Sosiaalisen median lukiokurssi

Kolmas kierros käynnistyy sosiaalisen median lukiokurssilla. Kahtena vuonna olemme vetäneet kurssia turkulaisten ja hämeenlinnalaisten kanssa niin, että olen vieraillut luennoimassa etäteitse ja rakennellut kurssiaineistot wikiin sekä osallistunut etätyöskentelyyn Ningissä.

Nyt on mukava tilaisuus käydä maanantaiaamuisin kaksoistunnilla naamakkain Karhulan lukiossa. Emme ottaneet tällä kertaa käyttöön muuta kuin blogit verkkotyöskentelyyn. Kirjoitan omaa kurssiblogiani, seuraan opiskelijoitten blogeja, kommentoin niitä, nostan esiin aiheita, kirjoitan juttuja omaan blogiini, vien keskusteluja muille verkkofoorumeille (kuten nyt tähän) ja houkuttelen kiinnostuneita mukaan. On vain eduksi, jos joku näkee niin paljon vaivaa, että kuikkii kurssiamme ja varsinkin, jos vielä vinkaisee sekaan jotain.

Sen verran on jo kuulunut kommentteja muutamista suunnista, että samanlaisia kursseja on vireillä monessa paikassa. Olisi kiva saada linkkejä tai ainakin tietoa, jos joku hyödyntää tätä meidän aineistoamme. Se on tehty leviämään ja jaettavaksi. Muuntelut sallittuja. Lukiokurssin idut ja ensiversot tuotti AVO-hanke, joka edistää avoimia oppimisresursseja ja -verkostoja.

Noista tekijänoikeuksista kun on kovasti nyt taas pulistu, niin... Mielelläni itse teen avointa oppisisältöä wikiin, jossa sitä voi muokata ja täydentää ja sisällön saa julki heti. Ensinnäkin oppimateriaalia tekemällä ei Suomessa juuri rikastu. Minusta tämä keskinäinen jakaminen on paljon rikastuttavampaa. Yritin kovasti tarjota painotuotteeksi sähköiseen muotoon monta vuotta sitten laatimaani aineistoa verkko-opiskelun taidoista. Se on edelleen linkkejä lukuun ottamatta ihan pätevä tuotos – toki pientä editointia vaatisi kauttaaltaan. Mutta ei se printtipuolella kustannuskynnystä ylitä. Olisi kiva linkittää kyseiseen aineistoon, mutta se on salasanojen ja lisenssien takana. En voi edes näyttää sitä kenellekään, koska se on varmassa jemmassa kuin bunkkerissa. Kohta en pääse edes itsekään siihen käsiksi.

Facebook harjoittaa taas omin luvin avointa yhteiskuntaa

Tällä kertaa harjoitus koski kavereiden puhelinnumerojen jakamista kavereille. Tavoitteeksi esiteltiin se, että näin FB pystyy paremmin kohdentamaan kaverisuositukset. Voi jee, miten meitä vedätetään. Sitten jaetaankin seuraavaksi privaviestejä, eikö vain. Perusteena parempi mainosten kohdentamien juuri sinulle, todellinen minäsihän paljastuu siellä aitojen takana, mitäs sitä peittelet.

Näin tämä homma siis menee tällä kertaa: eilen uutinen tietoturvayhtiö Sophosin blogissa, Digi Today uutisoi, Tietoviikko uutisoi ja ihmiset ryhtyivät jakamaan linkkivinkkiä eri kanavilla.

Jos haluat, että Facebook ei jakele kaikille kontakteillesi puhelinnumeroasi, mene Käyttäjätili ja valitse Muokkaa kavereita, sieltä Yhteystiedot.

Olen poistanut kuvasta FB-kavereitteni puhelinnumerot, kaikkien numerot olivat näkyvissä. Sivun oikeassa yläkulmassa lukee:

"Puhelinluettelon yhteystiedot Facebook Puhelinluettelo näyttää sekä puhelimestasi tuodut yhteystiedot että Facebook-kaverisi. Jos haluat poistaa puhelimesi yhteystiedot Facebookista, sinun pitää poistaa ensiksi ominaisuus käytöstä puhelimestasi ja sitten vierailla tällä sivulla." 

Kun siirtyy mainitulle sivulle, siellä lukee:

"Tuodut yhteystiedot näytetään kohdassa Kutsut ja tuodut yhteystiedot -sivu ja synkronoidut matkapuhelinyhteystiedot näytetään kohdassa Facebookin puhelinmuistio. Yhteystietoja voidaan käyttää sinulle ja kavereillesi lähetettävien kaveriehdotusten laadun parantamiseen.
Jos poistat tuodut ja synkronoidut yhteystiedot: Kaveriehdotusten merkitys voi vähetä sinulle ja kavereillesi. Puhelinmuistiossasi ei ole enää synkronoituja yhteystietoja, mutta siinä näytetään edelleen niiden kaverien yhteystiedot, jotka ovat liittäneet sen profiiliinsa.
Huom.: varmista ennen Poista-painikkeen klikkaamista, että synkronointi on poistettu käytöstä. Tee tämä avaamalla Facebook-sovellus iPhonessa, klikkaamalla päävalikon Kaverit-kuvaketta ja klikkaamalla oikean yläkulman Synkronoi-painiketta." (Kursivointi ja lihavointi minun tekemä.)

En ollut itse synkronoinut puhelimeen kavereiden kontaktitietoja, joten rohkenin klikata Poista. Vielä yksi ilmoitus:

"Pyyntönne on käsittelyssä ja saatte tiedon sen valmistuttua. Osoitelistanne koosta riippuen käsittely saattaa kestää muutamia minuutteja. Kiitos kärsivällisyydestä!"

Kuinka SlideShare-esitys upotetaan Wikispaces-wikiin

Kollega kysyi otsikon asiaa ja tässä vastaus. Wikispaces-wikiin on helppo upottaa sisältöjä muista sisällön jakamisen palveluista, mutta ensikertaa saattaa mennä pitkään ihmetellessä, että minne ihmeeseen se koodi lykätään.

Vastaavalla tavalla onnistuu myös videoitten upottaminen. YouTuben koodi on muuttunut eikä toimi Other HTML -ikkunaan upotettuna. Videota upotettaessa kannattaakin Wikispacen Widgetissä klikata kohtaa Video (vasen yläkulma) ja seurata ohjeita. Muuten yleensä aina voi käyttää Other HTML -ikkunaa koodien upottamiseen. Olen koonnut ja tehnyt Wikispaces-ohjeita, osa vähän vanhoja, tuoreempia tulossa syksyn mittaan.

Päivitä Flash... siis mikä-mitä-hä?

Eräät selainominaisuudet vaativat plugeja, jotka ovat ihan eri juttu kuin bugit, paha sentään, jos kyseessä on buginen plugi. Bugi on siis virhe koodissa. Plugi on lisäpalikka sovellusohjelmaa eli plug-in. Flash Player on eräs edelleenkin hankala liitännäisohjelma. Vaikka suuri osa ohjelmista päivittää automaattisesti itse itseään, niin tämä ei päde kaikkeen. Flash Player vaatii joillakin käyttöjärjestelmillä (joita ovat mm. Windows, OS X ja Linux) ja joillakin selaimilla (joita ovat mm. Explorer, Firefox, Chrome, Opera) käsipelillä tehdyn päivityksen.

Jänskän hommasta tekee se, että samalla käyttöjärjestelmällä eri selaimilla päivitys on joko automaattinen tai käsipelillä tehtävä. Macillä näemmä Chrome sisältää automaattisen päivityksen Flashin tuoreimpaan beta-versioon, kun taas saman koneen tuore Firefox-beta vaatii käsin tehdyn päivityksen. Että ota tuosta nyssit selvää. Kaikki, jotka käyttävät Adoben Connectia, tarkistakaahan Flashinne tila.

Mac & Chrome

Sama Mac & Firefox 6 beta

Silloin ennen vanhaa...

Meiän miä.

Aamulla virtaili FB:ssä taas tuttu menneitä hurjia aikoja muisteleva hupailuviesti:

"Jos olet kasvanut kotiruoalla, olet joutunut nousemaan vaihtaaksesi TV-kanavaa, pyöräillyt kouluun ilman kypärää, joutunut kelaaman kasettia lyijykynällä, joutunut menemään naapuriin sen sijaan, että olet soittanut kännykkään ottaaksesi selvää oliko kaveri kotona, ja kaupat olivat kiinni aina sunnuntaisin, laita tämä seinällesi, koska sinä olet selvinnyt!"

Mieleen tupsahti heti muutamia muitakin arjesta kadonneita asioita, joista on hauskaa kertoilla jälkipolville ja samalla laskeskella, miten kuuluu itse jo siihen ennen-vanhaa-koulukuntaan, josta itse pienenä tykkäsin ja joiden maailma tuntui olevan kaukana kaukana. Korvat hörössä kuuntelusta jäi tarinointirakkaus ja innostus puhuttuun kieleen.

Nykyäänhän ihmiset, isovanhemmatkaan, eivät välttämättä kertoile menneistä ajoista. Halpa huvi. Mutta vaatii myös tiettyä asennetta puolin ja toisin. Lapsuuteni kertojataiturit eivät vähätelleet nykyisyyttä ja kullanneet menneisyyttä vaan ihmettelivät maailman menoa ja loivat nykyisyyteen aikajatkumoa taaksepäin.

Nyt ymmärrän oman tulevaisuuskiinnostukseni virinneen noista lapsena kuulluista tarinoista, sillä mennyt loihtii sisäisen mielikuvituksen silmiin myös näkymiä tulevaan. Tulevaisuus on yhdellä tavalla heijastusta menneisyydestä. Vilkas mielikuvitus luo pienillä vihjeillä kaikenlaista.

Lapsenlapsi (vajaa viisvee) on monien naperoitten tavoin loputtoman kiinnostunut dinosauruksista. Luimme kesän kuluessa pari dinosauruskirjaa ja kävimme Heurekassa ihmettelemässä dinonäyttelyä. Dinosaurusten aika ruokkii lapsen mielikuvitusta. Jossain kaukana menneisyydessä. Aika saa menneisyystarinoitten kautta ulottuvuuksia. Taaperon nykyisyys muuttuu mielikuviksi menneestä, olevasta ja tulevasta.

Radiossa soi Entisten nuorten sävellahja, kun aloittelin tätä kirjoittelemaan. Ensin vastasin lapsenlapsen sähköpostiin (ei ihan vielä osaa lukea, mutta kirjoittaa, sähköinen viestintä motivoi ja innostaa lapsia kirjoittamaan). Ajat muuttuvat ja viestintäkulttuurit. Ihmiset pitävät yhteyttä toisiinsa. Nostalgialla on sijansa, mutta pitäisikö menneeseen pitäytyä vain siksi, että se oli silloin ennen vanhaa ainoa oikea ja todellinen?

Jos maailmaa tarkastelee jurakauden perspektiivissä, on ihan sama, miten me pienet ihmiset keskenämme viestittelemme. Tärkeintä on yhteyksien luominen, toistemme ymmärtäminen, kyky ilmaista ja kyky kuulla, eläytyä, ymmärtää.

Kannusta kaveri päivässä

Ihastelin Linda Saukko-Raudan, Nina Rantapuun, Aarne Hagmanin ja Eero Nukarin jakamia sisältöjä ja tuumiskelin G+:n viestivirtaan:

Miten avointa lisenssoitua sisältöä verkkoon tuottava (esim. opettaja) pääsisi nolotuskynnyksen yli? Monilla olisi mistä jakaa. Esteenä ei ole enää muu kuin se, että mokaaminen pelottaa.
Oma kokemukseni on, että paljon auttaa se, kun ajattelee, miten paljon netissä on tavaraa ja miten harva yleensä edes löytää mun juttujani. Toinen on ajatus siitä, että vain tekemällä oppii ja palautelinkki joka paikkaan, jotta joku avulias voi auttaa korjaamaan virheeni. En ole ainut erehtyväinen ihminen.
Toinen kokemukseni on keskinäisen kannustamisen lisääminen. Hyvää palautetta, kiitosta ja rohkaisua kaipaa lapsen lisäksi myös aikuinen.

Pienillä sanoilla voi saada paljon aikaan oikein ajoitettuna: joko tappaa innostuksen tai asentaa siivet selkään.

Aarne Hagman pohdiskeli Vinkkiverkossa tuota noloksi tuntemista. Kannustetaan toisiamme ja otetaan itsemme vähemmän vakavasti. Tuloksena on yhteinen keko, josta jokainen hyötyy enemmän kuin yksin tuhertamisesta.

Hengailtiin naamakkain etätyökavereitten kanssa

Elokuun ensimmäinen aamu alkoi kuin tuoreilla koululaisilla, uusi aapinen käpälissä, vaikka vielähän oikeilla koululaisilla on lomaa. Tunnelma vain muistutti. Tapasimme lomilta keräytyvän työporukan kanssa Google+:n hangoutissa eli juttelimme kasvotusten netin kautta.

Yhteys kulki Hämeenlinnan, Miehikkälän, Jyväskylän ja Lempäälän välillä – kaikki viisi noviiseja. Pieniä ensikertalaistyhmyyksiä sattui itselleni; olisi saatu vielä Kaarina ja Tamperekin mukaan, mutta mokasin. Tekemällä oppii ja jakelen tässä pari mokaa muille vinkiksi.

Hangoutin ohella työstimme yhteistä muistiota.

Teknisesti viiden hengen videoyhteys toimi yllättävän hyvin. Ääni oli erityinen ilon aihe, sillä monissa verkkovideojärjestelmissä ensimmäinen vartti kuluu äänen säätämiseen. Mukaan liittyjät pompsahtivat näkyville pienen äänimerkin säestyksellä. Suuri kuva seurasi äänessä olijaa kohtuullisen nopeasti. Vähän oli pientä häiriötä, pari lyhyttä langalta tipahtamista, mutta muutoin tunnin yhteinen työskentelytovi sujui mukavasti.

Miksi hangout? Siksi, että halusimme hankkia käyttökokemusta, testimielellä. Tavoitteemme on pitää joka maanantai linja auki piipahteluille. Videoyhteys tuo elävyyttä. Kirjoitamme yhteistyöhetken muistion jaettuun dokumenttiin. Tunti on sopiva aika. Pieni agenda on hyvä olla. Mietin, että vetovuoroa olisi myös hyvä kierrättää. Jonkun on hyvä johdatella, vaikka jutellen rönsyily antaa tilaa harharetkille ja ideoinnille.

Miten siis teknisesti? Joku käynnistää hangoutin ja kutsuu piirin tai ihmiset. Hangoutin voi käynnistää myös Goolen chatistä tai lähettämällä käynnistämisessä saamansa linkin ihmisille. Hangoutilla ei ole isäntää, joten aloittaja voi poistua kesken kaiken. Kutsuttuja voi olla enintään 25 ja yhteen hangoutiin mahtuu kerralla 10.

Osallistujilla pitää olla G+-tili. Tässäpä sitten itse tumpeloin. Ohjeetkin tuli luettua vasta ensikäytön jälkeen, toinen moka, mutta kukas niitä ohjeitä muka lukee. Kutsuin oman Työkaverit-piirin. Piirissä oli ihmisiä, joita olin lisäillyt nimellä ja osa lisätyistä ei ollut Google-käyttäjätilejä ja ihmiset olivat luoneet G+-profiilinsa eri osoitteella. Huomasin myös jälkikäteen, että Työkaverit-piirissä oli useamman työyhteisön jäseniä, erittelinkin jälkeen päin projektikohtaisesti.

Hangoutin lämpiö.

Kun hangoutin avaa, saapuu lämpiöksi nimitettyyn verkkotilaan. Jos ei ole Google video-chattiä aiemmin käyttänyt, saa opastusta lisäosan asentamiseen. Palvelu tukee tuoreehkoja selainversioita ja vain Chromea, Firefoxia ja Exploreria. Linux-käyttöjärjestelmää ei tueta.

Rupattelun aikana voi mykistää oman äänen tai videon. Chattäily on mahdollista. Headsetin tai nappiluurien käyttöä suositellaan. Erikoisuus, jolla on varmasti käyttöä, on mahdollisuus katsoa yhdessä YouTube-videoita.

Googlen omat selkeät ohjeet kannattaa vilkaista. Teknisiä tietojakin löytyy. >> Googlen hangout-ohje.