maanantaina, joulukuuta 22, 2008

Hitaasti hyvin

Sampsan hyvään hidastamis-blogimerkintään kirjoitin pitkäaikaisia mietteitäni:

Editoin pari päivää sitten Mediakasvatus.tv-blogini merkinnästä lievemmiksi laiskotteluun liittyviä lauseitani. Ajattelin, että ei niitä edelleenkään kukaan ymmärrä. Toisenlaisesta aikamaailmasta palkkatyön aikamaailman laidalle tulleena olen asiaa mietiskellyt usein (esim. ITK'07: Hitaan ajattelun hurma).

Erään työtoverini lause ei unohdu: "On niin kiire, ettei ehdi ajatella." Olen itse joutunut selittämään useaan otteeseen ajankäyttöäni ja tekemisiäni. Jotenkin jatkuvasti tunnen, että minulla ei ole sanoja, joilla voisin ilmaista vastaukseni. Minulla on hyvin harvoin kiire. Laiskottelen paljon. Mutta se on tietenkin hyvin suhteellista.

Kun loma alkaa, monet ihmiset sairastuvat, kuume nousee. Tuntuu idioottimaiselta sanoa, että stressi ei ole sairaus. Niin moni kärsii stressistä. On stressiherkkiä ihmisiä. Mutta stressi ei ole sairaus. Se on eräs länsimainen abstraktio.

Ihmiset ovat erilaisia. Olen kasvanut meneessä maailmassa, maaseudulla, jota ei enää ole, syklisessä ajassa, luontoajassa. Siinä maailmassa on välillä hidasta, välillä taas tiukkoja urakoita aikaa vastaan. Tuon maailman näkökulmasta tämän ajan ihmisillä on usein ongelmana olla vapaalla.

Joulusiivoillessa ehtii miettiä paljon. Eräs mietteeni eilen liittyi rutiineihin ja systemaattisuuden voimaan ajan kanssa. Olen häpeissäni saanut selitellä miltei kimmastuneille ihmisille, miksi verkosta löytyy niin paljon tuotoksiani. Se ei johdu siitä, että olisin aina verkossa tai että tekisin aina töitä. Se johtuu systeemistä. Laitan kerralla tuotokset kohdalleen ja luon oikopolkuja. On paljon asioita, joita en tee. Esimerkiksi en juurikaan tee työtäni monistuskoneen kanssa. Ja käytän hyvin hyvin vähän puhelinta. Olen ikäni inhonnut puhelinta työasioissa. Ystävien kanssa vapaalla on ihan toinen juttu, neljän tunnin ystäväpuhelu ei ole kummallinen.

Syyskukkaraatoja kompostoidessa (jep, kunnon ihmiset tekivät lokakuulla saman homman) mietin taas kerran sitä, miten koulu on tungettu täyteen sälää. Sisältöjä on lisätty tieteiden edistyessä kaikissa paitsi taito- ja taideaineissa, mikä on Elämää ajatellen täysin järjetöntä. Minä olen nopea verkkoasioissa siksi, että olen taitava käsitöissä ja ihan kohtuullinen kuviksessa. Jopa muinaisella tanhuharrastuksella ja aivan erityisesti nykyisellä uintiharrastuksella on tekemistä sen kanssa, miten vikkelästi hahmotan verkkoasioita.

Joulun ihanin lahjakirja on (no on niitä muitakin) Anu Hopian Kemiaa keittiössä. Etuliepeestä käy ilmi, että kirjoittaja harrastaa kuumailmapallolentämistä. Heti tuli mieleen Peppi Pitkätossun kuumailmapalloretki. Silla menopelillä ei tehdä äkkiliikkeitä. Samaisen kirjan ensisilmäyksen oppi oli joulusinapin tekijälle maltti. Entsyymeille pitää antaa aikaa ennen happoja. Tämän kun ymmärtäisi laveammin. Jotkin asiat tekeentyvät ihan itsekseen. Ilman mitään stressiä. Ja toisaalta, jos jättää toimimatta, kun aika on, juttu menee ohi.

1 kommentti:

Pirjo kirjoitti...

Ilo lukea tällaista. :) Ehkä joululoma on sopiva aika itse kullekin miettiä, tarvisiko muulloinkaan tehdä itselleen kiireen tunnetta.

Täytyy myöntää, että itsekin tulee välillä syyllistyttyä kateellisuuteen toisten ihmisten vilkkaanoloisesta nettipresenssistä ja mietittyä, miten ne toiset ehtii niin paljon. Kiitos selityksistä! ;)