Lukemalla oppii – niin uusilla kuin vanhoilla konsteilla

Lenkillä kuuntelu on kivaa. Omakuva 2013.

Kaikki kotonani käyneet tietävät, että minulla on muutama kirja. Jokaisessa huoneessa on teemakirjahylly, parhaassa kolme. Olen myös ahkera kirjaston käyttäjä. En juuri osta romaaneja, paitsi erittäin rakkaita, ihania, sellaisia, joita voi lukea monet kerrat. Ja nykyään tulee ajeteltua myös kirjailijoiden tienestejä – asia, johon Antti Holma sysäsi ajatukset taannoin.

Silmillä paperilta lukeminen ei mitenkään ole minulle ainut oikea lukemisen tapa. Siirryin sähköiseen ja audiolukemiseen heti, kun siitä tuli kätevää ja teknisesti mahdollista. Olen käyttänyt apunani robottilukijaa kuusi vuotta (tässä blogissa 9.11.2014: Korvilla lukeminen vapauttaa jalat, kädet ja silmät). Tein pari vuotta sitten pienen demovideon, kuinka homma toimii. Käytän maksullista Voice Dream -sovellusta. 

Lähes kaikkien älylaitteiden käyttöjärjestelmissä on nykyään tekstistä puheeksi (text-to-speech) toiminnot. Esimerkiksi iOS-laitteilla olen aktivoinut ominaisuuden ja liu'uttamalla kolme sormea näytöllä alaspäin saan lukijan aktivoitua. Koska kuuntelen kirjoja liikkuessani, olen todennut Voice Dreamin hintansa arvoiseksi. Se pysyy päällä ja sitä voi säätää monipuolisesti. Siihen saa myös kauniita lukijaääniä.

Robottilukija on mieluisin itselleni työhön liittyvien tutkimusten ja raporttien lukemiseen. Kun lukijan asentaa reippaalle vauhdille ja lähtee lenkille, kävelyn tahti rytmittyy samalla. Tutulla reitillä kuunteluun uppoutuu. Hupaisaa on, että oivalluskohtiin jää aivoissani paikkamerkki eli muistan, missä kohdassa maantieteellisesti olin, kun kuuntelin tietyn asian.

E-kirjojen lukeminen tietokoneelta on ergonomisesti kauheaa. Pää on väärässä asennossa. Koko keho on väärässä asennossa. Pitää lukkiutua näytön äärelle paikoilleen. Lisäksi näytön valoa pitäisi säätää tavattoman paljon, että se olisi lukemiseen sopiva ja sitten taas se ei ole hyvä muuhun työhön. Sähköisten näyttöjen sininen valo on haitallista silmille. Jos työn lisäksi kaikki lukeminen tapahtuu valoisalta näytöltä, silmien kuormitus kasvaa. 

E-kirjat tietokoneella ovat silti mainioita käsikirjastona: hakulukemiseen ja silmäilyyn. Tiedon etsiminen käy nopeasti ja siteerausten tekeminen on kätevää. Opiskelun avuksi kannattaa asentaa Zotero, jolla voi kerätä lähteiden ja sitaattien kirjastoa itselleen.

Aloin lukea e-kirjoja ensimmäiseksi juna- ja bussimatkoilla 10 vuotta takaperin. Noudin tekijänoikeuksista vapautuneita kirjoja ja ahmin mm. kaikki Juhani Ahon romaanit. Project Gutenbergin kirjahyllyistä löytyy vaikka mitä niin kielitaidon kohottamiseen, kulttuuriseikkailuille kuin aikamatkoille oman kirjallisuutemme alkuaikoihin.  

Kindlen hankin kuusi vuotta takaperin. Siinä kulkee mukana lukematon määrä kirjoja. Akku kestää viikkokausia. Silmille Kindle (ja muut sähköistä mustetta käyttävät lukulaitteet) ovat paperikirjan kaltaisia. Lukeminen onnistuu myös auringonvalossa ulkona. Ensikokemuksia Kindlestä kirjasin 20.7.2014: Väline per tarkoitus – kokemuksia Kindlestä.

Äänikirjat ovat huippujuttu. Kuuntelin radiosta kirjojen lukua jo aikoja sitten. Lasten ollessa pieniä kaseteille nauhoitettiin Robin Hood, Momo, Lasse Pöystin lukemia Muumeja ja tietenkin huikea Peltsin ja Väänäsen Nalle Puh. Kun Yle Areena avautui, kuuntelin sieltä monet klassikkokirjat, joista suurella lämmöllä suosittelen Esko Salervon lukemana Samuli Paulaharjun Sompiota. 

E-kirjoja ja äänikirjoja tulee lainattua nykyisin kirjastosta. Valikoimat ovat vain aika suppeita. Kirjastokortilla saa muuten nykyään luettua kotoa käsin monia aikakauslehtiä, vaikka Suomen Kuvalehteä! Kirjastojen digipalvelut ovat huikeita. Kannattaa kurkata eKirjastoon.

Hyviä e-kirjoja ostan silloin tällöin Elisa-kirjasta – lähinnä, jos kirjalla on pidempää käyttöä. Elisa-kirjan e-kirjat ovat vesileimattuja eli ne saa Calibre-ohjelmalla siirrettyä Kindleen. Nyt viimein laajasti läpilyönteistä äänikirjapalveluista BookBeat on tietenkin kovassa käytössä.

Oppiakseni uutta tilaan edelleen hyviä lehtiä, kuten niin & näin paperisena ja LongPlayn digitaalisena. 

Aikoinaan hyviä kirjoja löysin kirjakaupoista, sellaisista kuin Akateeminen Kirjakauppa. Vaikka tuon niminen kirjakauppa edelleen löytyy, voin murheellisena sanoa, että vanha Akateeminen katosi ja muutenkin kirjojen kirjakaupat ovat kadonneet. Nykyisissä kirjakaupoissa on pieni kirjavalikoima parhaiten kaupaksi meneviä niteitä. Muuten ne ovat täynnä tingeltangelia – joukossa toki itselleni rakkaita piirrustus- ja askartelutarvikkeita. Niitä minulla on kotivarana muutamaksi vuodeksi päätoimiseen puuhasteluun.

Divareita olen kolunnut ahkerasti nuoresta lähtien. Nykyisin tarkistan aina nettidivareista kiintoisien kirjojen saatavuuden. Hyvin löytyykin aarteita, ja sopuisaan hintaan. Kirjastojen poistomyynneistä löytyy klassikoita pilkkahintaan. Hankin lähinnä vain tietokirjoja näillä keinoin.

Kirjakaupoissa harrastin aikoinaan kirjojen haistelua. Siis satunnaista vaeltelua hyllyjen välillä, sitä, jota voi nimittää serenpiditeettinä, sattumahdollisuutena. Monta rakasta kirjaystävää on löytynyt sattumoisin löytänyt haahuillen hyllyjen välissä. Nyt tuo haistelu ei enää onnistu kuin tositosi harvoin. Valikoimat ovat niin onnettomia. Sen sijalla kuuntelen satunnaislöytöjä etsiessäni kävelylenkeillä ja kotona puuhaillessa Blinkistiä (maksullinen). Mahtavalla ammattitaidolla palvelussa pakataan tuoreiden tietokirjojen anti varttiin sekä tekstiksi että usein myös audioksi. Monet aarteet olen sitä kautta löytänyt. Blinkist on saksalainen ja sieltä löytyy myös hyvää treeniä saksan kielelle. 

Amazonin Audible on kävelylenkkieni parhainta seuraa australialaisten podcastien, All in the Mind ja Future Tense, ohella. Audible on kuukausimaksullinen palvelu, jossa kuukausimaksua vastaan saa kreditin, jolla voi hankkia haluamansa kirjan. Kirjoja voi myös ostaa ja joitakin sisältöjä on tarjolla maksutta. 

Audiblea hankkiessa on oltava tarkkana, minkä maan palvelun hankkii. Avasin nimittäin aluksi itse vahingossa puhelimella yhdysvaltalaisen audible.com -palvelun ja tabletilla australialaisen audible.au -liittymän. Ihmettelin vain, että eikös ensimmäinen kerta onnistunut. Meni joku aika ennen kuin huomasin, että nämä ovat kaksi keskenään erillistä saman palvelun versiota.

Tänä viikonloppuna olen opiskellut Suomen YK-liiton loistavalla kurssilla Opettajat kestävän tulevaisuuden tekijöinä. Kurssin innostamana tuli perustettua oma kirjahyllypaikka aihepiirin kirjoille, joita on kertynyt jo vuosikymmeniä. Koska planetaarinen sivistys, syteemiajattelu ja Senge nousivat esille, avasin Sengen ym. 10 vuotta vanhan kirjaklassikon, The Necessary Revolution. Se löytyi aikoinaan Helsingin Suomalaisesta eräällä kirjojenhaistelukierroksella. Ja voi miten ajankohtainen tuo kirja onkaan. Audiblen kreditillä otin sen kävelylenkeille matkaseuraksi. Uusia oivalluksia ja painavia, isoja ja silti toimeen pantavia ajatuksia syntyi jo ensimmäisistä luvuista.

Samaa kirjaa voi rinnakkain nautiskella eri muodoissa. Kuvasta näkee, että pidän iPadillä kaiken aikaa sinistä valoa suodattavaa säätöä päällä. Siihen tottuu heloposti. Asetuksista punainen kalvo.

Matkustan erittäin harvoin lomamatkoille. Matkarahani laitan kirjallisuuteen eri muodoissaan. Ilman kirjaystäviäni ja intohimoa lukemiseen en olisi maanviljelijän ammatista kyennyt suurten muutosten vuosina siirtymään akateemiselle polulle. Kiitos kirjat. Kaikissa muodoissa. 

(Ja hassu lämpöisen ilkikurinen huokaus niille ihmispoloille, jotka jaksavat peistä taittaa, mikä kirjan olomuoto on oikea. Ei mikään. Kaikki ovat.)

EDIT: Tätä bloggausta voi kommentoida Facebookissa.