absurdille, järjettömälle ja siinä järjettömyydessä hieman runolliselle. Nyt tunnen vain tyhjää ohitellessani viestin keräämiä satunnaisajatuksia.
Sinällään projekti on hyvä ajankuva. Määrän tavoittelu. Näkyminen (minäkin siellä). Trendikkyys (osa käyttää kieltä, jota en ymmärrä, hyvä analyysin kohde). Välineen keskeisyys sisällön kustannuksella (monissa viesteissä kommentoidaan mobiilisovellusten kykyä käsitellä hillittömän pitkää viestiketjua tai uusia ohjelman paranteluja megakommentointiketjun herättämän kokemuksen pohjalta). Kaiken absurdirunollisuuden ohella tuo yksittäinen projekti halvautti mieluisan työvälineeni. Huomaan, että muutamat ihmiset ovat kaikonneet välineen ääreltä. Sisältö on muuttunut pölypalleroiksi, höttöä turhaa poissiivottavaa.
Olinhan siellä minäkin... ja nyt on virtuaalikankkunen. Myötähäpeän itseäni.
1 kommentti:
Hyvä analyysi viikon saldosta. Oli pakko sohaista omakin lusikka jo haalenevaan soppaan... kamoon, cheer up, sillä se kankkunen paranee millä se on hankittukin vai miten ne isot pojat sanoo :)
Lähetä kommentti