Minun pitäisi olla 20 minuutin kuluttua messukeskuksessa Valtakunnallisilla virtuaaliopetuksen päivillä puhumassa vaan täällä kökötän kotona eilisen puhekieltopaperin kanssa. AVO-hankkeen työtoverit Tiina Front-Tammivirta ja pikahälytyksellä Ville Venäläinen joutuivat loikkaamaan puolivalmiiseen ppt-esitykseen ja sen juoneen lennossa, kiitos heille! Illalla hioimme chattäillen kuntoon esityksen osasia.
Suomalainen opetusalan kehittäjien verkosto on eri suunnissa vienyt avointa oppimista monipuolisesti eteenpäin. Oli loistavaa seurata Twitter-virran kautta napakkaa raportointia virtuaalipäivien avajaispuheenvuoroista. Yhä useampi opettaja tviittaa ja viittaa sujuvasti lisälähteisiin – harva taitaa enää muuten viittailla. (Huom! TwapperKeeperissä pitää osata valita näkymä niin, että saa riittävästi viestejä näkyviin, TwitterSearch toimii niin kauan hyvin kuin viestit pysyvät Twitterissä)
Avajaispuheenvuoroissa nostettiin esiin useita keskeisiä huolehdittavia. Näkymät olivat kohti tulevaisuutta ja huolehtiminen koski oppijoitten tulevaisuutta, että saavat hyvät eväät matkaansa. Toki huolena myös se, miten me hyvien eväiden saamisen järjestämme.
Erityisesti sykähdytti Kaisa Vähähyypän puheenvuoron päätös: hän kannusti kuulijoita ahkeraan jakamiseen. Kannatan tätä lähestymistä kerta kaikkiaan täysillä. Me teemme yhdessä tätä juttua ja mitä enemmän voimme auttaa kaveria, verkon yli tai reaalimaailmassa, sitä kivempaa on jokaisen työ ja sitä kevyempiä myös työtaakat. Jostain kumman syystä reaalielämä vain monin paikoin on juuri päin vastainen. Uupuvia ja ylirasittuneita ihmisiä, joilla ei ole aikaa tehdä mitään kunnolla. Tähän on saatava vallankumous.
Eilen illalla kirjoittelin kollegoilleni auki kavopohjiani. Mitä jakaminen ja avoimuus eri näkökulmista voisivat olla. Lisäajatuksia valui päähän yön mitttaan ja äsken tuossa chattäillessä lupasimme Venäläisen Villen kanssa, että AVO-hanke kirjoittaa kirjan aiheesta Avoimet verkostot oppimiseen!
Tässä puhujan muistiinpanot alla olevaan esitykseen siinä muodossa, kuin ne eilen naputtelin:
Mitä on avoimuus oppimiskontekstissa?
Tutkimme toiminnan kautta avoimuuden toimintaa eri suunnista.
Avoin oppimisympäristö: esimerkiksi Wikiopisto, voi osallistua jopa täysin anonyymisti.
Teknisten ympäristöjen tekninen avoimuus eli open source yhtenä tutkimuksen ja kokeilujen kohteena. Ideaalina olisi, että kaikilla käyttöjärjestelmillä voisi avata dokumentit ja päästä palveluihin.
Oppiresurssien avoimuus perustuu siihen faktaan, ettei enää ole mitään sellaista informaatiota, jota ei jo jossakin muodossa olisi avoimesti saatavilla. yliopistomaailman pitkään jatkunut open access -projekti > globaalin tasa-arvon lisääminen + tieto lisää tietoa, jakamalla oppimisresursseja kaikki voittavat, opettaminen ei ole informaation siirtämistä
avoimet oppimistilanteet, kuten webinaarit, tallenteet, vertaisoppimisen verkostot, kuten Qaiku- ja Twitter, Facebook-ryhmät, Sometu, Vinkkiverkko: kysyminen - avustaminen, avoimet muistiinpanot, linkkivinkkien jakaminen, kavereiden pitäminen ajan tasalla, ei perustu kahden kauppaan vaan siihen, että kun kysyn, verkostosta joku vastaa, laaja hajautettu kognitio, auttamisesta syntyvät luottamus
Mitä on avoin oppiminen?
Avoin oppiminen ei perustu tutkintotavoitteisiin vaan toimijoiden omiin tavoitteisiin ja päämääriin.
Aktiivinen, omaehtoinen kansalaisuus on jatkuvaa avointa oppimista.
Avoin oppiminen voi johtaa myös tutkintoihin ja se hyödyttää aina tutkintotavotteista opiskelua.
Verkkotutorilla on hyvä erottelu avoimen ja suljetun oppimisen ääripäistä, ei tätä tartte käydä missään nimessä läpi http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/avoinop.htm
Avoimeen oppimiseen liittyy sekä iloisia ja myönteisiä emootioita että myös tiedollista tuskaa: ihminen ryhtyy opettelemaan asioita myös pakon edessä tai suuresta oppimisen halusta, vaikka aluksi olisikin vaikeaa, sisäinen tai ulkoinen motivaatio laittaa vauhtia (monelle aikuiselle esim. tieto- ja viestintätekniikan alukuoppiminen on edennyt tästä tilanteesta)
Mitä on avoin opettaminen?
Ajatus, että opettaja ei enää ole tiedonhaltija, joka siirtää tiedon tietämättömien päähän
Opettajan auktoriteetti ja ammatti-identiteetti ei perustu aukottomaan ja kattavaan tietämiseen vaan siihen, että opettajalla on tieto siitä, kuinka asian oppii parhaiten, oppimaan oppimisen ohjaaminen, oppimisprosessin järjestäminen.
Oppijoillakaan ei välttämättä ole valmiuksia ja rohkeutta yhteisölliseen ja avoimeen oppimiseen. Motivointi ja turvallisen ilmapiirin luominen. Arviointimenetelmien tulisi muuttua tukemaan yhteisöllistä työskentelyä.
Monimutkainen maailma, mutkikkaat ongelmat: ihmisten pitää osata yhdistää tietojaan ja taitojaan.
Opettajakaan ei ole yksin, kollegiaalinen tuki verkostojen kautta. Yksin tekemisen kulttuuri ei miellytä kaikkia opettajia. Yksin tekeminen ei myöskään tue yhteisöllisen oppimisen taitoja. Niitä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän (avainkompetenssi: kyky tehdä vaativaa kognitiivista työtä yhdessä muiden kanssa).
Näkyväksi muuttuva ajattelu ja toiminta tekee myös haavoittuvaksi. Mokat eivät jää piiloon eikä niitä voi peitellä. Jatkuvasti lisääntyvä informaatio ja muuttuva toimintaympäristö vaativat kykyä sietää keskeneräisyyttä.
Mitä ovat oppimisverkostot?
Ihmiset ovat aina muodostaneet omia epävirallisia verkostojaan. Aiemmin sosiaaliset siteet olivat tiheämpiä, suku, perhe ja kylä auttoivat eteenpäin. Nyt näitä verkostoja korvaavat osittain erilaiset nettiverkostot
Vaikka puhutaan informaatiokylläisyydestä, niin on ihminen aina elänyt informaatiokylläisessä ympäristössä, ennen on joutunut esimerkiksi lukemaan luontoa nykyistä tarkemmin selviytyäkseen
Netin oppimisverkostot tukevat tietovirrasta poimintaa "kurkistusviestintä" > ei tarvitse seurata kaikkea kaikkialla kaiken aikaa vaan kaveriverkostot nostavat oleellisia asioita esiin
Trialogisen oppimisen idea Syvällinen ja monipuolinen oppiminen aktiivista, tietoa luova yhteisöllinen oppiminen, jossa yhteistö kohdetta kehitellään, on nettiajan oppimiseen hyvä, ei voi kopioida mistään.
Oppimisverkostot avaavat myös silmät toiseudelle, miten toinen ajattelee ja ymmärtää. Avoimissa verkostoissa on yleensä mukana kriittisiä ja erilaisia ihmisiä. Tämä pakottaa ajattelemaan. Hyvä oppimisverkosto voi laajentaa tietoisuutta ja tukee aktiivista kansalaisuutta, osallistumishalua.
Toimintakulttuurin muutos ja avoimet ympäristöt
Miksi toimintakulttuurin muutoksesta puhutaan niin paljon?
Siksi, että kyse ei ole jostakin pienestä lisäteknologiasta, kuten piirtoheittimen tulemisesta luokkahuoneeseen.
Tieto- ja viestintätekniikka, sosiaalinen, yhteisöllinen media näyttävät ensin teknisiltä välineiltä, mutta suurin asia ei ole tekninen vaan sosiaalinen muutos. viestinnän nopeus, mobiililiittymät, monimediaisuus, kuvan ja videon alan valtaus, streamaus, lisätty todellisuus
Monet tuntevat ahdistusta laajojen mahdollisuuksien keskellä. Organisaatioiden rakenteet eivät tule välttämättä hyvin uutta toimintakulttuuria (vrt. esim. Facebookin käyttökiellot, varjo-IT, se, ettei työkoneelle saa ilman virittelyjä haluamiaan työvälineitä), tietoturvaan liittyvät hankaluudet.
Toimintakulttuurissa periteiset roolijaot menevät uusiksi, esimerkiksi koulussa oppilaan asemassa oleva voi olla asiantuntija tieto- ja viestintätekniikassa. Sallitaanko tämä?
Juhana Kokkonen käyttänyt katalyytin/parvikatalyytin nimitystä muutoksen vauhdittajasta http://juhana.org/tag/parvikatalyytti/
Yhteisöissä tarvitaan toimijoita, jotka auttavat yhteisöä rakentamaan uusia toimintamalleja. Usein organisaatoissa koetaan rakenne pyhänä, vaikka sekin on ihmisten tuottama ja sellaisena se on myös ihmisten muutettavissa.
Vanhoilla rakenteilla emme kykene vastaamaan kaikkiin niihin haasteisiin, joita tulevaisuus meille tuo. Kyky laajaan ja moniammatilliseen yhteistyöhön on todella vaativaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti