Selailin äskettäin vanhoja diasarjojani. Mukana oli ruutukaappauksia niiltä ajoilta, kun osasin tehdä selaimelta kaappauksia vain Print Screen -menetelmällä. Mukana näkyi selain kaikkine virityksineen. Virittämättömällä selaimella vähän kuin oikeakätisenä kirjoittaisi vasurilla. Chrome on ratkaissut ongelman synkronoinnilla eoli jos kirjaudut Chromeen ja annat palvelun synkronoida selaimesi, se aukeaa miltä tahansa koneelta kirjautumalla samanlaisena.
Olen huomannut itse käyttäväni tietokoneen työpöytää kuin konkreettista työpöytää. Vireillä olevat asiat ovat työpöydällä ja siitä niitä sitten napsitaan paikoilleen, kansioihin tai roskikseen.
Tänä syksynä pääsin opettamaan paikassa, jonka tietokoneilla ei voinut tallentaa mitään työpöydälle. Kokemus oli erikoinen. Huomasin, että moni osallistuja oli yhtä hämillään. Minne nyt tallennan, mistä löydän?
Vaihdoin Maciin muistaakseni 09. Tuntuma Windowsiin on kuitenkin hallussa uusinta 8:aa lukuunottamatta. Vistasta alkaen Windows kaltaiseni taviskäyttäjän näkökulmasta hukkasi hienon logiikan omalle koneelle verkosta tallentamisen kanssa. Olen vierestä opastanut vuosien aikana monia ja aina vain XP:n selkeyttä kaivataan.
Mac on helppo. Jos lataan jotain netistä, juttu löytyy Lataukset -nimisestä kansiosta (jos en ehdoin tahdoin muualle lataa). Loogista ja helppoa. Jos muistan yhdenkin sanan siitä, mitä latasin, klikkaan oikeasta ylänurkasta suurennuslasia eli Spotlightia. Kirjoitan hakusanan tai -sanat siihen ja haku salamannopeasti esittelee kaiken koneeltani kauniisti luokiteltuna formaatin mukaan. Haku ulottuu sisältöihin. Macin kanssa kansiointi ei ole koskaan kovin kriittistä. Asiat löytyvät.
Ensikko-macistinä muistan pienen kertomuksen pätkän, jossa kuvailtiin sitä, miten osa Macin käyttäjistä kuuluu Clear Desktop -porukkaan. Huomaan kuuluvani jengiin. Käytän työpöytää ruutukaappauksien tallentamiseen ja joidenkin vireillä olevien asioiden käsittelyssä pitämiseen. Lataukset kansio nappaa nettitallenteet ja oikein tärkeät sijoitan heti oikeaan kansioon. Kansiointi ei kuitenkaan ole kovin tärkeää eikä kuluta aikaa.
Miltä työpöytäsi näyttää vieraskoreasti siivottuna? Tallenna nettikulttuurin historiaa. Linkkaa vaikka kommenttiin. Nämä ovat hauskaa katseltavaa jo muutaman vuoden kuluttua! (Klikkaa alla olevaa kuvaa, niin näet sen suurempana.)
5 kommenttia:
Seuraava askel työpöydän käytössäsi tulee luultavammin olemaan pikanäppäinten suurempi hyödyntäminen.
Minun silmääni pistää ikävästi tuo työpöydän oikean reunan ikonisekamelska. Mitä jos sinä osut väärään ikoniin hiirelläsi?
Minä normaalisti käynnistän ohjelmani, kansioni, hakuni, kaikki yhdellä napin painalluksella. Kun panan Windows/Super/luontonähtävyys-painiketta, avautuu minulle pieni ruutu johon voin kirjoittaa haluamani. Jos kirjoitan "chr..", automaattinen tekstinsyöttö ehdottaa Chrome selainta. Jos haluan päästä Ladatut-kansioon, kirjoitan "lad" ja painan enteriä. Yleensä kaikkiin koko käyttöjärjestelmän sopukoihin pääsen käsiksi viidellä (Windows + 3 kirjainta + Enter) näppäimistön painalluksella. Tässä kaikista hienointa on se, ettei minun tarvitse siirtää kättäni ollenkaan näppäimistön ja hiiren välillä. Se kun on niin hyvin aikaavievää ja ei kovin ergonomistakaan.
En tiedä, onko tätä ominaisuutta Maceissä miten toteutettu, varmaan jotenkin. Ainakin jokaiselle käyttöjärjestelmälle on omat erilliset ohjelmat näitä varten.
Huoh... näiden humanistien kanssa.. Tietotekniikan maailma on muutakin kuin windows ja "wördi". Käyttöjärjestelmiä on muitakin kuin windows, tietojärjestelmää voi muutenkin käyttää kuin hiirellä, käyttäjä ei aina ole edes ihminen.
Työpöytä on loppupeleissä aikamoinen turhake.
Työpöydätön työpöytä:
http://xmonad.org/
Tuo on "työpöytä" jota rautaiset tosimiehet käyttää. Työpöytää ei itseasiassa näy, ruudun täyttää kerralla haluttu ohjelma (selain, terminaali, tekstieditori, piirto-ohjelma...etc..).
Jos ikkunoita tulee ruudulle enemmän, jakaa ikkunamanageri ruudun fiksusti ikkunoiden kesken. Erilaisia kombinaatioita ruudun jakamiseen voi salamannopeasti (vs windowsin vasteaika) selata alt+space yhdistelmällä
Tämä ominaisuus on erityisen miellyttävä ominaisuus miniläppärillä käytettäessä, ei tarvitse touchpadillä tuhertaa.
Turha selittää, katso joku xmonad video youtubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=AyNkBLhIpQk
xmonad tekee sen mitä windows 8:n metro ei osaa tehdä eli näyttää useampaa ikkunaa kerrallansa ruudulla fiksusti. Ja xmonad skaalautuu minkäkokoiselle ja muotoiselle ruudulle tahansa
käytän nyt XMonadia, "awesome" lähtee kokeiluun kohta
http://awesome.naquadah.org/
PS
Kiitos, kirjoitukseni inspiroi ja osoitti taas kerran miten linux-nörtti on übermench verrattuna tavallisiin sukankuluttajiin (amiksiin ja humanisteihin) verrattuna.
Anonyymi: nyt on ruutukaappauskuva vaihdettu oikeampaan. Pikakuvakkeet ovat yleensä piilossa. Macin Spotlight tekee tuon saman, mitä kuvailet.
Lordi: jep, kyllä on noloa humanistin edes sanoa mitään mistään, mikä viittaa tietotekniikkaan.
Anne: Aivan, hienoa että selvensit. Itse sain blogiartikkelistasi aluksi kuvan, että Spotlight olisi vain hieman monipuolisempi hakupalkki. Käyttöliittymän ja käytettävyyden kannalta nimittäin "klikkaa suurennuslasia" ja "kirjoita tämä kirjainyhdistelmä" ovat kaksi tyystin eri asiaa.
Windowsin toimivaan käyttöön kirjoittelin perusteista lähtevän artikkelin noin vuosi sitten:
http://rikun.net/tiedostot/kaytettavyys.pdf
Näppäinkomentojen sujuva käyttö Windowsissa tarkoittaa sitä että osaa jollakin tasolla kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä. Ja tätä ei jostain kumman syystä oikein opeteta missään.
-----
Kiitos xmonad-kommentin lähettäjälle. Ubuntun perus window managerista olis tarkoitus päästä pikapuoliin eroon mut en oo jaksanut etsiä / testata vaihtoehtoja. Jos toi toimii niin sillä vois lähtee liikkeelle.
Lähetä kommentti